A

KIRKKO KUTSUU KULKIJAA

Leena Nikkanen

LÄHETYSTYÖ LEENAA LÄHELLÄ

Pohdimme lähetystyötä Punkalaitumen seurakunnan vapaaehtoisen lähetyssihteerin Leena Nikkasen kanssa. Olen itse toiminut lähetyssihteerinä kahdeksan vuotta ja päässyt kentillekin näkemään, mitä tarkoittaa oikea hätä ja puute. Lähetystyötä tehdään paikan päällä eläen kristittynä vieraassa kulttuurissa kunnioittaen paikallisia ja heidän tapojaan.

- Lähetystyö merkitsee auttamista. Kun autetaan yhtä perhettä, autetaan koko kylää. Mikään apu ei ole mitätön, ilolla tulee antaa. Kaikki palikat ja kaikki kolikot ovat tärkeitä. Yllättävän paljon saa pienilläkin summilla autettua. Lähetyskentillä pelkästään esimerkiksi se, kun näyttää, miten kasvit saadaan kasvamaan ja vihannekset säilymään, auttaa. Vaikka pienin askelin mennään, saadaan paljon aikaiseksi. Pienten lasten äitinä tietysti erityisesti lapset ovat sydäntäni lähellä. Heitä auttaessa on hienoa nähdä, mihin jaloilleen autettu kykenee. Tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut soivat juuri kaikista pienimpien eli maailman lasten puolesta, muistuttaa Leena Nikkanen, joka on vuodesta 2014 toiminut lähetystyön parissa. Ensin lähetystyöryhmän puheenjohtajana ja tammikuusta 2016 vapaaehtoisena lähetyssihteerinä.

Tässäpä muutama esimerkki summista, jotka ovat meille pikkuruisia, mutta maailmalla saavat paljon aikaiseksi: Viidellä eurolla saa vammainen lapsi koulukyydin kuukaudeksi, kympillä koulupuvun, 20 eurolla oppikirjat koko vuodeksi. Jos lahjoitat 50 euroa, saa sillä vesipumpun kylään, 200 eurolla saa turvakotipaikan. Aikamoisen hienoja summia on Punkalaitumen seurakunnassakin kerätty lähetystyöhön. Tänä vuonna monesta eri toiminnasta kertyy nimittäin yli 3 500 euroa. Lähetysjumpat, kolehdit ja myyjäiset kartuttavat kassaa, mutta ehdottomasti suosituin on kahdeksan kertaa kesässä pidetty Lähetyskahvila.

VAKIKÄVIJÄT JA VAPAAEHTOISET ARVOKKAITA

- Ei voi kyllin kiittää kaikkia kahvilamme vakiasiakkaita! Ja ihan yhtä suuren kiitoksen ansaitsevat tietysti myös kaikki kahvilatoiminnassa mukana olevat ihmiset. Joka kerta leivomme talkoovoimin sata pullaa ja muita herkkuja. Ihana puheenpulputus on kahvilassa aina heti, kun sen saamme pystytettyä. Lähetyskahvilassa autetaan lähimmäisiä, mutta kyllä siellä myös tavataan ystäviä ja tuttavia. Lähetystyö lähettää monenlaista hengellistä, käytännöllistä ja materiaalista hyvää sinne, missä on suuri hätä. Käyn kertomassa tapahtumien lisäksi lähetystyöstä kouluissa ja seurakunnan omissa ryhmissä. Vuodessa on parikymmentä lähetystyön tilaisuutta, joissa olemme tavoittaneet toistatuhatta ihmistä. Yksin en ole työtä tehnyt, vaikka sitä koordinoin. Jumpista lähtien kaikessa on mukana ihania vapaaehtoisia, ilman heitä toimintaa ei olisi.

Lähetystyötä ei turhaan kutsuta kirkon perustehtäväksi. Leenalle lähetystyö tarkoittaa myös perinteitä, sillä sekä hänen tätinsä Irja Aro-Heinilä että setänsä Aatos Vesamäki ovat toimineet lähetystyöntekijöinä Afrikassa. Leenan äiti Ulla Vesamäki on toiminut kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Punkalaitumen seurakunnassa ennen tytärtään. Marja Uotila toimi lähetyssihteerinä heidän välissään.

- Afrikka on ollut aina sydäntäni lähellä, mutta viime aikoina olen tutustunut enemmän myös Aasiaan. Nepal on vastakohtien maa, siellä on hyvin haastavat olosuhteet. Tällä hetkellä seurakunnallamme on siellä nimikkolähettinä Teressa ja Janne Juhaninmäki kahden tyttärensä kera. Kummikohde meillä on Etiopiassa, tuemme Hosainan kuurojen koulua, kertoo Leena.

VILINÄÄ JA VILSKETTÄ

Leenan arjen täyttää Illossa sijaitsevan kotitilan lisäksi miehen kotitila, joita hän miehensä Tepon kanssa hoitaa Humppilassa. Kolme poikaa vauhdittavat perheen arkea ja juhlaa. Kotitilalla kipittää 13 kanaa ja musta kukko, kaksi kissaa ja koira. Kuntonyrkkeily on ollut tämän vauhdikkaan lähetyssihteerin sydäntä lähellä jo 16 vuotta. Jo vuosia hän on myös ohjannut lajia, tällä hetkellä kuudessa eri ryhmässä kolmella paikkakunnalla. Nykyisin Leenan tapaa myös oman moottoripyöränsä ohjaimissa.

- Tepon tapasin maatalouskoululla Loimaalla. Vuonna 2012 muutimme kotitilallemme ja vanhempani rakensivat oman talon naapuriin. He ovatkin olleet arvokas voimavara ja tuki meille kaikessa. Kun lähetyssihteerinä on tutustunut niin monenlaiseen maailman murheeseen ja ihmisten välinpitämättömyydestä aiheutunut roskaaminen lyö silmille kaikkialla niin tottahan sitä murehtii ja tulevaisuutta pohtii, mutta paljoon me ihmiset kykenemme. Voimme herätä miettimään ja opettaa toisillekin, pohtii tämä äiti-vaimo-lähetyssihteeri-maanviljelijä-kuntonyrkkeilyn ohjaaja, joka myös titteleitään luetellessaan naurahtaa, ettei osaa niitä laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne kun kaikki ovat hänelle niin tärkeitä ja rakkaita.

15.11.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Irina Kaukinen

KIRKKOHERRA SUUNTAA VALOA KOHTI

-        Tapaan kutsua itseäni expressbussi-papiksi, sillä opiskelin papiksi vapaapäivinäni matkatessani bussilla. 14.10.2007 minut on papiksi vihitty, kertoili Punkalaitumen seurakunnan kirkkoherra Irina Kaukinen.

Ennen papiksi ryhtymistään Kaukinen toimi vuosia kanttorina. Ensimmäisen kerran tämä upeaääninen nainen tuurasi kanttoria jo 14-vuotiaana. Virsiin hän on rakastunut jo pienenä ja miettinyt itsekseen, miten ikinä niin kauniita melodioita voi olla olemassa. Hänen musikaaliset lahjansa kävivät minullekin selväksi jo ensi kertaa Punkalaitumen kirkon messussa vieraillessani. Olin nimittäin kovasti liikuttunut kuullessani kirkkoherran silloin laulavan ”Elämä”-nimisen kappaleen.

Punkalaitumen kirkkoherrana Irina Kaukinen on toiminut kolmisen vuotta. Useat paikkakuntalaiset ovat kertoneet minulle, miten rohkea pappi on tuonut hienoja uudistuksia seurakuntaelämään.

-        Iloitsen tästä työyhteisöstämme. Me puhallamme yhteen hiileen, töihin on aina mukava tulla. Meillä on yhteinen näky. Myös luottamushenkilöiden kanssa meillä on mutkattomat välit ja erittäin hyvä yhteistyö. Kunta ja seurakunta ovat tällä paikkakunnalla tottuneet tekemään yhteistyötä. Siitä on upeana merkkinä myös torilla komeileva Niittäjäpatsas, jossa lukee ”Rukoile ja tee työtä”. Erityismaininta pitää kyllä antaa kunnan koulu- ja päiväkotiyhteistyöstä! Se sujuu niin hienosti ja on kovasti tärkeää. Vapaaehtoisia tarvitaan seurakunnassa yhä enemmän, kaikki ovat tervetulleita ja työtä riittää. Olen kokenut, että kirkkoherrana minun tulee tehdä tilaa uudelle, mahdollistaa toiminnan toteuttaminen. Ei tarvitse pysyä samassa, voidaan kokeilla. Palataan sitten välillä vanhaan, jos siltä tuntuu. Ehkä olen hieman ravistellut vanhoilta urilta pois, naurahtaa hän.

Pappina Kaukinen haluaa olla kertomassa siitä, miten joka päivä armo oikeasti on uusi. Ja siitäkin, ettei elämä pääty kuolemaan. Hän kertoo myös vahvasta omasta kokemuksestaan, kun hän sai työskennellä sairaalassa sielunhoidon harjoittelussa. Siellä kokemastaan hän on saanut sekä varmuutta että syvyyttä nykyiseenkin työhönsä.

-        Sairaalassa kuolevia kohdatessani koin niin selvästi ja läheltä, mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee. Voin siis täysin varmasti kertoa muillekin, ettei elämä pääty ihmisen kuollessa. Yhtä tärkeää papin työssäni ovat myös lapset. He ovat parhaita esikuvia. Toivon kovasti, että vanhemmat toisivat lapsensa ehtoollispöytäänkin siunattaviksi. Yhteinen ehtoollispöytä on ihan kaiken ikäisille. Jos ei viiniä nautita, voi ottaa vastaan siunauksen.

YHDESSÄ TEHDEN

-        Emme luovuta, vaikka tiukkoja ja niukkoja aikoja edessämme onkin. On löydettävä uusia keinoja. Nämä ajat ovat vähän kuin paluu juurille, alkukirkossakin oli niukkaa. Luopumisen aika on edessämme, se on ihan selvää. Tämä koskee sekä rakennuksia että henkilökuntaa. Koko maassa on tällä hetkellä suuri murros käynnissä. Kirkkotalkoisiin kutsutaan myös jokainen seurakuntalainen. Pohditaan yhdessä mikä tuo iloa ja voimaa. Miten armo leviää? Jokainen voi näitä tykönäänkin miettiä ja niistä ammentaa yhdessä tekemiseen.

Yhteistyö ihan kaikessa on kantava voima. Seurakunnan eri työmuodoissa yhteistyöhön on totuttu, mutta seurakunnalla on monia muitakin yhteistyökumppaneita. Hyvässä yhteistyössä syntyi myös seurakunnan hallinnoima Tule kotiin –hanke, joka on houkutellut uusia kuntalaisia ja seurakuntalaisia Punkalaitumelle nyt jo puolisen vuotta.

-        Kutsuin silloin tuoreen kunnanjohtajan Jyrki Moilasen kahville ja siinä yhdessä pohtiessamme aika pian Jyrki ehdotti tällaista hanketta. Minä lähdin tietysti täysillä mukaan ja keksin hankkeelle nimen. Aika pitkään sitten Moilasen, Manu Löytyn ja Oili Mölsän kanssa hanketta synnyttelimme. Lopuksi kokosimme hankeryhmän ja palkkasimme hankevetäjän. Olen hankkeesta tosionnellinen ja iloinen. Sillä on siunaus matkassaan. Muualla maassa asuvat ystävänikin ovat mediassa siihen saaneet tutustua. Hankkeessakin näkyy selkeästi se, miten kunnan kanssa yhteistyössä saadaan paljon aikaiseksi. Yhteistyössä on valtavasti voimaa ja Punkalaitumella on paljon potentiaalia.

HAAVEITA JA UNELMIA KIIREEN KESKELLÄ

Kirkkoherra on kiireinen moninaisessa tehtävässään. Hallinto vie paljon aikaa ja tapahtumien suunnittelukin, toimitukset tietysti myös. Tällä hetkellä seurakunnassa on yhdeksän vakituista työntekijää ja kymmenkunta kausityöntekijää.

-        Näkymätöntä työtä on paljon. Henkilöstöasiat vaativat omansa ja jokainen päivä on erilainen. Odottamattomat kuolemantapaukset seurakunnassa ovat raskainta työssäni, mutta surullisinakin päivinä pyrin muistamaan, että olemme ilon, toivon ja armon asialla. Olemme pahanpuhumisen ja arvostelun vastavoimana. En lakkaa hämmästelemästä sitäkään, miten voimakas on esirukous. Rukoillaan yhdessä ja yksin!

Kun kysyn kirkkoherran toiveista, huomaa, miten paljon hän on kirkon tulevaa pohtinut.

-        Minä niin toivon, että kirkon asema voimistuu, että se pitää pintansa tässä muuttuvassa maailmassa. Että kirkko saisi olla yhteiskuntaa rakentava voima, toivon tuoja. Tietysti toivon, että saisimme säilyä itsenäisenä ja toimintakykyisenä seurakuntana. Punkalaitumen seurakunta on hyvä paikka tehdä työtä.

Entäs henkilökohtaiset haaveet?

-        Ilman muutahan sitä toivoo, että omilla rakkailla olisi kaikki hyvin ja terveyttä riittäisi. Musapuolella minulla on erilaisia proggiksia mieheni Tapion kanssa ja koko perheenkin voimin käymme välillä esiintymässä. Jos oikein ryhdyn unelmoimaan niin olisihan se mahtavaa joskus saada laulaa vanhaa jazzia tai tangoa ison orkesterin säestämänä.

Kirkkoherran perheeseen kuuluvat neljä aikuista lasta, 3-vuotias lapsenlapsi, aviomies Tapio sekä Pöytyällä asuvat vanhemmat. Niin ja Jasu-kissa!

-        Jonkinlainen haave lienee sekin, että ihmiset ymmärtäisivät kirkon kotina, sehän on Jumalan talo. Siinä on eteinen, olohuone ja alttari. Sinne ovat ihan kaikki lämpimästi tervetulleita, eikä kynnystä ole.

16.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Lotta Tuominen

PUUTARHURIN POHDINTAA

- Kirkko antaa minulle rauhaa ja turvaa. Se edustaa jatkuvuutta, kuvailee suhdettaan kirkkoon Punkalaitumen seurakunnan puutarhuri Lotta Tuominen.

Lotan ja työtovereidensa kädenjälki näkyy hienosti kaikille paikkakunnallemme saapuville. Kaunis ja hyvin hoidettu hautausmaa on saanut kiitosta niin haudalla kävijöiltä kuin lenkkeilijöiltäkin, jotka tapaavat kävellä hautausmaan poikki matkallaan. Puutarhuri on seurakunnassamme kausityöntekijä, hän on tässä työssä 6,5 kuukautta vuodessa. Sinä aikana hän toimii esimiehenä 7-8 kesätyöntekijöille sekä  seurakuntamestarin sijaisena. Kuntouttavassa työtoiminnassakin olevia työskentelee hautausmaalla. Hautausmaan koko on kolme hehtaaria, hoitohautoja on 530.

- Olen ollut nyt kaksi vuotta Punkalaitumen seurakunnassa ja viihdyn erinomaisesti. Viheralan töitä olen tehnyt yli 20 vuotta. Suomessa puutarha-alan kulttuuri on nuori ja paljon on muuttunut näidenkin vuosien aikana. Sekä ilmasto että ihmisten asenteet ovat erilaiset. Uusia kasvitauteja ja tuholaisia on valitettavasti saapunut maahamme ihmisten tuomissa kasveissa. Erikoiset kasvit ja kukat ovat ruvennet menestymään, kertoo tämä kaikista seurakunnan kiinteistöistä viheralueineen vastaava nainen.

IHMISET PARASTA

Kun Lotalta kysyy, mikä on hänen työssään parasta, ei hän kauan pohdi.

- Ihmiset! Työkaverit ovat ihan mahtavia samoin kuin asiakkaat, omaiset! Tietysti olen myös hyvin onnekas, kun saan tehdä töitä näin kauniissa ympäristössä. Hautausmaa on myös sellainen paikka, missä omaisten on helppo lähestyä minua. Kuuntelu kuuluu isona osana työhöni, monta asiaa olemme jakaneet. Omaisilta saan myös puhelinsoittoja.

Lotta naurahtaa kertoessaan, miten alan työntekijöillä on vuosirytmi vähän päälaellaan. Kuten kasveillakin, lisääntyy heilläkin vauhti keväisin. Hautausmaakin painuu talvilepoon syksyn puhteiden jälkeen. Puutarhurin työ on monipuolista, elävässä luonnossa työskentely inspiroi Lottaakin.

- Isot, vanhat puut ovat kauniita, mutta työmääräähän ne lisäävät ja lahotessaan ne voivat olla vaarallisiakin. Puustoa poistetaan, mutta sitä tulee kuitenkin myös lisää. Viime viikolla istutimme kaikkiaan 35 puun alkua, joissa oli toistakymmentä eri lajia. Kovasti nautin luonnon parissa. Leikkokukat eivät ole lainkaan minun juttuni. Kukat ovat kauneimmat luonnossa.

PUNKALAIDUN HIENO KUNTA

Lotan perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta sekä koira ja kaksi kissaa. He asuvat Metsämaalla ja tänä vuonna Lotta on ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa ehdokkaana Loimaan seurakunnassa.

- Elämämme on tällä hetkellä Metsämaalla, mutta Punkalaitumesta minulla on vain hyvää sanottavaa. Sekä työssä että vapaalla täällä on otettu todella hienosti vastaan. Tuli heti ensimmäisestä vierailusta sellainen tervetullut-tunne.

19.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Jaana Pyykkö diakonissa

APUA TARVITSEVILLE

Tänään saapui jälleen Punkalaitumen seurakuntaan uusi EU-kuorma eli ruoka-apua tarvitseville. Diakonissa Jaana Pyykkö näytti erittäin tyytyväiseltä sitä vastaanottaessaan. - 30-50 henkilölle tai perheelle seurakuntamme jakaa ruoka-apua vuosittain. Apu tulee Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) ja Maaseutuvirasto vastaa tästä. Jakelusta huolehtii maassamme osa seurakunnista ja useat eri järjestöt. Kuorma tulee pari kertaa vuodessa ja noin tuhat kiloa painaa yksi kuorma. Tämä kuorma riittänee kevääseen.

Kassi sisältää hapankorppuja, maitojauhetta, mysliä, vehnä- ja sämpyläjauhoja, sikanautasäilykettä, hernekeittoa, makaronia, pastaa juustokastikkeella.

EU-kassia tarvitseva voi ottaa yhteyttä diakonissaan arkisin klo 9-11 soittamalla 040 804 8814. - Kylissämme on lisäkseni 24 diakoniapiirihenkilöä, jotka kartoittavat avuntarvetta, muistuttaa Pyykkö.

16.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski 


Sari Mäkinen

PUNKALAITUMEN UUSI KANTTORI KUTSUU KUOROON

Kuplivaa iloa ja intoa, ihania ideoita ja asiantuntijan pitkään pohtimia näkemyksiä . Kaikkea tätä ja paljon muuta sain kokea jutellessani Punkalaitumen seurakunnan uuden kanttorin, Sari Mäkisen kanssa. Hän on aloittanut seurakunnassamme elokuun alussa. Kanttorina hän on toiminut jo vuodesta 2006. Se, että hän sitä ennen toimi päiväkodin johtajana, tuo varmasti lisävipinää myös seurakuntamme lasten musiikkitoimintaan. Musiikki on vahvasti mukana naisen vapaa-ajallakin. Hän on Rauman Kamarikuoron ykkössopraano. 15 vuoden ajan Ypäjän musiikkiteatteri on ollut hänelle ja koko perheelleen rakas harrastus.

- Musiikki ja laulu ovat niin tärkeä osa elämää! Ne ovat myös ihanin osa kanttorin työtäni, ihmisten lisäksi tietysti. Toivon ihan sydämestäni, että nyt on se aika, kun kaikki sellaisetkin, joita kansakoulun korokkeella laulaminen hirvitti, rohkaistuisivat. Meillä seurakunnassa on matalat kynnykset, suuret ikkunat ja ovet avoinna! Tulkaa! Niitä, jotka oikeasti eivät osaa laulaa, on maailmassa todella, todella pieni joukko. Te osaatte, kunhan uskallatte. Laulamaan oppii laulamalla! Kirkkokuoro kokoontuu 30.8. klo 18.30. Ensimmäisenä iltana kahvittelemme ja tutustumme. Sinne ovat lämpimästi tervetulleita kaikki! Lisäksi suunnitteilla on Laitumen Laulajat-ryhmä. Enemmän kuin mielelläni teen myös yhteistyötä mm paikkakunnalla ja lähiseudulla olevien kuorojen ja musiikkiopistojen kanssa. Lapsia kutsun kirkkoon, tulkaa vaikkapa tutustumaan urkuihin. Ties mitä ohjelmaa keksimme teillekin. Yhteistyö koulujen kanssa on tärkeää. Ylipäätään verkostoituminen ja yhteistyö ovat hienoja juttuja, kertoo urkujensa ääressä jo nyt kuin kotonaan istuva Sari Mäkinen.

SUUNNITELMIA JO KESÄÄN ASTI

Seurakunnan Tule kotiin-hanke kosii paluumuuttajia. Hankkeen myötä olen tutustunut moniin potentiaalisiin muuttajiin. Yksi sellainen kertoi, että muuttaisi heti, mutta vaimo ei muuta, sillä Punkalaitumella ei ole oopperaa. Ehdotinkin, että perustetaan tänne ooppera. Ensimmäinen ”puolletaan” kuului jo muutama minuutti siitä, kun ehdotukseni ilmoille heitin. Arvaattekin varmasti, että puoltaja oli tämä tulisieluinen musiikin ystävä Mäkinen.

- Paljon on ideoita ja suunnitelmia. Työnkuva muokkautuu jatkuvasti. Kesään asti on jo alustavia buukkauksia. Esimerkiksi Anu Hälvän kanssa on keskusteltu kesäkonsertista Punkalaitumella. Club For Five esiintyy kirkossa jo 28.10. Se konsertti tulee ohjelmatoimiston kautta. Haluan joitakin isompia satsauksia, mutta arkisen vaelluksenkin on soljuttava eli paljon teen toimitusten lisäksi eri ryhmien kanssa töitä ja yhteistyötä. Persoonalla tätä tehdään ja taatusti paljon uuttakin mukanani tuon.

Jää nähtäväksi, tuleeko paikkakunnallemme ooppera. Se on varmaa, että jos tulee, niin Mäkisellä on näppinsä pelissä. Ja toivottavasti sekin on varmaa, että ehdottaja saa ilmaisen kausilipun. Pitkän uransa aikana Sari Mäkinen on nähnyt paljon murhettakin työssään. Hän lupaa tuoda suruunkin hieman erilaista musiikkia kuin Adagio tai Air. Monipuolisuus on uudelle kanttorille tärkeää. Ja se, että musiikissa kuuluu myös toivo.

- Surussakin musiikki auttaa ja hoivaa, sillä on valtava voima, terapeuttinenkin vaikutus. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Punkalaitumen kirkossa on hienoa työskennellä. Täällä on aivan erinomaiset urut ja loistava akustiikka. Punkalaitumella Sarilla on toistaiseksi vain muutama tuttava, mutta hän on sosiaalinen ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Muistakaa, että minua saa hihasta vetää, vaikka sitten kaupassa. Laittakaa sähköpostia tai soittakaa, tullaan tutuiksi. Minulla on seurakunnan musiikkityöstä vastuu, mutta porukalla teemme ja yhdessä. Kuorojanikin johdan ammattimaisella otteella.

Kun lähdin Sarin luota, mietin, että taatusti ammattitaidolla johtaakin, mutta ihan varmasti huumoriakin näihin tuleviin kohtaamisiin liittyy. Eräs viisas pappi sanoi kerran, että ilo ja suru ovat ihan toistensa vieressä. Sitä Sarikin saa työssään kokea päivittäin, ihan koko elämän kirjon.

16.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Leena Tasanen ja Juha Härmä

KIRKKO ON IHAN JOKAISEN

Yhteisöllisyys on sellainen tärkeä asia, josta paljon puhutaan silloin, kun puhutaan ihmisen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Kirkko ja seurakunta ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen, jakaneet ilojamme ja surujamme. Vuosien saatossa seurakuntien toiminta on muuttunut suuresti, mutta aina kirkkoon on toivotettu tervetulleeksi koko perhe, kaikki ikäluokat.

Punkalaitumen kaunis kirkko on seissyt paikallaan jo vuodesta 1774. Uusi kanttorimme Sari Mäkinen kehuu hienoa akustiikkaa, moni kävijä puhdasta ilmaa. Siitäkin on kiitosta kuulunut, että meillä kirkkoon on matala kynnys. Voi tulla vaikka yksin. Kirkkotornissa kun pääsin vierailemaan niin voin vakuuttaa, etteivät maisematkaan ole yhtään pöllömmät. Punkalaitumella kirkko yhdistyy ainutlaatuisen ja kauniin riippusillan avulla niin ikään upeaan Pappilaan. Hautausmaa ja sankarihaudat ovat saaneet sekä omaisilta että muilta kävijöiltä paljon kiitosta. Niistä on pidetty huolta, niitä on rakkaudella hoidettu.

Pyysin seurakuntamestari Juha Härmän ja lastenohjaaja Leena Tasasen kertomaan kirkon arjesta ja juhlasta. Härmä on palvellut seurakuntaamme 25 vuotta, Tasanen 11 vuotta.

-        Seurakunta on tärkeä osa kuntaa ja yhteistyö kunnan ja eri järjestöjen kanssa toimii hienosti. Lasten kirkkoseikkailut ovat erittäin suosittu ja hyvä tapa tutustua kirkkoon. Ihan pienimmät seurakuntalaiset pääsevät tutustumaan kirkkoon kaikin aistein. Mikkelinpäivänä järjestettävään sukupolvien messuun on suunnitteilla monenlaista iloista ja mielenkiintoista, maalailee Leena Tasanen.

Tasasen tavoin myös Juha Härmä kutsuu kaikkea kansaa kirkkoon.

-        Punkalaitumella noin 90 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Siitä huolimatta osalla seurakuntalaisista saattaa olla aikaa viime käynnistä. Silloin ehkä uskotellee itselleen, että kirkossa olisi tylsää ja kaavamaista. Voin sellaisia miettiville kertoa, että täällä sekä nauretaan että itketään. Ihan mahtavissa kohtaamisissa ihmisten kesken olen saanut työvuosinani olla mukana, mies vakuuttaa.

OVET AVOINNA, KATTO KORKEALLA

Punkalaitumen kirkkoon on vuosien saatossa saapunut monenlaista luomakunnan edustajaa. Työtoverini muistelevat ainakin hiiren juosseen toimituksen aikana kirkossa. Juuri ennen hääparin saapumista, liiteli eräänä kauniina päivänä pääskynenkin paikalle. Nämä molemmat olivat kuitenkin vain piipahtamassa, kuten tänä kesänä kirkkoon tepastellut kissakin. Punkalaitumen kirkko ei kuulu tiekirkkoverkostoon, mutta se on avoinna kansalle koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun maanantaista perjantaihin klo 9-15. Muutoinkin sopimuksen mukaan. Rauhallisessa kunnassa ilkivallalta on säästytty. Kameravalvonta ja murtohälyttimet ovat kuitenkin arvorakennuksessa tarpeen.

MONTA ERI ALAN AMMATTILAISTA

Kirkossa toimii monen eri alan ammattilaisia. Punkalaitumella kirkkoherra Irina Kaukinen on toiselta koulutukseltaan kanttori. Ehkä juuri siksi meillä onkin laulava ja soiva seurakunta. Uusi kanttorikin toivottaa ihan kaikki laulamaan. Onpa kirkkokuoron lisäksi luvassa uusi ryhmäkin: Laitumen Laulajat. Musiikki hoivaa ja parantaa, se tuo iloa ja yhdistää. Seurakuntaelämässä musiikilla on iso ja moninainen rooli.

Seurakuntapastori Minna Rahko on myös Heppapappina tunnettu, kasvatustyöstä ja viestinnästä seurakunnassamme vastaa Sanna Lähdeniemi, Manu Löytty taloudesta ja Jaana Pyykkö diakoniasta. Lähetyssihteeri Leena Nikkanen on tänäkin kesänä nähty hääräämässä sekä suositussa Lähetyskahvilassa että Lähetysjumpassa ja puutarhuri Lotta Tuomisen tapaa useimmiten hautausmaalta. Hän vastaa kauniista hautausmaastamme. Hyvässä yhteistyössä ja sekä luottamushenkilöiden että vapaaehtoisten avulla syntyy suuri määrä tapahtumia kirkkovuoden aikana, mutta seurakunnassa on myös paljon toimituksia. Niitä meille itse kullekin tärkeitä häitä, hautajaisia, kasteita, konfirmaatioita.

Punkalaitumen seurakunta on kaiken ikäisille. Osanottajia saapuu niin Naperokerhoon kuin motoristikirkkoonkin, leireille, konsertteihin, retkille jne. Työntekijät muistuttavat, että toimintaan mahtuu mukaan. Nekin, jotka eivät jostain syystä ole toiminnassa aikoihin mukana olleet, toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Aika tuore juttu maamme seurakunnissa ovat kerhovaarit ja –mummut. Heitä tarvitaan myös Punkalaitumella, heistä perhekin voi saada ylisukupolvisen ystävän! Siis mukaan vaan! Jos kirkkokyytiä ei aina ole tiedossa, kannattaa olla ajoissa yhteyksissä seurakuntaan.

PAIKALLISUUS NÄKYY KIRKOSSAKIN

Seurakunta on saanut lahjoituksina mm sakramenteissa, pyhissä toimituksissa, käytettäviä esineitä. Oheen liitetyssä kuvassa Leena ja Juha pitelevät tällaisia kädessään. Vanhimpaan seurakunnalle lahjoitettuun ehtoollismaljaan on kaiverrettu vuosiluku 1773. Kauniin kastemaljan on lahjoittanut Vihtori Vinkki vuonna 1939. Nämä lahjoitukset ovat yhä käytössä ja varmasti osaltaan kertovat siitä, miten tärkeä ja rakas oma seurakunta on. Paikallisuus näkyy myös lämmityksessä. Kirkko nimittäin lämpiää uusiutuvalla energialla, joka saadaan naapurissa sijaitsevalta Vähä-Jaakkolan tilan hakelämpölaitokselta.

Uniikki taideteos, alttarilla seisova kastepuu on paikallisen puusepän Arto Mettäsen luoma. Tähän kastepuuhun saa jokainen seurakunnan jäseneksi kastettu lapsi oman helmienkelinsä. Kummikirkossa nämä enkelit saa noutaa kotiin. Onpa joskus enkeliään noutamaan tullut lapsi itse jo kävellyt. Suuri lähetyskynttelikkökin on paikallisen Veikko Haunian takoma. Siihen voi muuten oman kynttilänsä sytyttää juuri ennen ehtoolliselle menoaan, ellei ennen kirkonmenoja halua eteen mennä. Syvää kunnioitusta herättävät myös kirkkomme kellot. Niiden syntyvuodesta ei valitettavasti ole täyttä varmuutta, mutta voi olla, että toinen niistä on vanhan, palaneen kirkon kello. Joka tapauksessa kello on vähintään 200-vuotias. Yksi mikä on varmaa on se, että kellot yhä vain kauniisti kutsuvat kirkkokansaa kirkkoon.

-        Kirkonmenot ovat yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja toinen toisensa tukemista. Musiikki vetää monia puoleensa ja musisoimassakin on ollut paljon paikallisia voimia. Mielellään myös kuuntelemme ideoita ja ajatuksia seurakuntalaisilta. Kehitämme siis toimintaa keskustellen.

Punkalaitumen seurakunnalla on informatiiviset kotisivut ja oma Facebook-sivu. Käythän tutustumassa ja tykkäämässä:

Kotisivu:

https://www.punkalaitumenseurakunta.fi/

FB-sivu:

https://www.facebook.com/punkalaitumensrk/

24.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski