A
12. kesäkuuta 2018 8.20

SYDÄN ON SIELLÄ, MISSÄ SIELU LAULAA

Eräässä puutarha-alan julkaisussa kysyttiin, mitä tehdä puunjuurille. Saako ne katkaista? Asiantuntija neuvoi, ettei juuria kannata katkaista, koska puut kärsivät sellaisesta. Sen sijaan juurien ympäristö kannattaa muokata niin, että juurilla on hyvä olla.
 
Olen itse pari kuukautta sitten muuttanut Punkalaitumelle mielenkiintoisen työn perässä. Juuret ovat usein mielessäni ja tässä ihanassa, kesäisessä maalaismaisemassa kuljen välillä ihan liikuttuneena. Joki, hiekkatiet, vehmas luonto, runsaat puutarhat, lehmät ja lampaat laitumella, juhannusruusut, kesälomille kirmaavat lapset, suuret peltoaukeamat, vihreän eri sävyissä kylpevät metsät… Niin moni asia muistuttaa minua lapsuuden ja nuoruuden ajasta satakuntalaisessa pikkupitäjässä Honkajoella. Ihan sydämestäni voin siis teitä paluumuuttajia pyytää tänne meille Punkalaitumelle. Tule kotiin!
 
Olen muuttanut työn ja opintojen perässä usein. Muutto on raskas ponnistus, mutta toisaalta tekee jokaiselle hyvää ravistella itseään joitakin kertoja elämässä. Tulee käytyä jo elettyjä vuosiaan läpi, eikä vain konkreettisesti. Onhan jokaisessa kotini esineessä, kaikissa valokuvissa muistoja. Muutossa oppii myös luopumaan, jakamaan. Aika paljon löytää sellaistakin, minkä oli jo unohtanut. Ja oppii myös uutta, puhdistuu ja saa kasvaa.
Joskus useilla paikkakunnilla asunutta on väitetty juurettomaksi. Se sellainen loukkaa. Jos on ensimmäiset 20 vuottaan saanut asua maalla, on juuret syvässä ja lujassa maaperässä. Se, että käy muualla, tutustuu uusiin maisemiin, kulttuureihin (pienen maan sisälläkin niitä on useita) ja ihmisiin, ei juuria katko. Uskallan väittää, että kodin napanuoran paukuttaminen voi tehdä kodin entistä kalliimmaksi. Joku sitoo tärkeät muistonsa, juurensa yhteen paikkakuntaan. Omat juureni on maaseudussa. Sydän on siellä, missä sielu laulaa.
 
Seurakunnan hallinnoima Tule kotiin-hanke pyrkii muistuttamaan Punkalaitumella syntyneitä, mutta nyt muualla asuvia eläkeläisiä paluumuuton mahdollisuudesta. Punkalaitumen kunta on hankkeessa vahvasti mukana ja kuntalaisista on näiden kahden ensimmäisen hankekuukauden aikana ihan selkeästi aistinut positiivisen ja hyvän pöhinän. Jokainen kuntalainen siis toivottaa ihan kaikki paluumuuttajat lämpimästi tervetulleiksi.
Tuossa aluksi mainitsemassani puutarha-alan julkaisussa kehotettiin muokkaamaan juurien ympäristö juurille miellyttäväksi. Punkalaitumelle muuttavan ei tarvitse muokkaustöistä huolehtia. Meillä kun on jo valmiiksi ihana luonto, suuret satumetsät, hienot lenkkimaastot ja virkistävä jokiranta. Ja voi noita uskomattomia peltoaukeita!
 
Tule juurille, tule kotiin!
 
Hanna-Mari Kamppikoski
 
Juuret
 


22. toukokuuta 2018 11.55

PUNKALAITUMELTA POSTAUSÖVERIT

Tule kotiin-hankkeen kotisivun ja Facebook-sivun perimmäinen tarkoitus on kertoa kaikesta siitä hyvästä ja hienosta, mitä kunnassamme on tarjottavana. Kuntalaisena sitä helposti sokeutuu oman kylän tarjonnalle, muualle muuttanut ei enää muista. Tai tiedä, jos emme hänelle kerro. Jo näin hankkeen alkumetreillä pitää hieman himmailla, sillä tarjontaa on niin valtavasti! Jos kerron kaiken, mitä jo tiedän, tulee selkeät postausöverit eli kyllästytte saamaan Facebook-päivityksiäni uutisvirtaanne. Onneksi hankkeella on kuitenkin vuosi aikaa – ainakin!

Punkalaitumella on mielenkiintoisia ihmisiä. Täällä puhalletaan ihan selkeästi yhteiseen hiileen. Suuremmassa kaupungissa kaikkinainen kiire pesiytyy ihmiseen niin, että pylly pitkällä kiirehtiminen ei enää riitä. Pitää vielä edestakaisin juostessaan muistaa kertoa kaikille, miten huh-huh-paljon ja monenlaista työtä ja touhua onkaan ihmisrukalle kasautunut. Täällä tapaamani ihmiset paiskivat töitä ja saavat paljon aikaiseksi, mutta ehtivät kuitenkin aina vaihtaa sanasen vastaantulijan kanssa. Landella stressikin lepää. Painuu syvään, tasaiseen kylvöjälkeen.

Näen työhuoneeni ikkunasta pienten koululaisten, nuorimpien kuntalaisten hyppelyä. Ihan taatusti tulen noita pieniä kaipaamaan, kun he nyt kirmaavat kesälaitumille. Iloitsen kuitenkin kovasti, että he saavat levätä ja kerätä voimia, nauttia niin upeasti alkaneesta kesästä. Tulen itse pienestä kunnasta Honkajoelta, missä koko kylä kasvatti lapset. Sen sellaisen soisi niin mielellään jatkuvan yhä. Näitä kaikista pienimpiä meidän jokaisen tulee varjella ja auttaa. Kaikki se hyvä, mitä he saavat meiltä, tulee tuplana takaisin seuraaville polville. Kun tulevaisuutta visioidaan, mennään kyykkyyn ja katsotaan näitä lapsia. Sieltä se löytyy.

Punkalaitumella on lähes 3 000 asukasta, 300 yritystä ja 70 yhdistystä! Lukumäärät kertovat siitä, miten ahkeraa ja innokasta sakkia Punkalaitumella asuu. Sekä yrittäjät että yhdistysväki aktivoivat muita monenlaiseen toimintaan ja työhön. Kukaan ei täällä sano, ettei ole tekemistä. Tapahtumia järjestävät yhdistysten lisäksi sekä seurakunta että kunta.

Luonto on ainutlaatuinen ja ihmeellinen. Taivas tuntuu olevan korkeammalla kuin muualla, niin hyvä täällä on hengittää ja tilaa riittää. Ne kaikki vihreän sävyt, jotka nyt toukokuussa yhtäkkiä ilmestyivät kaikkialle, eivät löydy ihan mistä tahansa paletista. Joskus maanviljelijöiden työtä seuratessani mietin, ymmärtävätkö he lainkaan, miten luovaa heidän työnsä on. Miten täydellisiä värejä hekin työssään luovat, hienoja kontrasteja, täydellisiä sommiteluita! Ehkä heillä on hyvä mentori.

Taikayöntie on nimensä arvoinen. Sitä kannattaa rauhassa kruisailla ihan paikkakuntalaistenkin. Rauhassa nautiskellen, mutta hieman varoenkin, sillä aluettamme on siunattu peuroilla. ”Sairaan iso jänis,” kuvaili eräs hesalainen teini näitä teilläkin viihtyviä otuksia. Ihan ymmärrettävä kaupunkilaisnäkökulma, aika pitkiä loikkia nämä pitkäkoivetkin nimittäin ottavat. Kuntamme puhtaat vedet virkistävät, niihin voi pulahtaa tai rannalle voi vaan istahtaa pohtimaan elämänmenoa.

Kerrotko sinä Punkalaitumesta muille? Punkalaitumen Sanomat aikoo sen tehdä isosti ja kuuluvasti kesäkuun alussa ilmestyvässä Kesälehdessä. Tule kotiin-hanke on näkyvästi silloin mukana, kuten seurakunta ja kuntakin. Muista kertoa tuossa lehdessä yhdistyksestäsi, yrityksestäsi, punkalaitumelaisuudesta. Se nimittäin jaetaan kaikille kuntalaisille, mutta myös kunnan alueella mökin omistaville sekä hankkeen kohderyhmälle. Näihin kahteen ryhmään kuuluu yli 1 000 henkilöä! Kesälehti on lehti, jota ei vain lueta tarkkaan – se myös säästetään.

Niin paljon on kerrottavaa! Niin paljon koettavaa! Hankkeemme pyrkii houkuttelemaan Punkalaitumelle lisää asukkaita, kohderyhmäämme kuuluvat Punkalaitumella syntyneet, jotka viettävät eläkepäiviään muualla. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä tällaisen helmen esiin nostaminen ja siitä kaikille kertominen avaa kaikenikäisten silmiä. Maalla ei ole vain mukavaa, maalla on myös paljon mahdollisuuksia!

Tule kotiin! Ilo ja onni täällä jo ovatkin.

Hanna-Mari Kamppikoski

 


18. huhtikuuta 2018 12.25

PUNKALAIDUN-POHDINTOJA

Selailin kunnan arkiston valokuvia upeista punkalaitumelaisista maisemista ja mietin, että tänne minä haluaisin muuttaa. Mutta minähän olenkin jo muuttanut tänne! Suosittelen teille kaikille muillekin tätä uutta kotiseutuani!

Tuikitärkeän hankeryhmämme ensimmäisessä palaverissa pohdimme ja ideoimme tulevia kuukausia. Suurten asioiden äärellä tuntuu hyvältä, ettei hankevetäjänäkään tarvitse olla yksin. Ryhmä on hanketta synnyttänyt jo paljon ennen kuin minut tehtävään valittiin - ja jatkavat nyt rinnalla kulkijoina. Ryhmään kuuluvat Pekka Karppanen, Irina Kaukinen, Manu Löytty, Sirkka Madekivi, Jyrki Moilanen, Tiina Mäkiranta, Kaisa Kirkko-Jaakkola, Hilkka Välläri sekä Joutsenten reitin edustajat Eeva Raukko ja Petri Rinne.  Oili Mölsä oli ensimmäinen, johon kunnassa tutustuin. Kävi vähän niin kuin kuoriutuvalle tipuselle, leimauduin täysin tähän ensimmäiseen tuttuun hahmoon. Oili onkin ollut arvokas tiedonlähde, mutta myös luotettava kumppani ideoiden pallotteluun. Kaikkien meidän hihasta voit vetää aina, kun ideoita ja aatoksia tulee!

Aika harvassa työssä saa ihan konkreettisen siunauksen, mutta minäpä sain! Viime sunnuntaina minut siunattiin tähän tärkeään työhön Punkalaitumen kirkossa (valokuva). Kirkkoherran lisäksi siunaamassa olivat Hilkka Välläri, Timo Karunen sekä oma poikani Niklas – ja joukko vanhoja ja uusia ystäviä.

Hankkeellamme pyritään elävöittämään maaseutua, saamaan paluumuuttajia Punkalaitumelle. Erityisesti keskitymme eläkeläisiin, jotka ovat joskus asuneet täällä. Tosin olen jo nyt varma, että hankkeemme herättelee kotiseuturakkautta kaiken ikäisissä muualla asuvissa. Eikä kumma. Punkalaitumella on tilaa hengittää, edullista asumista, paljon harrastusmahdollisuuksia. Luikertelevan joen on annettu olla, eikä sitä ole hylätty huikean korkeiden kerrostalojen taakse - tai unohdettu valtatien varjoon. Metsään on lyhyt matka ja siellähän on jo ihan tutkitusti kaikilla hyvä olla. Upeaa Pappilaa ja kaunista kirkkoamme yhdistää riippusilta, jota voi huoletta suositella vaikkapa somaksi paikaksi kosia omaa kultaa.

Kunnassamme toimii vireä kirjasto, 60-70 yhdistystä, useita yrityksiä, oma market, uimahalli, kuntosali ja ammattilaiskäyttöönkin sopivat urheilualueet. Meillä on myös maankuulu Särkkä, ihan oma kesälava, Pitäjänjännäri Punkalaitumen Sanomat ja itsenäinen lukio. Kaikki tällainen luo kuntaan vireyttä ja mukavaa pöhinää ihan kaikille. Monet tapahtumat tuovat vipinää ja hienosti ylläpidetty museoalue opettaa meille historiasta.

Tule kotiin kokemaan!

Hanna-Mari Kamppikoski


9. huhtikuuta 2018 15.10

TULE KOTIIN -HANKE STARTTASI PUNKALAITUMELLA

Ensimmäinen työviikkoni hankevetäjänä Tule kotiin-hankkeessa suhahti vauhdilla ohi. Koin mukavia, mielenkiintoisia kohtaamisia, tutustuin Punkalaitumeen mm kirkkotornista käsin, neuvottelin useamman ammattilaisen kanssa hankeasioista, juttelin paljon niin monille niin rakkaasta Punkalaitumesta. Viikonloppuna ihan ikävöin koulun valmista ja herkullista ruokapöytää, sillä totuin sen antimiin jo viikossa.

Loin verkostoa, pohdin Punkalaidunta perin positiivisesti (suosittelen!), polskin vesilavista uimahallissa ja ajelin kauniilla pikiteillä. Kun on kymmeniä vuosia ajellut pääasiallisesti piikkisuoraa kasitietä, tunsin melkein huimausta Pirkanmaan kiemuraisilla teillä.

Olen aikamoisen onnekas, sillä minulla on kahdella työpaikalla työtovereita, vaikka minulla on vain yksi työ. Olen nimittäin seurakunnan palkkalistoilla, mutta työpisteeni on kunnantalolla. Joku kutsui tehtävääni suureksi haasteeksi, toinen isoksi urakaksi. Ja oikeassa olivat! Minun mielestäni tämä tehtävä on kuitenkin ennen kaikkea merkityksellinen ja tärkeä.

Useampi kunta on vastaavanlaiseen urakkaan ryhtynyt, mutta Punkalaitumen seurakunta on uranuurtaja tällä hankkeellaan. Ainakaan korviini ei ole vielä kantautunut vastaavanlaista hanketta muista seurakunnista. Ja mikä parasta, kunta on vahvasti tukemassa - ja jo käärinyt omat hihansa. Sekään ei varmasti vähennä onnistumismahdollisuuksiamme, kun ristimme kätemme ja rukoilemme tälle hankkeelle menestystä. Suurempiakin ihmeitä on tässä maailmassa nimittäin tapahtunut kuin se, että Punkalaitumelle muuttaisi uusia asukkaita. Uskotaan ja luotetaan siis, tehdään yhdessä ja iloisin mielin!

Aion tehdä gallupia hankkeen pian avattaville FB-sivuille. Haluan kuulla, mitkä ovat ne kaikki lukuisat syyt siihen, miksi kotipaikkakunnaksi on valikoitunut juuri Punkalaidun. Mikä tässä paikkakunnassa on juuri sinun mielestäsi a) hyvää, b) todella hyvää? Erityisesti ne henkilöt, jotka ovat hiljattain muuttaneet Punkalaitumelle, voisivat ottaa yhteyttä minuun. Lupaan tarjota kahvit jokaisesta mehukkaasta tarinasta. Me nimittäin tarvitsemme juuri näitä tarinoita reppuumme, kun suuntaamme kosioretkellemme entisten punkalaitumelaisten luo.

Kohderyhmänä hankkeessamme on nyt eläkeiässä olevat, jotka ovat muuttaneet paikkakunnaltamme pois. Hankkeen myötä haluamme myös muistuttaa heitä siitä, että täällä heitä ei odota vain vireä ja aktiivinen kunta kirkkoineen – vaan myös kaikki ne muistot, joita vain juuriltaan löytää.

Sunnuntaina 15.4. klo 10 minut siunataan hankevetäjän tehtävääni Punkalaitumen kirkossa. Messun jälkeen kirkkokahvit seurakuntatalossa. Lämpimästi tervetuloa!

Hanna-Mari Kamppikoski