Tällä sivulla julkaisemme eri kirjoittajien tekstejä Punkalaitumesta ja punkalaitumelaisuudesta, välillä muitakin ajankohtaisia aiheita sivuten.
8.00
Ulkonäkö A ja O?
Eläessäni porilaisena kohtasin monenlaisia ennakkoluuloja Punkalaitumesta. ”Eloton ja tyhjä maalaiskylä” ja ”ai siis Punkaharju?” -kommentit tuli tutuiksi. Sanat kuten maalainen, juntti, landepaukku ja heinähattu olivat myös kovassa käytössä. Viimeisinä vuosinani punkalaitumelaisena kuljin pitkälti sievit jalassa ja valtra-lippis päässä (joskus saatoin jättää tukkani harjaamatta). En sen kummemmin miettinyt vaatetustani - mitä väliä sillä on mitä puen, kaikkialla on vain tuttuja.
Kouluaikana minulla ja parhaalla ystävälläni oli tapana pitää niin sanottuja panostuspäiviä. Laitettiin ”vähän parempaa seppälää”, hän meikkasi (minä en) ja letitettiin hiuksia. Perheelläni oli myös tapana keskittää kaupunkireissut kahteen ajankohtaan, jouluun ja koulunalkuun. Näillä kaupunkireissuilla käytiin ostoskeskuksessa - ostettiin lähinnä uusia vaatteita ja koulutarvikkeita. Panostuspäivät ja kaupunkireissut olivat minulle niitä hetkiä, kun pukeuduttiin ”paremmin”.
Muuttaessani Poriin äitini piti minulle pitkän puheen. Voisi ajatella, että se olisi koskenut sellaisia asioita kuin ”miten pärjätä yksin”, ”muista kaupungin vaarat” tai ”älä kulje yksin pimeällä”. Ylläripylläri, iso keskustelutilaisuus koski kuitenkin pukeutumistani. Lippis saisi jäädä kotiin, kuten myös sievit. Kotoa lähtiessä farkut ja nätti paita päälle. Tukka harjataan ja meikkiäkin voisi käyttää.
Ensimmäisen kuukauden jaksoin - nyt kun paremmin mietin niin en ehkä niinkään kauaa. Kerran päädyin menemään kouluun ja siitä työpalaveriin sievit jalassa ja minionpipo päässä. Ei minua kiinnostanut mitä ihmiset ajattelevat - Punkalaitumella sain mennä yöhousuissa Pourulle kuulematta ainuttakaan kommenttia pukeutumisestani (äitiä lukuun ottamatta). Miksi en saisi Porissa kulkea sievit jalassa? Miksi pitäisi kuunnella junttikommentteja?
Tästä hetkestä lähtien aloin hiljaisesti markkinoimaan Punkalaidunta lähipiirini vitsailijoille. Punkalaitumella ei olla kiinnostuneita vaatetuksesta vaan siitä, mitä ihmisillä on sanottavana. Joku saattaa kysyä miten isovanhemmat jaksavat, mitä uutta omaan elämään kuuluu ja kuinka paljon on kahvia juotu tänään, kelpaisiko vielä yksi kupillinen. Näitä kysymyksiä kohtaa yhtä paljon (ellei enemmän) lippis päässä tukka harjaamattomana kuin korkokengät jalassa meikattunakin. On testattu.
Minulle Punkalaidun tarkoittaa turvallista ja hiljaista seutua. Meillä on paljon luontoa ja hyvä yhteishenki. Punkalaidun ei ole tyhjä, pelkkien maanviljelijöiden asuttama pikkupaikkakunta. Yritinkin (ja yritän edelleen) päättäväisesti luoda porilaisille (ja tamperelaisille, oululaisille, helsinkiläisille ja muille kaupunkilaisille) erilaisen mielikuvan kotikunnastani. Kotikuntani on minulle oikein rakas paikka, ja olen äärimmäisen iloinen saadessani mahdollisuuden työskennellä Punkalaitumen kunnan matkailusihteerinä. Innolla odotan, mitä työni tuo tullessaan!
Oletko sinä kohdannut ennakkoluuloja Punkalaitumeen liittyen? Soita, tekstaa, lähetä video tai sähköposti 040 665 0446 / tiia.korhonen@punkalaidun.fi
PS. Minuun saa ottaa yhteyttä ihan muutenkin vain. Livenä minut on nykyään vähän vaikeampi tunnistaa, sillä vaihdoin minion-piponi minion-sukkiin. Lippalakki kuitenkin on ja pysyy.