Tapasimme: Anneli Kanto
Kuva: Marek Sabogal. Gummerus.
Anneli esiintyi kirjailijavieraana kouluilla ja kirjastolla 1.2.2019
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Anneli Kanto ja kirjoitan kirjoja ja näytelmiä sekä aikuisille että lapsile.
Mikä on mieluisin kirjastomuistosi?
Tampereen vanha kirjastotalo oli hieno paikka. Ikkunoista näki Tammerkosken virtaavan, hyllyt olivat vankkoja, tummia puuhyllyjä. Ja mitä tahansa sai lainata!
Mistä saat innostusta ja ideoita?
Taidan olla yleisinnostunut. Ideathan ”saadaan”, niitä ei ”tehdä”. Ideoiden syntyminen on aika mystistä. Ne iskevät päähän kuin salama. Jotkin asiat yhdistyvät ja aivot huomaavat, että tadam, tässähän olisi ideaa.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi? Mitä pidit siitä?
Viimeksi katsoin Ihmisen osan, Kari Hotakaisen kirjaan perustuvan kotimaisen elokuvan [Tummien vesien tulkki]. Hannu-Pekka Björklund oli aivan loistava. Tykkäsin elokuvasta, sen käänteet olivat niin odottamattomia.
Mitä kirjaa luet parhaillaan? Mitä pidät siitä?
Luen parhaillaan Lucia Berlinin novellikokoelmaa Siivoojan käsikirja. Sitä hehkutettiin etukäteen niin valtavasti, että ennakko-odotukset olivat liian suuret. Hyvä novellikokoelma joka tapauksessa. Lisäksi luen Harry Martinsonin runoelmaa Aniara, nyt toista kertaa. Olen lukenut sen nuorena ja nyt luen lukupiiriämme varten. Lukupiirin nimi on muuten Kittiyhdistys, nimi on peräisin unkarilaisesta lastenkirjaklassikosta.
Mihin kirjaan tai elokuvaan kannattaisi ehdottomasti tutustua? Miksi?
Niin moniin kirjoihin ja elokuviin kannattaa tutustua! Kirjojen kautta voi elää monta elämää. Viime vuoden suuria lukuelämyksiä ovat olleet Hanna Haurun Jääkansi ja Petri Tammisen Suomen historia. Molemmat ovat pieniä kirjoja, joissa on tiiliskiven sisältö. Elokuvat… ikävä kyllä Suomessa nähdään enimmäkseen vain amerikkalaisia elokuvia. Niinpä kehotan tutustumaan muiden kielialueiden elokuviin, esimerkiksi venäläisiin ja italialaisiin. Bertoluccin 1900-trilogia on merkittävä.
Haluatko lähettää terveisiä?
Terveisiä Punkalaitumen koululaisille! Olitte ihania. Ja tiedättekö, olen nähnyt musiikinopettajanne [Outi Koivuniemi] soittavan ukulelea! Se tapahtui juuri mainitsemassani Tampereen vanhassa kirjastotalossa, nykyään nimeltään Laikku.