A

KIRKKO KUTSUU KULKIJAA

IMG_6235

Valokuva: Punkalaitumen seurakunnan nykyinen lähetyssihteeri Leena Nikkanen (vas.) sekä entiset lähetyssihteerit Marja Uotila ja Ulla Vesamäki

LÄHETYSKAHVILA PALVELLUT JO KOLME VUOSIKYMMENTÄ

Kahvikuppi poikineen on täytetty seurakuntamme lähetyssihteereiden ja vapaaehtoisten toimesta, kun kurkkaa Lähetyskahvilan historiaan. Tänä vuonna tuo tuikitärkeä kohtaamispaikka täyttää nimittäin jo 30 vuotta! Lähetyssihteerit ovat tunnetusti nopealiikkeistä sakkia, joten tunsin itseni kovasti onnekkaaksi, kun sain kohdata seurakunnan kolme lähetyssihteeriä samanaikaisesti.

-        Onhan näiden vuosien saatossa paljon muuttunutkin, mutta yksi on ja pysyy. Ihmisellä on tarve yhteyteen. Meidän Lähetyskahvilamme on silläkin tavalla täysin sama kuin ennen, että hengeltään se ei ole muuttunut, mahtava fiilinki siellä on aina vaan. Tänäkin päivänä siellä on niin hieno tunnelma. Parhaimmillaan ehkä 140 on käynyt juomassa kupposen päivän aikana, mutta kyllä meillä nykyäänkin noin sata henkilöä käy joka kerta, kertoili alusta lähtien toiminnassa mukana ollut Ulla Vesamäki.

MUSAA JA VIERAITA

Ullan tytär Leena Nikkanen pyörittää Lähetyskahvilaa nykyään, hänellä on suuria suunnitelmia juhlavuodeksi.

-        Livemusaa on tarkoitus tuoda kahvilaan tänä kesänä. Pystytämme kojumme kahdeksan kertaa kesä-heinäkuussa ja Lähetyskahvila on 6.6. lähtien avoinna torstaisin klo 8 – 12. Muutakin ohjelmaa on luvassa. Lähettiperheemme Juhaninmäet saapuu kahvilaan to 13.6. ja 20.6. on kirkkoherra Irina Kaukinen juhannuksen kunniaksi pystyttämällämme Lättytorilla mukana, kertoili Leena, joka on viidettä vuotta vastuussa seurakunnan lähetystyöstä.

Vuonna 1989 perustettu Lähetyskahvila on ollut tärkeä kohtaamispaikka punkalaitumelaisille, mutta myös mökkiläisille ja kesävieraille. Entisille lähetyssihteereille Ulla Vesamäelle ja Marja Uotilalle syttyy silmiin ihmeellinen loiste, kun he muistelevat menneitä vuosia. Niitä aikoja, kun seurakuntatalolla keiteltiin kahvit ja juoksutettiin sitten torille. Nykyisin torin kupeessa oleva Toimintanurkka on helpottanut kahvilan toimintaa huomattavasti.

-        Olihan torilla melkoinen vilske aikoinaan. Myyjiä oli paljon ja kävijöitäkin runsaasti, mutta hienosti Lähetyskahvila on pintansa pitänyt näiden vuosien ajan. Kahvila perustettiin aikoinaan siksi, että seurakunta ja lähetystyö halusi tulla ihmisten pariin. Kahvittelu on suomalaiselle luontainen tapa kohdata toinen ja siinä samalla saamme yhdessä auttaa lähetystyötä. Sadekelillä on ollut hankalampaa, mutta olisiko vain yhden ainoan kerran, kun emme kojua pystyttäneet. Moni lukuisista vapaaehtoisistamme on valitettavasti jo menehtynyt. Niin moni on ollut talkoissamme mukana vuoden aikana, ettei millään pysty kaikkia tärkeitä nimeltä mainitsemaan. Onhan tämä hieno tapa olla yhdessä. Mikään muu ei näin aamusta vedä näin paljon väkeä yhteen kuin Lähetyskahvilamme, sanoivat naiset.

MAIDOLLA VAI ILMAN

Leena Nikkanen kertoo jo aika hyvin muistavansa kävijät, vaikka uusiakin joka kerta paikalle saapuu.  

-        Kyllä aika hyvin on painunut mieleen, kuka juo kahvinsa mustana ja kuka tarvitsee maitoa. Erityisesti vakikävijät ovat todella tärkeitä meille. Ja tietty myös se, että nauru raikaa usein kahvilassamme. Siellä vaihdetaan kuulumiset, muistellaan menneitä ja tullaan yhteen. Kahvi ja pulla maksavat kolme euroa. Sen lisäksi myymme arpoja. Arpavoittoja otamme mielellään vastaan, kuten myös leipomis- ja myyntiapua!

Kaksi edellistä lähetyssihteeriämme muistelevat naurahtaen muitakin lähetystempauksiaan seurakunnassa.

-        Järjestimme Orjamarkkinatkin. Löysimme dokumentteja siitä, miten sorakuorma (nuppikuorma) huutokaupattiin 200 markalla ja possun paloittelu 100 markalla.

JUMPPAA JA MYYJÄISIÄ

Kekseliäs nykyinen lähetyssihteerimme kertoi myös kesän lähetysjumpasta, joka alkaa 7.5. klo 18 ihanassa, vehreässä Pappilan puistossa. Leena hoitaa lapsiparkkia, jotta vanhemmat pääsevät jumppaamaan. Nämä tiistaijumpat järjestetään touko- ja elokuussa klo 18. Toukokuussa luvassa on mm Lavista, Asahia ja Musajumppaa. Vapaaehtoinen maksu menee suoraan lähetystyölle. Satu Toivonen, Hanna Okkeri, Anni Koskinen ja Mallu Saarinen ovat lupautuneet vetäjiksi ja mukaan mahtuvat sekä naiset että miehet. 26.10. on suunnitteilla myös Diakonia- ja lähetysmyyjäiset.

Nämä kolme lähetyssihteeriä eivät ole vain keksineet kaikille yhteistä, monipuolista toimintaa paikkakunnallamme. He ovat myös vapaaehtoisina olleet keräämässä varoja lähetystyöhön niille ihmisille, joilla ei ole aina edes puhdasta vettä juotavaksi. Viime kesänä pelkästään Lähetyskahvila keräsi lähetystyöhön noin 2 500 euroa. Tämä iso potti on lähetysmaissa paljon suurempi summa kuin meillä kotimaassa.

Lähde mukaan toimintaan! Ota yhteyttä lähetyssihteeri Leena Nikkaseen 040 560 2245, jos haluat lahjoittaa arvontavoittoja, olla mukana leipomassa tai auttamassa Lähetyskahvilassa. Jokainen käsipari on tarpeen! Tule mukaan auttamaan! Tule hörppäämään kupponen kuumaa kesä-heinäkuun Lähetyskahvilaan!

24.4.2019

Hanna-Mari Kamppikoski


IMG_5844

PYSTYSEN LASITYÖT TUOVAT VALOA JA ILOA

-        Kyllä minä luomistuskaa tunnen Tiffanylasi-töitä tehdessäni - ja joskus ihan konkreettistakin tuskaa, jos hätiköin ja sormien iho repeytyy, mutta kyllähän tämä ennen kaikkea rakas harrastus ja lahja on, pohdiskeli Mari Pystynen.

Pystynen on ajankohtainen valmistettuaan hiljattain upean lasiristin Punkalaitumen kirkon alttarille. Tuossa ristissä heijastuvat kaikki mahdolliset värit riippuen siitä, mitä värejä ristin läheisyydessä on ja mistä suunnasta ja millainen valo ristiin kohdistuu. Se on oikea valotyö. Elävä risti kirkossa, mikäs sen upeampaa!

-        Kyllä minä aina mietin sitä tilaa, mihin lasiteos tulee. Kirkossamme esimerkiksi on vihreä väri aika hallitseva. Siitä lähdin. Vaikka ristin koko on pieni, on se tehty noin 15 palasesta. Ihan samalla tavalla tein lasiristiä kuin tekisin ikonia. Halusin välittää Raamatun hengellistä sanomaa ja sain olla äärimmäisen ja oleellisen äärellä. Kun kirkkoherra lasiristiä ehdotti niin tietysti mielissäni olin. Ja hyvältähän se tuntuu, kun ristini alttarilla näen.

Pystynen on ollut jo useita vuosia eläkkeellä kehitysvammaohjaajan työstä. Lasityöt ovat olleet hänelle harrastus jo 90-luvulta lähtien ja myyntinäyttelyitäkin hän on pitänyt Helsingissä, Pohjanmaalla ja Lappeenrannassa. Vinkkasin Pystystä saman tien mahdollisuudesta pitää näyttely myös naisen uudessa kotikunnassa Punkalaitumella.

-        Satoja lasitöitä olen valmistanut. Useita olen antanut ystäville ja tuttaville, jonkin verran myynytkin. Perhoset ovat olleet lempiaiheeni, mutta tilaustöitäkin olen saanut tehdä. Sininen on suomalaisille ehdottomasti suosituin väri. Viime aikoina olen innostunut myös paperileikkaustöistä ja kuntosalista. Pakarilla on oikein toimiva kuntosali. Käyn myös säännöllisesti hengellisissä piireissä. Betania-kodissa Sastamalassa vierailen paljon.

PUNKALAIDUN MIELESSÄIN

Mari Pystynen on Lappeenrannasta lähtöisin, mutta hän päätyi Punkalaitumelle pari vuotta sitten.

-        Luonto on minulle kovasti tärkeä ja valokuvaankin paljon. Täällä luonto on lähellä, kuljeskelen usein peuranpolkuja. Olenpa kohdannut jopa peuroja lenkeilläni ja tietysti paljon pienempiä metsän asukkaita. Sieniä ja marjoja kerään, saan myös inspiraatiota taiteeseeni luonnosta. Sammatissa olen kasvanut, Helsingissä tehnyt töitä ja Turussa vietin neljä vuotta. Minulla oli kuin valmiiksi tuttavapariskunta ja ystävä Punkalaitumella. Heidän juttujaan kuunneltuani ja heidän luonaan vierailtuani päätös muuttamisesta kypsyi ja kovasti hyvin olen vireällä Punkalaitumella viihtynyt. Asumiskustannuksetkin ovat ihan eri luokkaa kuin kaupungeissa. Jää rahaa elämiseenkin.

Maailman matkaaja nauttii olostaan ja elostaan rauhallisessa kunnassa. Hänellä on kotinsa naapurissa myös pieni ateljee. Israelissa Pystynen on matkannut kymmenkunta kertaa, Eurooppa on kutakuinkin kierretty ja Amerikassakin käyty.

-        Kuntosalille minua veti enempikin se, että kunto on oltava hyvä syksyn reissua varten. Olen nimittäin valmistautumassa ensimmäiselle vaellusmatkalleni Eilatiin, naurahtaa tuo hyvin aktiivisista eläkepäivistään nauttiva nainen.

13.3.2019

Hanna-Mari Kamppikoski

Kuva: Mari Pystysen Tiffanylasi- ja lyijylasityöt leikkivät valolla.


Manu Löytty IV

URHEILUMIES HOITAA SEURAKUNNAN TALOUTTA

Manu Löytty on työskennellyt Punkalaitumen seurakunnassa vuodesta 2011. Hänen työtehtävänsä talouspäällikkönä ovat moninaiset.

-        Työnkuvaani kuuluu, että tuon talouden realiteetit esiin sekä seurakunnan luottamushenkilöille että työntekijöille. Talous ja henkilöstöasiat ovat tärkeitä osa-alueita työssäni, mutta hoidan myös haudanhoito- ja hauta-asiat, viestintä- ja hankeasiat, hallinto- ja kiinteistöpuolen sekä asiakaspalvelun ja virastonhoidon. Jäsentemme ja omaisten kanssa hoidan niin kasteeseen, häihin kuin hautajaisiinkin liittyviä asioita. Kolmisenkymmentä kokousta minulla on neuvoston, valtuuston ja työryhmien kanssa vuosittain. Sihteerinä toimin kirkkoneuvoston, kirkkovaltuuston ja kiinteistöryhmän kokouksissa.

Manu on kylillä totuttu näkemään joko polkupyöräillen tai skootterilla liikkuen. Hän harrastaa lentopalloa, sählyä, kuntonyrkkeilyä, kajakkimelontaa ja avantouintia. Ehkä suuri määrä liikuntaa on syynä siihen, että hänet on totuttu myös näkemään hymy huulilla ja aina ystävällisenä.

Talousasioista, kun puhutaan niin usein nykyisin puhutaan synkin mielin ja voivotellen, mutta Manu Löytty näkee työssään paljon hyvää.

-        Ensinnäkin minulla on hemmetin hyvät työtoverit. Työni on taatusti erilaista joka päivä ja haasteita riittää. Aika harva saa työskennellä näin upeassa ympäristössä vehreän luonnon ympäröimässä, vuonna 1897 valmistuneessa Pappilassa. Kyllähän sekä hyvä työilmapiiri että ympäristö ovat tärkeitä tekijöitä viihtyvyydessä, ne antavat puhtia työhön. Talouspuolella menokurin on oltava tiukka. Kun tulot ovat rajalliset, täytyy menot sopeuttaa sen mukaan. Seurakunnassamme kiinteistöjen ylläpito syö leijonaosan varoista. Kaksi kertaa vuodessa saan työssäni huudahtaa kovalla äänellä ja riemuiten ”Yes!” Se on silloin, kun talousarvio ja tilinpäätös on hyväksytty, hän naurahtaa.

PALJON VARTIJANA

Upean kirkon, Pappilan ja seurakuntatalon lisäksi Punkalaitumen seurakunta omistaa suuren Leirimajan Vehkajärven rannalla sekä kolme keskusta-asuntoa. Leirimajaa vuokrataan kesäaikaan vaikkapa sukujuhlia varten tai yhdistysten käyttöön, tällä hetkellä keskusta-asunnot ovat kaikki vuokralla. Metsää seurakuntaan on hankittu 60-luvulla, hehtaareita on nykyään 240.

-        Hallinnoin kiinteistöjä ja minuun voi ottaa yhteyttä, jos Leirimajan vuokraus kiinnostaa.

Kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa, tuntuu hyvältä kuulla, että Manu on päättänyt jatkaa tärkeässä tehtävässään.

-        Jos Luoja suo niin olen ajatellut jatkaa tämän valtuustokauden työssäni. Vuoteen 2022 siis, vaikka eläkepäivät jo kolkuttavatkin ovella.

Suomessa on nelisensataa seurakuntaa. Jokaisessa niistä keskustellaan jäsenmääristä. Löytyn mukaan seurakunnan hallinnoima Tule kotiin –hanke startattiin juuri siksi, että seurakuntaan saataisiin uusia jäseniä.

-        Olihan hankkeen saaminen seurakuntaan hieno juttu. Hanke pyrkii tuomaan kirkkoa lähemmäksi kansaa, alentamaan kynnystä astua kirkkoon. Kun vielä kunta on hankeyhteistyössä isosti mukana, on onnistumisen mahdollisuuksia yhä enemmän. Näkyvyys on parantunut huimasti jo näiden hankkeen ensimmäisten kuukausien aikana.

Puuhakkaan ja aikaansaavan miehen neljä aikuista lasta ovat jo lentäneet kotoa. Vaimonsa kanssa Manu nauttii toistaiseksi ainoan lapsenlapsensa oivalluksista.

-        Poika kertoi juuri, että on puolikahdeksan ikäinen.

Hankevetäjänkin mielestä tuolla tavalla määritelty ikä on paljon selkeämpi kuin seitsemän ja puoli vuotta. Lähden Manu Löytyn työhuoneesta hymy huulilla. Sellaisena hyvän tuulen tuojana olen hänet oppinutkin tuntemaan. Vaikka asiat ovat välillä ikäviä ja vakavia – ja kiire painaa, riittää Manulta iloa, myötätuntoa ja huumoria.

5.2.2019

Hanna-Mari Kamppikoski

Kuva: Manu lähtee usein Pappilan jättikuusien juuresta pyörällään seurakunnan asioita hoitamaan. Tosin ei kovin usein lumimyräkässä.


Jaana Pyykkö 2

KOLME VUOSIKYMMENTÄ DIAKONISSANA AVAA SILMIÄ JA SYDÄNTÄ

Kun on työskennellyt kolmisenkymmentä vuotta diakonissana, on ehtinyt nähdä elämässään melkoisen paljon. Kysyin Punkalaitumen seurakunnan diakonissa Jaana Pyyköltä, onko hän nähnyt elämässään vain nurjaa puolta, vain murhetta ja surua.

-        En tietenkään! Olen saanut nähdä paljon selviytymistä, työni on hyvinkin palkitsevaa. Olen kokenut asiakkaideni kanssa retkien riemua, hienoja kohtaamisia, muuttumista, oppimista, kiitollisuutta ja rakkautta.

Noita hienoja kohtaamisia Jaanalle tulee vuoden aikana useita. Viime vuonna hän kertoo niitä olleen 735! Hänen moninaisiin työtehtäviinsä kuuluu myös kerhojen ja ryhmien vetämistä. Sururyhmä, Torstaikerho, Kaisankodin kerho, Dementiakerho, kehitysvammaisten ryhmä, naisten Raamattupiiri, mielenterveyskuntoutujien ryhmä ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja ihmisille. Yhteys, turva, rauha, vertaistuki, osallisuus, rukous ovat niitä sanoja, joita Jaanan puheessa vilisee tiuhaan.  

-        Usko antaa turvaa, luottamusta, iloa, lohdutusta ja varjelua. Rukous vahvistaa uskoa ja sen avulla saa kokea vahvasti Jumalan johdatusta. Nämä ryhmät ovat kovasti tärkeitä. Niissä jaetaan elämää hetken toisten kanssa.

Vapaaehtoiset ovat seurakunnalle erittäin tärkeitä ja heidän avullaan toimintaa pyöritetään monimuotoisesti ja jouhevasti.

-        Torstain arkilounaat ovat yhä suositumpia. Meillä on joka kerta kävijöitä 50-70. Emäntänä toimivalla Terttu Lustilalla on nuukuuden lahja, mutta hän loihtii silti hyvin herkullista ruokaa. Hänen apunaan on vapaaehtoisia. Sosiaalisena tapahtumana arkilounas on vertaansa vailla, eikä hintaakaan voi moittia. Eläkeläiset ja työssäkäyvät maksavat lounaasta viisi euroa, työttömät kaksi euroa. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

MUUTTUVA MAAILMA

Vuosikymmenten ajan Jaana Pyykkö on saanut nähdä työssään maailman ja ihmisenkin muuttuvan. Hätä ei ole ainakaan vähentynyt, mutta apua on saatavilla.

-        Ikärakenne on muuttunut. Nyt asiakkaistani leijonaosa on ikäihmisiä. Kilpailevaa toimintaa on tullut Punkalaitumella paljon. Ihmisten pitää siis valita, tulevatko seurakunnan messuun tai iltatapahtumaan vai johonkin seurakunnan ulkopuoliseen tilaisuuteen. EU-ruokakassien hakijoiden määrä on lisääntynyt huimasti, mutta toisaalta ihmiset eivät enää koe häpeää, koska niin monet muutkin apua nykyisin saavat. On vain hyvä, että häpeästä on päästy. Meistä jokainen tarvitsee joskus apua ja silloin voi rohkeasti kääntyä puoleeni. Maahanmuuttajatyössä olen mukana monella tapaa. Jo vuosia asiakkainani ovat käyneet myös velkaantuneet ihmiset. On paljon niitä, jotka painivat valtavan velkataakkansa kanssa.

Jaana Pyykkö on nähnyt elämän koko kirjon diakonissan työssään. Ehdottomasti rankin muisto hänellä on kahdesta kouluikäisestä pakolaistytöstä, jotka lähtivät tätinsä kanssa Punkalaitumen kodistaan Tampereelle ja menehtyivät auto-onnettomuudessa.

-        Sain olla tyttöjään surevan äidin ja isän tukena, mutta pitkään tuo suru kesti. Tärkein tehtäväni on aina kuunnella, auttaa, ohjata eteenpäin, heijastaa Jumalan rakkautta ja tietysti rukoilla asiakkaiden kanssa ja heidän puolestaan.

VOIMAA

Mistä Jaana Pyykkö ammentaa oman voimansa vaativaan työhönsä ja omaan elämäänsä?

-        Perhe on minulle tärkeä ja rakas. Äitini on palvelutalossa, olen neljälle veljeni lapselle täti – ja neljälle kummitäti. Saan voimaa myös jumalanpalveluksista, ulkoilusta ja muusta liikunnasta. Ja kyllä vaan, ihmisten kohtaamisesta, hän naurahtaa.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessakin Pyykkö toivoo, että seurakunnassa asiat hoituisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Hän kokee myös tärkeäksi sen, että saa jatkossakin huolehtia paikkakuntamme yksinäisistä vanhuksista. Yhteistyössäkin on valtaisa voima.

-        Vapaaehtoiset ovat tärkeitä, heitä on diakoniapuolella 34, mutta lisääkin toivotamme tervetulleiksi. SPR ja punkalaitumelaiset yrittäjät ovat olleet hienoina yhteistyökumppaneinani jo pitkään. Oriniemen Martat ovat olleet mukana monessa seurakunnallisessa.

Pyykkö iloitsee siitä, että kirkkoherra Irina Kaukisen aikaansaamat muutokset ovat tuoneet uusiakin kasvoja seurakuntaelämään. Erityisesti iltakirkkoihin on tullut paljon nuortakin väkeä ja työssäkäyviä. Ilon kautta-messut ovat olleet erittäin suosittuja. Joitakin tapahtumia on yhdistetty ja kinkereiden määrää on vähennetty 17:sta kymmeneen.

-        Aina, kun tulee muutoksia, tulee alussa myös muutosvastarintaa, mutta Kaukisen muutokset ovat olleet hyvää kohti. Olemme kiitollisia jo pitkään seurakunnassa aktiivisesti toimivista ihmisistä, mutta totta kai iloitsemme myös ihan uusista kasvoista. Meitä kaikkia tarvitaan.

YHTEISVASTUUKERÄYS ALKAA SUNNUNTAINA

Yhteisvastuu on lähimmäisenrakkauden kansanliike ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys auttaa nuoria Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Punkalaitumen seurakunnan messussa sunnuntaina 3.2. klo 10 startataan tähän keräykseen.

31.1.2019

Hanna-Mari Kamppikoski


Minna ja Larry

HEPPA-PAPILLA KYLÄSSÄ

Kun Minna Rahkon kaunista kotia katseli ja naista kuunteli, aisti vahvasti, että tämän seurakuntapastorin elämässä on paljon siunausta, mutta myös runsaasti iloa ja kiitollisuutta. Heppa-pappina Punkalaitumella tunnetun Rahkon koti-ikkunasta kurkkaa sisään oma Larry-hevonen. Kun Larry kohtaa emäntänsä katseen, on sen silmissä yhtä paljon rakkautta kuin pikkuvauvan katseessa tämän nähdessä äitinsä. Ensi kertaa elämässäni sain näin läheltä tuollaisen vahvan yhteyden ja tunnesiteen nähdä suuren eläimen ja ihmisen välillä. Ihan ihmeellinen tunnelma on tässä punkalaitumelaisessa kodissa muutoinkin. 112-vuotias talo henkii historiaa, Larry ja kaverihevosensa Raksu juoksentelevat hyvinkin tyytyväisen näköisinä isossa talon viereisessä tarhassa. Sisällä talossa elämää ilahduttavat kaksi koiraa ja kaksi lintua.

- 1990-luvun alussa hankin ensimmäisen oman hevoseni. Lännenratsastus on minun juttuni, vaikka laji on Suomessa pieni ja harrastajia vähän. Lajissa on kyse hevosen ja omistajan yhteistyöstä. Hevosen tulee saada olla henkisesti vapaa, se kuuntelee ja lukee pieniä eleitä. Sitä ei pakoteta. Hevoskuiskauksestakin puhutaan, on siis kyse luottamuksen rakentamisesta, eikä hevonen luota ilmaiseksi. On kyse myös johtajuudesta, saalis- ja pakoeläin kun tarvitsee johtajan. Hevosen on tunnettava, että se on turvassa, kuvailee Rahko toimintatapojaan tuon kunnioitusta herättävän, suuren eläimen kanssa.

Viisaita ja lämpimiä sanoja kunnellessani, ajattelin heti, että tuolta Rahkon kotipihan tallilta saattaa löytyä paljon vastauksia elämän kiperiin kysymyksiin. Tallille mentäessä kohtaa kyltin, jossa lukee: ”Bless this barn” (Siunaa tätä tallia). Siellä Rahko sekä työskentelee että seurustelee hevostensa kanssa. En voi olla kysymättä, ammentaako hän papin työhönsä kaikesta siitä, mitä on hevosiltaan oppinut.

- Ihan ilman muuta hevoset ovat rikastuttaneet minua, opettaneet paljon hyviä ja tärkeitä asioita. Ainakin suoruus ja oikeudenmukaisuus tulevat mieleen ensimmäisinä. Läsnäolo, se on tositärkeää eläinten kanssa. Ihan liian usein unohdamme sen kohdatessamme lähimmäisiämmekin. Myös se, että elämässä eivät pelkät sanat riitä, pitää olla lisäksi tekoja ja toimintaa, jotka eivät ole ristiriidassa sanojen kanssa. Kaikkeen elolliseenhan, Luojan luomaan, näitä oppeja voi käyttää. Usko on vahvasti läsnä Minnan kotona myös silloin, kun hän on eläintensä parissa. ”Olet valveilla”-laulu toimii kätevästi myös koirien, lintujen ja hevosten iltahartautena. Niin ikään iltavirsi 970 muuntuu eläinvirreksi sanoin ”On unen aika, pikkuheppanen.”  Tässä kodissa näkee ihan selkeästi, miten eläimet ovat tärkeä osa perhettä. Niitä kunnioitetaan ja rakastetaan, niiden kanssa pelleilläänkin.

PAPPINA MUUTTUVASSA MAAILMASSA 

Minna Rahko on toiminut pappina vuodesta 2001. Punkalaitumelle hän tuli kolmisen vuotta sitten Tampereen tuomiokirkkoseurakunnasta.

- Kirkkoherramme on tehnyt paljon uudistuksia ja mielestäni lempeä ravistelu on tehnyt seurakunnallemme hyvää. Iltakirkot ovat suosittuja ja tuntuu todella mukavalta nähdä, että kirkkoon on saapunut paljon sellaisiakin, jotka eivät siellä aiemmin ole käyneet. Papin työssä on paljon erilaista järjesteltävää, suunniteltavaa ja kehiteltävää. Ripellys ja rikkonaisuus joskus häiritsevät, keskeneräisyyden sietämistä opettelen. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä. Kirkolla ei ole näinä aikoina aina ihan helppoa, se joutuu kilpailemaan monen muun toimijan kanssa ihmisten ajankäytöstä. Haluamme osallistuttaa ja innostaa. Kutsumme yksittäistä ihmistä valmistamaan messua. Teemme yhdessä. Yhteen tuleminen on niin tärkeä osa seurakunnan elämää.

 
Kun puhutaan seurakuntaelämästä ja papin työstä, puhutaan aina myös kohtaamisista. Kirkkomaailma on täynnä kiinnostavia symboleita, jotka ovat Minna-papillekin olleet siinä määrin kiehtovia, että hän teki symboliikasta aikoinaan myös gradunsa.

- Kun toisen ihmisen kohtaa, omat sanat vähenevät. Oma puhe vaikenee ja korvat suurenevat. Ihminen on silloin ihan kokonaan läsnä, niin tulisi olla jokaisessa kohtaamisessa.

Pohdimme juuri alkanutta pimeää ja loskaista joulukuuta - ja valon merkitystä Pohjolan ihmisille. 

- Pelkästään sillassahan on jo symboliikkaa, mutta tuo nyt niin kauniisti valaistu Pappilan siltamme symboloi mielestäni sitä, miten pieni ihminen pyrkii pois pimeästä. Se myös mahdollistaa ja helpottaa yhteyden syntymistä, kansalla on nyt helpompi kulkea kirkkoon valaistua siltaa pitkin. Näämme paremmin, valo tuo myös toivoa. Heinäkuun alusta lähtien Minna Rahkon virka on 50-prosenttinen. Hän suunnittelee mm kaviohuoltopalveluihin satsaamista. Pian edessä on kuitenkin joulun vietto. - Kyllähän joulun sanoma hiljentää, se tulee vapauttavana. Kaikki on valmiina, kaikki on hyvin. Kun maailmaan syntyy Vapahtaja, ovat vain ilo, riemu ja kunnia läsnä. Onhan se huikeaa, pohtii tuo seurakunnassa kovasti pidetty pappi. Kuvissa Larry-hevonen asettuu hänelle kovasti rakkaan emäntänsä kanssa valokuvaan.

10.12.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


 

Leena Nikkanen

LÄHETYSTYÖ LEENAA LÄHELLÄ

Pohdimme lähetystyötä Punkalaitumen seurakunnan vapaaehtoisen lähetyssihteerin Leena Nikkasen kanssa. Olen itse toiminut lähetyssihteerinä kahdeksan vuotta ja päässyt kentillekin näkemään, mitä tarkoittaa oikea hätä ja puute. Lähetystyötä tehdään paikan päällä eläen kristittynä vieraassa kulttuurissa kunnioittaen paikallisia ja heidän tapojaan.

- Lähetystyö merkitsee auttamista. Kun autetaan yhtä perhettä, autetaan koko kylää. Mikään apu ei ole mitätön, ilolla tulee antaa. Kaikki palikat ja kaikki kolikot ovat tärkeitä. Yllättävän paljon saa pienilläkin summilla autettua. Lähetyskentillä pelkästään esimerkiksi se, kun näyttää, miten kasvit saadaan kasvamaan ja vihannekset säilymään, auttaa. Vaikka pienin askelin mennään, saadaan paljon aikaiseksi. Pienten lasten äitinä tietysti erityisesti lapset ovat sydäntäni lähellä. Heitä auttaessa on hienoa nähdä, mihin jaloilleen autettu kykenee. Tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut soivat juuri kaikista pienimpien eli maailman lasten puolesta, muistuttaa Leena Nikkanen, joka on vuodesta 2014 toiminut lähetystyön parissa. Ensin lähetystyöryhmän puheenjohtajana ja tammikuusta 2016 vapaaehtoisena lähetyssihteerinä.

Tässäpä muutama esimerkki summista, jotka ovat meille pikkuruisia, mutta maailmalla saavat paljon aikaiseksi: Viidellä eurolla saa vammainen lapsi koulukyydin kuukaudeksi, kympillä koulupuvun, 20 eurolla oppikirjat koko vuodeksi. Jos lahjoitat 50 euroa, saa sillä vesipumpun kylään, 200 eurolla saa turvakotipaikan. Aikamoisen hienoja summia on Punkalaitumen seurakunnassakin kerätty lähetystyöhön. Tänä vuonna monesta eri toiminnasta kertyy nimittäin yli 3 500 euroa. Lähetysjumpat, kolehdit ja myyjäiset kartuttavat kassaa, mutta ehdottomasti suosituin on kahdeksan kertaa kesässä pidetty Lähetyskahvila.

VAKIKÄVIJÄT JA VAPAAEHTOISET ARVOKKAITA

- Ei voi kyllin kiittää kaikkia kahvilamme vakiasiakkaita! Ja ihan yhtä suuren kiitoksen ansaitsevat tietysti myös kaikki kahvilatoiminnassa mukana olevat ihmiset. Joka kerta leivomme talkoovoimin sata pullaa ja muita herkkuja. Ihana puheenpulputus on kahvilassa aina heti, kun sen saamme pystytettyä. Lähetyskahvilassa autetaan lähimmäisiä, mutta kyllä siellä myös tavataan ystäviä ja tuttavia. Lähetystyö lähettää monenlaista hengellistä, käytännöllistä ja materiaalista hyvää sinne, missä on suuri hätä. Käyn kertomassa tapahtumien lisäksi lähetystyöstä kouluissa ja seurakunnan omissa ryhmissä. Vuodessa on parikymmentä lähetystyön tilaisuutta, joissa olemme tavoittaneet toistatuhatta ihmistä. Yksin en ole työtä tehnyt, vaikka sitä koordinoin. Jumpista lähtien kaikessa on mukana ihania vapaaehtoisia, ilman heitä toimintaa ei olisi.

Lähetystyötä ei turhaan kutsuta kirkon perustehtäväksi. Leenalle lähetystyö tarkoittaa myös perinteitä, sillä sekä hänen tätinsä Irja Aro-Heinilä että setänsä Aatos Vesamäki ovat toimineet lähetystyöntekijöinä Afrikassa. Leenan äiti Ulla Vesamäki on toiminut kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Punkalaitumen seurakunnassa ennen tytärtään. Marja Uotila toimi lähetyssihteerinä heidän välissään.

- Afrikka on ollut aina sydäntäni lähellä, mutta viime aikoina olen tutustunut enemmän myös Aasiaan. Nepal on vastakohtien maa, siellä on hyvin haastavat olosuhteet. Tällä hetkellä seurakunnallamme on siellä nimikkolähettinä Teressa ja Janne Juhaninmäki kahden tyttärensä kera. Kummikohde meillä on Etiopiassa, tuemme Hosainan kuurojen koulua, kertoo Leena.

VILINÄÄ JA VILSKETTÄ

Leenan arjen täyttää Illossa sijaitsevan kotitilan lisäksi miehen kotitila, joita hän miehensä Tepon kanssa hoitaa Humppilassa. Kolme poikaa vauhdittavat perheen arkea ja juhlaa. Kotitilalla kipittää 13 kanaa ja musta kukko, kaksi kissaa ja koira. Kuntonyrkkeily on ollut tämän vauhdikkaan lähetyssihteerin sydäntä lähellä jo 16 vuotta. Jo vuosia hän on myös ohjannut lajia, tällä hetkellä kuudessa eri ryhmässä kolmella paikkakunnalla. Nykyisin Leenan tapaa myös oman moottoripyöränsä ohjaimissa.

- Tepon tapasin maatalouskoululla Loimaalla. Vuonna 2012 muutimme kotitilallemme ja vanhempani rakensivat oman talon naapuriin. He ovatkin olleet arvokas voimavara ja tuki meille kaikessa. Kun lähetyssihteerinä on tutustunut niin monenlaiseen maailman murheeseen ja ihmisten välinpitämättömyydestä aiheutunut roskaaminen lyö silmille kaikkialla niin tottahan sitä murehtii ja tulevaisuutta pohtii, mutta paljoon me ihmiset kykenemme. Voimme herätä miettimään ja opettaa toisillekin, pohtii tämä äiti-vaimo-lähetyssihteeri-maanviljelijä-kuntonyrkkeilyn ohjaaja, joka myös titteleitään luetellessaan naurahtaa, ettei osaa niitä laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne kun kaikki ovat hänelle niin tärkeitä ja rakkaita.

15.11.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Irina Kaukinen

KIRKKOHERRA SUUNTAA VALOA KOHTI

-        Tapaan kutsua itseäni expressbussi-papiksi, sillä opiskelin papiksi vapaapäivinäni matkatessani bussilla. 14.10.2007 minut on papiksi vihitty, kertoili Punkalaitumen seurakunnan kirkkoherra Irina Kaukinen.

Ennen papiksi ryhtymistään Kaukinen toimi vuosia kanttorina. Ensimmäisen kerran tämä upeaääninen nainen tuurasi kanttoria jo 14-vuotiaana. Virsiin hän on rakastunut jo pienenä ja miettinyt itsekseen, miten ikinä niin kauniita melodioita voi olla olemassa. Hänen musikaaliset lahjansa kävivät minullekin selväksi jo ensi kertaa Punkalaitumen kirkon messussa vieraillessani. Olin nimittäin kovasti liikuttunut kuullessani kirkkoherran silloin laulavan ”Elämä”-nimisen kappaleen.

Punkalaitumen kirkkoherrana Irina Kaukinen on toiminut kolmisen vuotta. Useat paikkakuntalaiset ovat kertoneet minulle, miten rohkea pappi on tuonut hienoja uudistuksia seurakuntaelämään.

-        Iloitsen tästä työyhteisöstämme. Me puhallamme yhteen hiileen, töihin on aina mukava tulla. Meillä on yhteinen näky. Myös luottamushenkilöiden kanssa meillä on mutkattomat välit ja erittäin hyvä yhteistyö. Kunta ja seurakunta ovat tällä paikkakunnalla tottuneet tekemään yhteistyötä. Siitä on upeana merkkinä myös torilla komeileva Niittäjäpatsas, jossa lukee ”Rukoile ja tee työtä”. Erityismaininta pitää kyllä antaa kunnan koulu- ja päiväkotiyhteistyöstä! Se sujuu niin hienosti ja on kovasti tärkeää. Vapaaehtoisia tarvitaan seurakunnassa yhä enemmän, kaikki ovat tervetulleita ja työtä riittää. Olen kokenut, että kirkkoherrana minun tulee tehdä tilaa uudelle, mahdollistaa toiminnan toteuttaminen. Ei tarvitse pysyä samassa, voidaan kokeilla. Palataan sitten välillä vanhaan, jos siltä tuntuu. Ehkä olen hieman ravistellut vanhoilta urilta pois, naurahtaa hän.

Pappina Kaukinen haluaa olla kertomassa siitä, miten joka päivä armo oikeasti on uusi. Ja siitäkin, ettei elämä pääty kuolemaan. Hän kertoo myös vahvasta omasta kokemuksestaan, kun hän sai työskennellä sairaalassa sielunhoidon harjoittelussa. Siellä kokemastaan hän on saanut sekä varmuutta että syvyyttä nykyiseenkin työhönsä.

-        Sairaalassa kuolevia kohdatessani koin niin selvästi ja läheltä, mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee. Voin siis täysin varmasti kertoa muillekin, ettei elämä pääty ihmisen kuollessa. Yhtä tärkeää papin työssäni ovat myös lapset. He ovat parhaita esikuvia. Toivon kovasti, että vanhemmat toisivat lapsensa ehtoollispöytäänkin siunattaviksi. Yhteinen ehtoollispöytä on ihan kaiken ikäisille. Jos ei viiniä nautita, voi ottaa vastaan siunauksen.

YHDESSÄ TEHDEN

-        Emme luovuta, vaikka tiukkoja ja niukkoja aikoja edessämme onkin. On löydettävä uusia keinoja. Nämä ajat ovat vähän kuin paluu juurille, alkukirkossakin oli niukkaa. Luopumisen aika on edessämme, se on ihan selvää. Tämä koskee sekä rakennuksia että henkilökuntaa. Koko maassa on tällä hetkellä suuri murros käynnissä. Kirkkotalkoisiin kutsutaan myös jokainen seurakuntalainen. Pohditaan yhdessä mikä tuo iloa ja voimaa. Miten armo leviää? Jokainen voi näitä tykönäänkin miettiä ja niistä ammentaa yhdessä tekemiseen.

Yhteistyö ihan kaikessa on kantava voima. Seurakunnan eri työmuodoissa yhteistyöhön on totuttu, mutta seurakunnalla on monia muitakin yhteistyökumppaneita. Hyvässä yhteistyössä syntyi myös seurakunnan hallinnoima Tule kotiin –hanke, joka on houkutellut uusia kuntalaisia ja seurakuntalaisia Punkalaitumelle nyt jo puolisen vuotta.

-        Kutsuin silloin tuoreen kunnanjohtajan Jyrki Moilasen kahville ja siinä yhdessä pohtiessamme aika pian Jyrki ehdotti tällaista hanketta. Minä lähdin tietysti täysillä mukaan ja keksin hankkeelle nimen. Aika pitkään sitten Moilasen, Manu Löytyn ja Oili Mölsän kanssa hanketta synnyttelimme. Lopuksi kokosimme hankeryhmän ja palkkasimme hankevetäjän. Olen hankkeesta tosionnellinen ja iloinen. Sillä on siunaus matkassaan. Muualla maassa asuvat ystävänikin ovat mediassa siihen saaneet tutustua. Hankkeessakin näkyy selkeästi se, miten kunnan kanssa yhteistyössä saadaan paljon aikaiseksi. Yhteistyössä on valtavasti voimaa ja Punkalaitumella on paljon potentiaalia.

HAAVEITA JA UNELMIA KIIREEN KESKELLÄ

Kirkkoherra on kiireinen moninaisessa tehtävässään. Hallinto vie paljon aikaa ja tapahtumien suunnittelukin, toimitukset tietysti myös. Tällä hetkellä seurakunnassa on yhdeksän vakituista työntekijää ja kymmenkunta kausityöntekijää.

-        Näkymätöntä työtä on paljon. Henkilöstöasiat vaativat omansa ja jokainen päivä on erilainen. Odottamattomat kuolemantapaukset seurakunnassa ovat raskainta työssäni, mutta surullisinakin päivinä pyrin muistamaan, että olemme ilon, toivon ja armon asialla. Olemme pahanpuhumisen ja arvostelun vastavoimana. En lakkaa hämmästelemästä sitäkään, miten voimakas on esirukous. Rukoillaan yhdessä ja yksin!

Kun kysyn kirkkoherran toiveista, huomaa, miten paljon hän on kirkon tulevaa pohtinut.

-        Minä niin toivon, että kirkon asema voimistuu, että se pitää pintansa tässä muuttuvassa maailmassa. Että kirkko saisi olla yhteiskuntaa rakentava voima, toivon tuoja. Tietysti toivon, että saisimme säilyä itsenäisenä ja toimintakykyisenä seurakuntana. Punkalaitumen seurakunta on hyvä paikka tehdä työtä.

Entäs henkilökohtaiset haaveet?

-        Ilman muutahan sitä toivoo, että omilla rakkailla olisi kaikki hyvin ja terveyttä riittäisi. Musapuolella minulla on erilaisia proggiksia mieheni Tapion kanssa ja koko perheenkin voimin käymme välillä esiintymässä. Jos oikein ryhdyn unelmoimaan niin olisihan se mahtavaa joskus saada laulaa vanhaa jazzia tai tangoa ison orkesterin säestämänä.

Kirkkoherran perheeseen kuuluvat neljä aikuista lasta, 3-vuotias lapsenlapsi, aviomies Tapio sekä Pöytyällä asuvat vanhemmat. Niin ja Jasu-kissa!

-        Jonkinlainen haave lienee sekin, että ihmiset ymmärtäisivät kirkon kotina, sehän on Jumalan talo. Siinä on eteinen, olohuone ja alttari. Sinne ovat ihan kaikki lämpimästi tervetulleita, eikä kynnystä ole.

16.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


PAPPILAN PUIKOT-RYHMÄ KUTSUU UUSIAKIN MUKAAN

Pappilan Puikot on iloinen, puuhakas porukka, joka kokoontuu kolmen viikon välein. Ryhmän vetäjä Merja Hällfors kertoi, että kolmas vuosi on nyt käynnistynyt ja paljon on saatu aikaiseksi.

- Kunnan ekaluokkalaisille on tehty sukat, Suomisukat ja -pipot vauvoille. Ensimmäinen vauvapeittokin on jo toimitettu uudelle seurakuntalaiselle. Seurakunnan iäkkäille syntymäpäiväsankareille kudomme lahjat myös. Näiden lisäksi Hakalan Eijan kanssa teemme kaksin mm rukoushelmiä, Pirkko Jokisen valmistamien pikkuenkeleidenkin (kuvassa) on tarkoitus tulla seurakunnan käyttöön. Kutominen on meillä pääasiassa, mutta on meillä täällä mukavaakin. Uudetkin kutojat ovat ryhmään tervetulleita. Miehiä ei Pappilan Puikot-ryhmässä ole vielä näkynyt kuin kahvilla piipahtamassa. Heidät kuitenkin toivotetaan tervetulleiksi kutomaankin. Tieto- ja taitovaatimukset hieman kyllä jakavat mielipiteitä tässä muuten kovasti sopuisassa ryhmässä.
- Osa naisista on sitä mieltä, että kutoa pitää osata jo valmiiksi. Osa on luvannut miehiä opettaakin, naurahtavat nämä toimeliaat tädit.

Tarkista seurakunnan tapahtumakalenterista tarkemmat aikataulut: https://www.punkalaitumenseurakunta.fi/tapahtumat

 

PAPPILAN PUIKOT

 


PUUTARHURIN POHDINTAA

Lotta Tuominen

- Kirkko antaa minulle rauhaa ja turvaa. Se edustaa jatkuvuutta, kuvailee suhdettaan kirkkoon Punkalaitumen seurakunnan puutarhuri Lotta Tuominen.

Lotan ja työtovereidensa kädenjälki näkyy hienosti kaikille paikkakunnallemme saapuville. Kaunis ja hyvin hoidettu hautausmaa on saanut kiitosta niin haudalla kävijöiltä kuin lenkkeilijöiltäkin, jotka tapaavat kävellä hautausmaan poikki matkallaan. Puutarhuri on seurakunnassamme kausityöntekijä, hän on tässä työssä 6,5 kuukautta vuodessa. Sinä aikana hän toimii esimiehenä 7-8 kesätyöntekijöille sekä  seurakuntamestarin sijaisena. Kuntouttavassa työtoiminnassakin olevia työskentelee hautausmaalla. Hautausmaan koko on kolme hehtaaria, hoitohautoja on 530.

- Olen ollut nyt kaksi vuotta Punkalaitumen seurakunnassa ja viihdyn erinomaisesti. Viheralan töitä olen tehnyt yli 20 vuotta. Suomessa puutarha-alan kulttuuri on nuori ja paljon on muuttunut näidenkin vuosien aikana. Sekä ilmasto että ihmisten asenteet ovat erilaiset. Uusia kasvitauteja ja tuholaisia on valitettavasti saapunut maahamme ihmisten tuomissa kasveissa. Erikoiset kasvit ja kukat ovat ruvennet menestymään, kertoo tämä kaikista seurakunnan kiinteistöistä viheralueineen vastaava nainen.

IHMISET PARASTA

Kun Lotalta kysyy, mikä on hänen työssään parasta, ei hän kauan pohdi.

- Ihmiset! Työkaverit ovat ihan mahtavia samoin kuin asiakkaat, omaiset! Tietysti olen myös hyvin onnekas, kun saan tehdä töitä näin kauniissa ympäristössä. Hautausmaa on myös sellainen paikka, missä omaisten on helppo lähestyä minua. Kuuntelu kuuluu isona osana työhöni, monta asiaa olemme jakaneet. Omaisilta saan myös puhelinsoittoja.

Lotta naurahtaa kertoessaan, miten alan työntekijöillä on vuosirytmi vähän päälaellaan. Kuten kasveillakin, lisääntyy heilläkin vauhti keväisin. Hautausmaakin painuu talvilepoon syksyn puhteiden jälkeen. Puutarhurin työ on monipuolista, elävässä luonnossa työskentely inspiroi Lottaakin.

- Isot, vanhat puut ovat kauniita, mutta työmääräähän ne lisäävät ja lahotessaan ne voivat olla vaarallisiakin. Puustoa poistetaan, mutta sitä tulee kuitenkin myös lisää. Viime viikolla istutimme kaikkiaan 35 puun alkua, joissa oli toistakymmentä eri lajia. Kovasti nautin luonnon parissa. Leikkokukat eivät ole lainkaan minun juttuni. Kukat ovat kauneimmat luonnossa.

PUNKALAIDUN HIENO KUNTA

Lotan perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta sekä koira ja kaksi kissaa. He asuvat Metsämaalla ja tänä vuonna Lotta on ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa ehdokkaana Loimaan seurakunnassa.

- Elämämme on tällä hetkellä Metsämaalla, mutta Punkalaitumesta minulla on vain hyvää sanottavaa. Sekä työssä että vapaalla täällä on otettu todella hienosti vastaan. Tuli heti ensimmäisestä vierailusta sellainen tervetullut-tunne.

19.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Jaana Pyykkö diakonissa

APUA TARVITSEVILLE

Tänään saapui jälleen Punkalaitumen seurakuntaan uusi EU-kuorma eli ruoka-apua tarvitseville. Diakonissa Jaana Pyykkö näytti erittäin tyytyväiseltä sitä vastaanottaessaan. - 30-50 henkilölle tai perheelle seurakuntamme jakaa ruoka-apua vuosittain. Apu tulee Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) ja Maaseutuvirasto vastaa tästä. Jakelusta huolehtii maassamme osa seurakunnista ja useat eri järjestöt. Kuorma tulee pari kertaa vuodessa ja noin tuhat kiloa painaa yksi kuorma. Tämä kuorma riittänee kevääseen.

Kassi sisältää hapankorppuja, maitojauhetta, mysliä, vehnä- ja sämpyläjauhoja, sikanautasäilykettä, hernekeittoa, makaronia, pastaa juustokastikkeella.

EU-kassia tarvitseva voi ottaa yhteyttä diakonissaan arkisin klo 9-11 soittamalla 040 804 8814. - Kylissämme on lisäkseni 24 diakoniapiirihenkilöä, jotka kartoittavat avuntarvetta, muistuttaa Pyykkö.

16.10.2018

Hanna-Mari Kamppikoski 


Sari Mäkinen

PUNKALAITUMEN UUSI KANTTORI KUTSUU KUOROON

Kuplivaa iloa ja intoa, ihania ideoita ja asiantuntijan pitkään pohtimia näkemyksiä . Kaikkea tätä ja paljon muuta sain kokea jutellessani Punkalaitumen seurakunnan uuden kanttorin, Sari Mäkisen kanssa. Hän on aloittanut seurakunnassamme elokuun alussa. Kanttorina hän on toiminut jo vuodesta 2006. Se, että hän sitä ennen toimi päiväkodin johtajana, tuo varmasti lisävipinää myös seurakuntamme lasten musiikkitoimintaan. Musiikki on vahvasti mukana naisen vapaa-ajallakin. Hän on Rauman Kamarikuoron ykkössopraano. 15 vuoden ajan Ypäjän musiikkiteatteri on ollut hänelle ja koko perheelleen rakas harrastus.

- Musiikki ja laulu ovat niin tärkeä osa elämää! Ne ovat myös ihanin osa kanttorin työtäni, ihmisten lisäksi tietysti. Toivon ihan sydämestäni, että nyt on se aika, kun kaikki sellaisetkin, joita kansakoulun korokkeella laulaminen hirvitti, rohkaistuisivat. Meillä seurakunnassa on matalat kynnykset, suuret ikkunat ja ovet avoinna! Tulkaa! Niitä, jotka oikeasti eivät osaa laulaa, on maailmassa todella, todella pieni joukko. Te osaatte, kunhan uskallatte. Laulamaan oppii laulamalla! Kirkkokuoro kokoontuu 30.8. klo 18.30. Ensimmäisenä iltana kahvittelemme ja tutustumme. Sinne ovat lämpimästi tervetulleita kaikki! Lisäksi suunnitteilla on Laitumen Laulajat-ryhmä. Enemmän kuin mielelläni teen myös yhteistyötä mm paikkakunnalla ja lähiseudulla olevien kuorojen ja musiikkiopistojen kanssa. Lapsia kutsun kirkkoon, tulkaa vaikkapa tutustumaan urkuihin. Ties mitä ohjelmaa keksimme teillekin. Yhteistyö koulujen kanssa on tärkeää. Ylipäätään verkostoituminen ja yhteistyö ovat hienoja juttuja, kertoo urkujensa ääressä jo nyt kuin kotonaan istuva Sari Mäkinen.

SUUNNITELMIA JO KESÄÄN ASTI

Seurakunnan Tule kotiin-hanke kosii paluumuuttajia. Hankkeen myötä olen tutustunut moniin potentiaalisiin muuttajiin. Yksi sellainen kertoi, että muuttaisi heti, mutta vaimo ei muuta, sillä Punkalaitumella ei ole oopperaa. Ehdotinkin, että perustetaan tänne ooppera. Ensimmäinen ”puolletaan” kuului jo muutama minuutti siitä, kun ehdotukseni ilmoille heitin. Arvaattekin varmasti, että puoltaja oli tämä tulisieluinen musiikin ystävä Mäkinen.

- Paljon on ideoita ja suunnitelmia. Työnkuva muokkautuu jatkuvasti. Kesään asti on jo alustavia buukkauksia. Esimerkiksi Anu Hälvän kanssa on keskusteltu kesäkonsertista Punkalaitumella. Club For Five esiintyy kirkossa jo 28.10. Se konsertti tulee ohjelmatoimiston kautta. Haluan joitakin isompia satsauksia, mutta arkisen vaelluksenkin on soljuttava eli paljon teen toimitusten lisäksi eri ryhmien kanssa töitä ja yhteistyötä. Persoonalla tätä tehdään ja taatusti paljon uuttakin mukanani tuon.

Jää nähtäväksi, tuleeko paikkakunnallemme ooppera. Se on varmaa, että jos tulee, niin Mäkisellä on näppinsä pelissä. Ja toivottavasti sekin on varmaa, että ehdottaja saa ilmaisen kausilipun. Pitkän uransa aikana Sari Mäkinen on nähnyt paljon murhettakin työssään. Hän lupaa tuoda suruunkin hieman erilaista musiikkia kuin Adagio tai Air. Monipuolisuus on uudelle kanttorille tärkeää. Ja se, että musiikissa kuuluu myös toivo.

- Surussakin musiikki auttaa ja hoivaa, sillä on valtava voima, terapeuttinenkin vaikutus. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Punkalaitumen kirkossa on hienoa työskennellä. Täällä on aivan erinomaiset urut ja loistava akustiikka. Punkalaitumella Sarilla on toistaiseksi vain muutama tuttava, mutta hän on sosiaalinen ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Muistakaa, että minua saa hihasta vetää, vaikka sitten kaupassa. Laittakaa sähköpostia tai soittakaa, tullaan tutuiksi. Minulla on seurakunnan musiikkityöstä vastuu, mutta porukalla teemme ja yhdessä. Kuorojanikin johdan ammattimaisella otteella.

Kun lähdin Sarin luota, mietin, että taatusti ammattitaidolla johtaakin, mutta ihan varmasti huumoriakin näihin tuleviin kohtaamisiin liittyy. Eräs viisas pappi sanoi kerran, että ilo ja suru ovat ihan toistensa vieressä. Sitä Sarikin saa työssään kokea päivittäin, ihan koko elämän kirjon.

16.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Leena Tasanen ja Juha Härmä

KIRKKO ON IHAN JOKAISEN

Yhteisöllisyys on sellainen tärkeä asia, josta paljon puhutaan silloin, kun puhutaan ihmisen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Kirkko ja seurakunta ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen, jakaneet ilojamme ja surujamme. Vuosien saatossa seurakuntien toiminta on muuttunut suuresti, mutta aina kirkkoon on toivotettu tervetulleeksi koko perhe, kaikki ikäluokat.

Punkalaitumen kaunis kirkko on seissyt paikallaan jo vuodesta 1774. Uusi kanttorimme Sari Mäkinen kehuu hienoa akustiikkaa, moni kävijä puhdasta ilmaa. Siitäkin on kiitosta kuulunut, että meillä kirkkoon on matala kynnys. Voi tulla vaikka yksin. Kirkkotornissa kun pääsin vierailemaan niin voin vakuuttaa, etteivät maisematkaan ole yhtään pöllömmät. Punkalaitumella kirkko yhdistyy ainutlaatuisen ja kauniin riippusillan avulla niin ikään upeaan Pappilaan. Hautausmaa ja sankarihaudat ovat saaneet sekä omaisilta että muilta kävijöiltä paljon kiitosta. Niistä on pidetty huolta, niitä on rakkaudella hoidettu.

Pyysin seurakuntamestari Juha Härmän ja lastenohjaaja Leena Tasasen kertomaan kirkon arjesta ja juhlasta. Härmä on palvellut seurakuntaamme 25 vuotta, Tasanen 11 vuotta.

-        Seurakunta on tärkeä osa kuntaa ja yhteistyö kunnan ja eri järjestöjen kanssa toimii hienosti. Lasten kirkkoseikkailut ovat erittäin suosittu ja hyvä tapa tutustua kirkkoon. Ihan pienimmät seurakuntalaiset pääsevät tutustumaan kirkkoon kaikin aistein. Mikkelinpäivänä järjestettävään sukupolvien messuun on suunnitteilla monenlaista iloista ja mielenkiintoista, maalailee Leena Tasanen.

Tasasen tavoin myös Juha Härmä kutsuu kaikkea kansaa kirkkoon.

-        Punkalaitumella noin 90 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Siitä huolimatta osalla seurakuntalaisista saattaa olla aikaa viime käynnistä. Silloin ehkä uskotellee itselleen, että kirkossa olisi tylsää ja kaavamaista. Voin sellaisia miettiville kertoa, että täällä sekä nauretaan että itketään. Ihan mahtavissa kohtaamisissa ihmisten kesken olen saanut työvuosinani olla mukana, mies vakuuttaa.

OVET AVOINNA, KATTO KORKEALLA

Punkalaitumen kirkkoon on vuosien saatossa saapunut monenlaista luomakunnan edustajaa. Työtoverini muistelevat ainakin hiiren juosseen toimituksen aikana kirkossa. Juuri ennen hääparin saapumista, liiteli eräänä kauniina päivänä pääskynenkin paikalle. Nämä molemmat olivat kuitenkin vain piipahtamassa, kuten tänä kesänä kirkkoon tepastellut kissakin. Punkalaitumen kirkko ei kuulu tiekirkkoverkostoon, mutta se on avoinna kansalle koko kesän, kesäkuun alusta elokuun loppuun maanantaista perjantaihin klo 9-15. Muutoinkin sopimuksen mukaan. Rauhallisessa kunnassa ilkivallalta on säästytty. Kameravalvonta ja murtohälyttimet ovat kuitenkin arvorakennuksessa tarpeen.

MONTA ERI ALAN AMMATTILAISTA

Kirkossa toimii monen eri alan ammattilaisia. Punkalaitumella kirkkoherra Irina Kaukinen on toiselta koulutukseltaan kanttori. Ehkä juuri siksi meillä onkin laulava ja soiva seurakunta. Uusi kanttorikin toivottaa ihan kaikki laulamaan. Onpa kirkkokuoron lisäksi luvassa uusi ryhmäkin: Laitumen Laulajat. Musiikki hoivaa ja parantaa, se tuo iloa ja yhdistää. Seurakuntaelämässä musiikilla on iso ja moninainen rooli.

Seurakuntapastori Minna Rahko on myös Heppapappina tunnettu, kasvatustyöstä ja viestinnästä seurakunnassamme vastaa Sanna Lähdeniemi, Manu Löytty taloudesta ja Jaana Pyykkö diakoniasta. Lähetyssihteeri Leena Nikkanen on tänäkin kesänä nähty hääräämässä sekä suositussa Lähetyskahvilassa että Lähetysjumpassa ja puutarhuri Lotta Tuomisen tapaa useimmiten hautausmaalta. Hän vastaa kauniista hautausmaastamme. Hyvässä yhteistyössä ja sekä luottamushenkilöiden että vapaaehtoisten avulla syntyy suuri määrä tapahtumia kirkkovuoden aikana, mutta seurakunnassa on myös paljon toimituksia. Niitä meille itse kullekin tärkeitä häitä, hautajaisia, kasteita, konfirmaatioita.

Punkalaitumen seurakunta on kaiken ikäisille. Osanottajia saapuu niin Naperokerhoon kuin motoristikirkkoonkin, leireille, konsertteihin, retkille jne. Työntekijät muistuttavat, että toimintaan mahtuu mukaan. Nekin, jotka eivät jostain syystä ole toiminnassa aikoihin mukana olleet, toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Aika tuore juttu maamme seurakunnissa ovat kerhovaarit ja –mummut. Heitä tarvitaan myös Punkalaitumella, heistä perhekin voi saada ylisukupolvisen ystävän! Siis mukaan vaan! Jos kirkkokyytiä ei aina ole tiedossa, kannattaa olla ajoissa yhteyksissä seurakuntaan.

PAIKALLISUUS NÄKYY KIRKOSSAKIN

Seurakunta on saanut lahjoituksina mm sakramenteissa, pyhissä toimituksissa, käytettäviä esineitä. Oheen liitetyssä kuvassa Leena ja Juha pitelevät tällaisia kädessään. Vanhimpaan seurakunnalle lahjoitettuun ehtoollismaljaan on kaiverrettu vuosiluku 1773. Kauniin kastemaljan on lahjoittanut Vihtori Vinkki vuonna 1939. Nämä lahjoitukset ovat yhä käytössä ja varmasti osaltaan kertovat siitä, miten tärkeä ja rakas oma seurakunta on. Paikallisuus näkyy myös lämmityksessä. Kirkko nimittäin lämpiää uusiutuvalla energialla, joka saadaan naapurissa sijaitsevalta Vähä-Jaakkolan tilan hakelämpölaitokselta.

Uniikki taideteos, alttarilla seisova kastepuu on paikallisen puusepän Arto Mettäsen luoma. Tähän kastepuuhun saa jokainen seurakunnan jäseneksi kastettu lapsi oman helmienkelinsä. Kummikirkossa nämä enkelit saa noutaa kotiin. Onpa joskus enkeliään noutamaan tullut lapsi itse jo kävellyt. Suuri lähetyskynttelikkökin on paikallisen Veikko Haunian takoma. Siihen voi muuten oman kynttilänsä sytyttää juuri ennen ehtoolliselle menoaan, ellei ennen kirkonmenoja halua eteen mennä. Syvää kunnioitusta herättävät myös kirkkomme kellot. Niiden syntyvuodesta ei valitettavasti ole täyttä varmuutta, mutta voi olla, että toinen niistä on vanhan, palaneen kirkon kello. Joka tapauksessa kello on vähintään 200-vuotias. Yksi mikä on varmaa on se, että kellot yhä vain kauniisti kutsuvat kirkkokansaa kirkkoon.

-        Kirkonmenot ovat yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja toinen toisensa tukemista. Musiikki vetää monia puoleensa ja musisoimassakin on ollut paljon paikallisia voimia. Mielellään myös kuuntelemme ideoita ja ajatuksia seurakuntalaisilta. Kehitämme siis toimintaa keskustellen.

24.8.2018

Hanna-Mari Kamppikoski


Näin iso ja reipas joukko haravoi hautausmaalla keväällä 2018. Lokakuussa vielä suurempi punkalaitumelaisporukka laittoi kauniin hautausmaamme kuntoon. Seurakunta tarjosi talkoolaisille lounaan ja kahvit.

haravointitalkoot kevät 2018


 

Punkalaitumen seurakunnalla on informatiiviset kotisivut ja oma Facebook-sivu. Käythän tutustumassa ja tykkäämässä:

Kotisivu:

https://www.punkalaitumenseurakunta.fi/

FB-sivu:

https://www.facebook.com/punkalaitumensrk/

Kurkkaa myös Tule kotiin -hankkeen Facebook-sivulle, tule tykkäämään!

https://www.facebook.com/tulekotiinpunkalaitumelle.fi/