A

TULE KOTIIN -HANKE KUTSUI BÖRJE-ALPAKAN PUNKALAITUMELLE LASTEN SYKSYÄ 2019 STARTTAAMAAN

IMG_7764

Kuvassa alpakkatallin emäntä Sirpa Ryyppö


 

2


POHJOISSEUDUN KOULULLA KASVETAAN HISTORIAN LEHTIEN HAVINASSA



- Onko teillä kotieläimiä.
- Joo, meillä on hevonen. Tai oikeastaan yhdeksän.
- Yhdeksän hevosta?
- Niin.
- Se on aika monta hevosta.
- Ne on oikeastaan keppihevosia. Eikä ihan kaikkia voi käyttää edes.

====

- Kuulin, että teillä on tuolla koulupihan perillä maja.
- On, on, mutta en todellakaan suosittele sinne menemistä.
- Miten niin?
- Siellä on Slender Man. Tappajatyyppi ja lasten sieppaaja.
- Jaahas.
- Tai ei siellä mitään ole. Mutta mulla on. Mulla on siis mielikuvitusta, niin kuin lapsilla voi olla.

====

- Jos olisit Suomen Presidentti, mitä hyviä asioita päättäisit maamme hyväksi?
- Että poliiseita koulutettaisiin niin paljon, että kaikki rosvot saataisiin kiinni.
- Mä olen keksinyt hyvän puolustautumiskeinon. Tuon kassillisen leluja kouluun niin sitten ne ei varmasti ainakaan koskaan pala.
- Mun mielestä voitaisiin päättää, että ihan kaikki olisi ilmaista. Mistään ei tarvitsisi maksaa. Sitten ei tarvita enää rahaakaan.

====
Jonkin verran keskustelu polveilee, kun keskustelee eskarilasten ja koululaisten kanssa. Moneen asiaan saan pienimpien punkalaitumelaisten kanssa juteltuani ihan erilaisia näkökulmia.
Vietin erään aamupäivän seikkaillen ihanalla Pohjoisseudun koululla Punkalaitumella. Koulu on seitsemän kilometrin päässä keskustasta ja ihan kyläkoulun oloinen, mutta rehtori Elina Tervajärvi painottaa, että koulu on seutukoulu, ei kyläkoulu.

- Olemme tosiotettuja ja ylpeitä siitä, että oppilaita hakeutuu kouluumme kaukaakin. Monien oppilaidemme vanhemmat tai isovanhemmat ovat käyneet kouluamme. Tällä hetkellä oppilasvahvuus on 63, enimmillään meillä on ollut 80 lasta. Meille mahtuu siis uusiakin oppilaita!

Niin ylväänä kohoaa tuo suuri, punainen, 130-vuotias hirsirakennus kukkulallaan! Sillä on jollakin tapaa niin kutsuva olemus, että tulee heti hyvä mieli, kun rakennuksen näkee. Koululaiset saavat ihan rauhassa peuhata suurella koulupihallaan. Monenlaista näyttivätkin leikkivän. Osa vain keinui tai laski liukumäkeä. Koriskori, jääkiekkokaukalo tai kiipeilytelineet ovat nekin ahkerassa käytössä.

- Majalla tai majoilla lapset tapaavat kuluttaa vapaa-aikaansa esimerkiksi bussia odottaessa. Vapari on koulupäivinä käytössämme myös. Siellä meillä on monenlaista liikunnallista toimintaa. Siellä on myös koulun iso happening eli marraskuiset joulumyyjäiset - ja muita juhliamme. Koulumme pitkä historia on vahvasti läsnä arjessamme ja usein kerromme entisajan koulumaailmasta ja muusta elämästä lapsille. Ehkä tässä ympäristössä kunnioitus ja ymmärrys elämää kohtaan kasvaa luonnostaan.

====

Miltä tuntuu olla eskarissa?

- Olin ihan, että tämä ei ole totta! Olin odottanut niin valtavan kauan. Päiväunet ei enää maistuneet ja piti olla hiljaa. Täällä ei tarvitse nukkua, eikä olla hiljaa. Ei ainakaan koko aikaa tarvitse olla hiljaa. Koulussa on mahtavaa!

Mitä rakkaus tarkoittaa?

- Ei nyt tule mieleen. Tai ehkä kavereita. Ne merkitsee…. No melkein kaikkea ne merkitsee.
- Rakastan mun pehmoleluja, mutta rakkaus merkitsee mulle äitiä ja isää. Rakastan niitä tasan yhtä paljon. Niiden tärkein tehtävä on kasvattaa mua.
- Rakkaus on sitä, että pitää hyvää huolta. Oikein hyvää. Ja sitä, ettei päästä vaaroihin.

====

- Mäenlasku on koulumme oppilailla talvella mieluisin harrastus. Meillähän on täällä kukkulalla omat mäetkin jo valmiina. Oppilaiden vanhemmat ovat tehneet ladun ja metsässä leikimme ja seikkailemme ympäri vuoden. Meillä on etua siitä, että asumme pienessä yhteisössä. Kaikki tuntevat toisensa ja asiat sujuvat. Luontohan on tässä kaikkialla ympärillämme ja maisemat ovat upeat. Tällaisessa ympäristössä ihminen voi hyvin, se näkyy koulutyössäkin. 130-vuotiaassa hirsikoulussamme ei ole sisäilmaongelmia, mikä sekin on tänä päivänä ihan mahtavan hieno asia, sanoi rehtori Elina Tervajärvi.

Pienin ryhmä koulussa on kahdeksan eskarilaista, suurin 21 oppilasta. Ryhmät ovat kaksiluokkaisia. Aika ihana pöhinä käy ryhmissä, kun rehtorin kanssa kuljeskelemme luokasta toiseen. Ei meteliä, ei kiljumista. Vain yhden kerran päivän aikana ääni korottui. Silloin, kun pieni tyttö halasi minua takaapäin ja huusi minua jäämään. Melkein jäinkin, niin vaikuttunut olin kaikesta näkemästäni.

Lukutaidon puolesta on maassamme jo kansanliike – ja hyvä niin. Pohjoisseudun koululla lukutaidon puolesta taistellaan pystyttämällä ihan oma kirjasto! Kirjaston ovat suunnitelleet koulun omat oppilaat silloisen kulttuurijohtaja Jari Hjelmin ja opettajiston kanssa. Olipa kirjastossa viihtyisää - ja mikä määrä upeita opuksia!

Koulu voitti Lukuklaani-hankkeen koulukirjastojen kehityskilpailussa peräti 4 000 euroa. Sillä saatiin kirja poikineen ja viihtyisät lukutilat. Kekseliäs porukka teki kirjastoon myös verhoilla varustetun rauhaisan lukusopin, joka muuntautuu nukketeatteriksikin. Tuo mahtava ja hyvin toimiva oivallus hymyilyttää pitkään kouluvierailun jälkeen.

====

- Mikä on maailmassa suurin vääryys?
- Se, että roskataan. Se on saatava loppumaan! Luonto on eläinten koti. Miettikää sitä.
- Ja se myös, että kukaan ei auta, jos joku on onnettomuudessa. Se on hirvittävää.

====

Punkalaitumen koululaisilla menee - jos välillä vähän lujaakin - niin ennen kaikkea hyvin. On ollut hienoa käydä moikkaamassa Keskuskoulun oppilaita Börje-alpakan kanssa, jutella uuden koulukuraattorin kanssa ja kierrellä nyt työlleen omistautuneen rehtorin kanssa Pohjoisseudun koululla.
Ja tiedättekö mitä? Lisääkin mahtuu meille kasvamaan! Lämpimästi tervetuloa! Punkalaitumella kasvaa ihan selvästi hienoja yksilöitä!

18.9.2019
Hanna-Mari Kamppikoski

PS Lämmin kiitos ihanat ja viisaat eskarilaiset ja koululaiset, rehtori Elina Tervajärvi, koulun henkilökunta kivasta päivästä koululla sekä hyvistä kuvamuistoista!



IMG_7995


HIRSIKOULU, KURAATTORIN VIRKA, MAKSUTTOMAT HARRASTUKSET UPEA KÄDENOJENNUS ETENKIN LAPSIPERHEILLE PUNKALAITUMELLA

- Anteeksi, mutta nyt kovasti naurattaa. Kun kerroin työtovereilleni, että olen tulossa jututtamaan sinua, niin käytin ammattinimikkeenäsi vahingossa kursoria, sanoin Jonna Ahon työhuoneeseen saapuessani.

- Ei haittaa yhtään. Kuulin juuri, että minua on kutsuttu myös gladiaattoriksi, nauroi Punkalaitumen uusi koulukuraattori Jonna Aho.

Aho on työskennellyt Punkalaitumella kuukauden verran.
Kaikki on uutta, paikkakuntakin, mutta tunnelma on hyvä ja nainen on ilmiselvästi kovasti innoissaan uusien työtehtäviensä äärellä. Oppilaita hänellä on kaiken kaikkiaan 360, mukaan lasketaan Keskuskoulun ja Pohjoisseudun koulun lapset sekä koko Yhteiskoulu.

- Työsarkaa riittää, mutta Punkalaitumella tilanne on todella hyvä. Monissa maamme kunnissa kuraattorien resurssit ovat täysin riittämättömät. Punkalaitumella on nyt Pirkanmaan toiseksi paras tilanne yhden kuraattorin vastuulla olevien oppilaiden määrässä. Pelkästään se, että Punkalaitumelle perustettiin oma kuraattorin virka, on todella hieno kädenojennus erityisesti lapsiperheille. Täysi työaika tarkoittaa työssäni sitä, että pystyn paneutumaan asioihin ja pystyn tarvittaessa tapaamaan myös lasten vanhempia. Ihan valtaisan hienoa on myös seurata sekä hirsisen koulun että hirsisen päiväkodin rakentumista paikkakunnalle. Ainutlaatuista taitaa olla myös se, että kaikenikäisille on tarjolla maksuttomia liikuntaharrastuksia. Upeita satsauksia tulevaakin ajatellen! Voi huoletta sanoa, että Punkalaitumella päätökset on tehty lapsiperheiden hyväksi. Yhä useampi tutkimus myös todistaa luonnon vaikutuksen hyvinvointiin, Punkalaitumella luonto on kaikkialla läsnä

Miten päädyit kuraattorin työhön?

- Olen aikaisemmalta koulutukseltani kirkon nuorisotyönohjaaja. Jo siinä tehtävässä sain paljon eväitä reppuuni. Opin ryhmien kanssa tekemistä ja luovien menetelmien käyttöä. Sittemmin olen työskennellyt sosiaalityöntekijänä perhepalveluissa sekä nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Olen viihtynyt kaikissa työtehtävissäni hyvin, mutta syvälliset keskustelut ja luovat menetelmät ovat kyllä enempi minun juttuni kuin byrokratia. Ihan selkeän polun näen, kun työhistoriaani selaan. Pystyn jokaisesta työstäni ammentamaan kuraattorin työssä. Tuntuu oikein hyvältä, että polkuni toi minut Punkalaitumelle ja juuri tähän monipuoliseen tehtävään.

KOULUKURAATTORI KAIKKIEN KAVERI

Mitä koulukuraattori tekee? Mitä kaikkea kuuluu työtehtäviisi? Kuka saa ottaa yhteyttä?

- Kaikki saavat ottaa yhteyttä! Mitä aikaisemmassa vaiheessa puututaan sitä parempi! Silloin ongelmat eivät pääse kasvamaan. Koulupsykologin ja kouluterveydenhoitajan kanssa teen tiivistä yhteistyötä. Sosiaalialan ammattilaisena minulla on erityisosaamista mm sosiaalisissa ongelmissa auttamisessa. Esimerkiksi kiusaamiset, kotimurheet, lievemmät mielen ja käytöksen pulmat ovat sellaisia, jotka usein päätyvät minun työpöydälleni. Ahdistus on aika tavalla yleistä tänä päivänä, myös lasten ja nuorten parissa. Alakoulussakin harjoittelemme sosiaalisia tilanteita, itsetuntojutut ovat myös tärkeitä. Voi, tässä työssä näkee niin paljon ja monenlaista! Koulukiusaamisen vastainen työ on tärkeää kaikkialla Suomessa. Kiusaaminen voi olla kaikkea nahistelusta ihan kunnianloukkaukseen ja väkivaltaan asti pahimmillaan, kun puhutaan koko maasta.

Tuleeko Aholle mieleen joku hyvä neuvo kaikille koulumaailmassa eläville?

- Kohtele toista niin kuin haluat tulla itse kohdelluksi! Se on yksinkertainen ja erittäin hyvä sääntö. On myös tärkeä muistaa se, että ongelmiin on puututtava ajoissa. Puhukaa aikuiselle! Kertokaa, jos jokin mieltä painaa!

Käyn itse koululla lounaalla. Usein katson hieman murheisenakin nuoria, jotka istuvat isoissa porukoissa selaamassa kukin omaa kännykkäänsä. Toinen on siinä vieressä, mutta kännykkä on ”arvokkaampi”. Eikä niskojen asentokaan näillä nuorilla ihan ergonominen ole.

- Some on tullut jäädäkseen, en sitä enkä älykännykän käyttöä halua kokonaan demonisoida. Kännykkä toimii myös oppimisen välineenä, helpottaa yhteydenpidossa. Digilaitteiden sinisen valon tiedetään kuitenkin heikentävän unta ja haittaavan jopa sosiaalisia suhteita, mutta uuden tutkimuksen mukaan sillä voi olla vakavampiakin seurauksia – näön merkittävä heikentyminen. On hyvä myös tietää, että some on tehty koukuttavaksi. Sekä värit että palkkiot (esim tykkäämiset) koukuttavat helposti. Erityisesti pienten lasten kännykänkäyttöä olisi hyvä rajoittaa. Joillakin on geneettistäkin alttiutta siihen, että addiktoituu helposti, joten rajat ovat hyväksi. Koskaan kännykkä tai some ei korvaa henkilökohtaista kohtaamista.

KORTIT AUTTAVAT KERTOMAAN

Kovasti innoissaan kuraattorimme oli kaiken uuden edessä, mutta yksi työkalu hänelle tuntui olevan erityisen mieluinen.

- Nämä tunnekortit ovat ihan mahtava työkalu ja apukeino saada juttelu alkuun. Nämä auttavat avaamaan mieltä. Näin alussa ei vielä tiedä, miten työni tulee muotoutumaan. Oikein mielelläni teen esimerkiksi tuntivierailuita ja pienryhmätoimintaakin on suunnitteilla. Yksilötapaamiset nuorten ja lasten kanssa on ehkä se keskeisin minun työssäni. Koskaan ei ole liikaa sellaisia ihmisiä, jotka pysähtyvät lapsen ja nuoren äärelle. Minä haluan sellainen olla. Joskus kertakäynti riittää, joskus tarvitaan useampikin tapaaminen, joskus ohjaan eteenpäin.

Mitkä ovat työsi haasteet? Millainen on mielestäsi unelmien koulu?

- Kuraattorina olen ammattikuntani ainoa edustaja, vertaistuki täytyy hakea siis muualta. Onneksi koulupsykologin ja työterveyshoitajan kanssa meillä on oppilashoitotiimi, jonka kesken voimme jakaa haastavat tilanteet. Unelmien koulu… Se olisi sellainen paikka, missä kaikilla olisi turvallinen olo. Sinne tulisi aina mielellään, siellä kokee tulevansa kohdatuksi, sinua kuunnellaan ja sinusta ollaan oikeasti kiinnostuneita. Paikka, missä lapset ja aikuiset kohtelevat toisiaan arvostavasti ja kunnioittavasti.

Tuli ihan sellainen olo, että tuo luettelo sopisi yhtä hyvin unelmien työpaikalle. On kyse itsestäänselvyyksistä, jotka eivät valitettavasti kuitenkaan aina ja kaikkialla toteudu. Aho asuu tällä hetkellä Tampereen kupeessa puolisonsa kanssa. Uusi työ ja matkat vaativat arjesta aikansa, mutta vapaa-aikansa hän viettää mielellään kulttuurin parissa.

- Laulan ja soitan ukulelea bändissä, muutoin vietän läheisten kanssa vapaa-aikaani. Nautin taiteen parissa vietetyistä hetkistä. Lähiaikoina on luvassa Muumiooppera, Notre Damen kellonsoittaja ja baletti Liisa Ihmemaassa. Konserteissa käyn jonkin verran. Omia biisejäkin on syntynyt.

Jonna Ahon työaika jakaantuu Yhteiskoulun, Keskuskoulun ja Pohjoisseudun kesken. Hänet tavoittaa myös sähköpostitse jonna.aho@punkalaidun.fi tai puhelinnumerosta 040 706 5920.

12.9.2019
Hanna-Mari Kamppikoski

Valokuva: Erilaiset tunnekortit auttavat monesti lasta tai nuorta avautumaan, kertoo koulukuraattori Jonna Aho.


 

KÄVIN KOULUTYÖN OHESSA LAITUMEN PALLOLAISTEN FUTISTREENEISSÄ

 

IMG_6914

IMG_6907

 

IMG_6937

 


Punkalaitumelaislapset

YKKÖSLUOKKALAISTEN AJATUKSIA KUULEMASSA

Meillä aikuisilla on lapsilta paljon opittavaa. Ennen kaikkea minulle tulee mieleen lasten rentous ja huolettomuus. Varmasti juuri niiden avulla lapsen päivään mahtuu niin paljon ja täydellä vauhdilla tehtynä. Sitten onkin helppo ja hyvä nukahtaa.

Kun olin tänään jutellut Punkalaitumen Keskuskoulun ykkösluokan oppilaiden kanssa, mietin itsekseni, missä vaiheessa me aikuiset kadotamme sen kaiken hyvän, mikä lapsilla on. Maailma tulisi aika pian valmiiksi, jos se toimisi lasten vauhdilla - ja lepäisi lasten tavalla. Opettaja Sanna Saliojan luokasta sain juttuseurakseni Antin, Pekan, Tuulin, Vilhelmiinan, Meten, Sannin, Jeremiaksen ja Artturin. Ihan mahtavan hienosti ja asiallisesti lapset istuivat. Ainakin kolme ensimmäistä minuuttia. Ymmärrettävästi koulun pihan leikkikentän vempaimet kiehtoivat.

PUNKALAITUMEN LEIKKIKENTÄT ISKUSSA

- Leikkikentät on Punkalaitumella tosihyvät. Jos unelmoida voi niin toivomme pidempiä liukumäkiä ja hurjempia härveleitä leikkikentille. Tai se onkin jo sitten huvipuisto. Koulunkin leikkikenttää voisi vähän laajentaa ja kyllä me tänne nurmikenttäkin otettaisiin, että voisi pelata välitunnilla jalista.

Kun kysyin lapsilta harrastuksista, oli lista melkoinen. Liikunnalliset harrastukset ovat hieno juttu, mutta miten monet harrastukset sovitellaan yhteen koulun kanssa?

- Lentopalloa, sählyä, tanssia, yleisurheilua, ponikerhoa, hiihtoa, hirvenhiihtoa ja –juoksua, ampumahiihtoa, pesäpalloa ja jääkiekkoa harrastamme. Niin, ihan aina ei ehdi läksyjä tehdä ainakaan heti koulun jälkeen, mutta useimmiten.

TYÖELÄMÄSTÄ JA VÄKILUVUSTA

Koulun vieressä nousee ylväänä Suomen kauneimmaksi valittu kunnantalo. Oletteko nähneet kunnanjohtajaa? Mitä hänen työhönsä mahtaa kuulua?

- Ollaan nähty ja tiedetään, että kunnanjohtajan työ on tärkeää. Vähän niin kuin kiireisiä bisnespuuhia kunnanjohtaja tekee. Raha tulee työtä tekemällä, mutta en kyllä tiedä, mistä raha on tehty. Mistä metalli on tehty?

Kun kysyn, miten paljon Punkalaitumella on asukkaita, vaihtelevat vastaukset 150:stä noin miljoonaan. Kun kerroin, että meitä on 2 866, huokasi useampikin pieni suu arvanneensa melkein oikein.

LAILLISESTI KEULIVIA MOPOJA JA IHANA LUONTO

Miltä näyttää Punkalaitumen tulevaisuus? Jos teillä olisi kaikki valta, miltä täällä näyttäisi?

- Olisi pikkumopoja, joilla saisi lain mukaan keulia. Ja todella suuri pehmiskone ja ehkäpä vielä hattarakone. Niin ja olisi useampia karkki- ja lelupäiviä. Meillä on kaikki hyvin, mutta kyllä me haluttaisiin saada vielä enemmän ystäviä. Olisi yksi uusi kerrostalo (tytön poikakaveri asuu kerrostalossa, kuiskasivat kaverit) - ja useampia kouluja. Koskioisille haluaisin pyörätien.

Mikä on ihaninta Punkalaitumella?

- Kaikista ihaninta on luonto. Jokaisessa pihassa on vähintään yksi puu, monessa pihassa paljon enemmänkin. Joka puolella on niin hienoja maisemia. Täällä ei käy varkaita (eikä varpaita, nauroivat tytöt). On Punkalaidun paras paikka maailmassa. Täällä voi uida ja harrastuksia on vaikka miten paljon. Kouluruoka on ihan parasta, ehkä jälkkäreitä saisi olla useammin. Jäätelökioskista me tykätään paljon ja siitä, että saadaan olla meidän kavereiden kanssa. Vehkajärvi on hieno, ollaan oltu uimassa. (Yksi pojista oli ollut Vehkajärvessä syvällä kumiveneilemässäkin. Myöhemmin tämä tieto osoittautui vääräksi.) Leikkipaikkoja on monta ja punkalaitumelaiset on reiluja ihmisiä.

Mitä esittelisitte ihan uudelle tytölle tai pojalle, joka on juuri muuttanut Punkalaitumelle?

- Vessat! Niin ja kaupan, sieltä saa ruokaa ja ehkä karkkiakin. Liikuntahallin, koska siellä voi harrastaa niin monenlaista. Koko historiaa en kunnasta vielä tunne, mutta monessa jutussa voin auttaa. Pohjoisseudun koulunkin näyttäisin ja Vaparin.

DISKOA JA URASUUNNITELMIA

Kuulin, että olette olleet jo diskossa.

- KYLLÄ! Oli mahtavaa! Kutoset saavat jatkossakin järjestää, osaavat homman, kiljuivat tytöt. Yksi pojista sanoi, että ensi vuonnakin voi kyllä diskon järjestää, mutta hän ei tanssi. Ensi vuonnakaan.

Onko teillä jo näin varhaisessa vaiheessa urasuunnitelmia? Mikä teistä tulee isona?

- Työukko. Lepäilisin ja nikkaroisin robotteja.
- Ajaisin nurmikoita.

Muilla lapsilla ei vielä ole urasuunnitelmia, mutta yksi pojista muistutti eräästä tärkeästä asiasta.

- Olla ihminen on vaikein ammatti.

UUSIA KAVEREITA ODOTELLAAN

Mitens uudet kaverit? Jotkut teistä jo toivoivatkin sellaisia. Otatteko uudetkin kaverit mukaan leikkeihin?

- Ihan varmasti otetaan. Sukupuolella ei ole väliä, eikä millään. Mä olen kamalan puhelias, saan tosipaljon ystäviä niin kuin yhtäkkiä vaan.

Tähän yhtyivät kaikki muutkin kaverukset. Nämä ihanat tulevaisuuden toivot, joita meistä kyläläisistä jokainen on jollakin tavoin kasvattamassa. Antamassa esimerkkiä ja ohjaamassa tulevaan.

28.8.2019
Hanna-Mari Kamppikoski