PITKÄ HISTORIA VELVOITTAA VAALIMAAN

Mäenpään Työväentalolla on värikäs ja pitkä historia. Se on toiminut sekä kirkkona että vankilana – ja muuntautunut moneksi muuksikin. Jokaisella punkalaitumelaisella taitaa olla useita muistoja talosta. Talo on rakennettu vuonna 1908 ja peruskorjattu 2016. Nykyisin sitä myös vuokrataan.

- Eläkkeelle jäätyämme on ollut aikaa perehtyä Työväentalon historiaan ja pohtia myös tulevaa. Tässä rakennuksessa on kasapäin muistoja, mutta sillä on paljon annettavaa jatkossakin. Jonkinlaisia nostalgiailtoja on tarkoitus järjestää. 26.6. klo 19 meille tulee esiintymään Kasakkatanssiteatteri Artania. Silloin puffetti aukeaa jo klo 18. Elokuussa on luvassa mm nuorten pop-up-teatteria, Mikko Perkoila on buukattu syyskuun loppupuolelle, luettelevat aviopari Jouko Mäkelä ja Irma Rantanen.

Pariskunta on ottanut Työväentalon sydänkäpysekseen. Aikoinaan torstaitansseissa soitettuja levyjä on järjestetty, historiaa tutkittu ja tilastoitu, mutta ennen kaikkea talosta on pidetty huolta. Siivoaminen ja lämmitys vaativat osansa ajasta nekin.

YHDESSÄ ENEMMÄN

- Syyskuussa järjestämme talkoopäivän ja tietysti toivomme kovasti väkeä paikalle. Lähes 300-neliöinen rakennus kaipaa monenlaista huolenpitoa ja talkoilla saa aina enemmän aikaan kuin yksinään. Ideoita on jo vaikka miten paljon ja mielellään otamme uusia toimijoita mukaan pohtimaan ja pallottelemaan. Jos suinkin joku löytää kotoaan Työväentaloon liittyvää materiaalia, vaikkapa valokuvia tai pöytäkirjoja, otattehan yhteyttä? Niin ikään kaikki muistot ovat tervetulleita!

Mäkelän ja Rantasen kanssa Työväentalolla olivat samanaikaisesti myös Mauri Multanen ja paluumuuttaja Jouko Valonen. Mauri on paiskinut remontin yhteydessä pitkiä päiviä.

- Klapeja olen ollut jo nuorena tekemässä täällä, mutta tanssimaan en ryhtynyt. Sen sijaan elokuvissa kävin usein. Muistan hyvin Väreitä-elokuvan, ensimmäisen suomalaisen alastomuuselokuvan, nauraa Mauri Multanen.

Mauri on vastannut isosta ikkunaurakasta ja metsätöistä. Jouko on aikoinaan Irman tavoin asunut työväentalon naapurissa. Siksi taloon ja ympäristöön liittyy molemmilla paljon muistoja. Irma on lapsena ”työskennellytkin” rakennuksessa. Limsapalkalla lapset nimittäin keräsivät Elsa-talonmiehen ohjeen mukaan nauloja talteen.

- Tärkeässä osassa lapsuuttanihan tämä talo on ollut, paljon on tullut talossa ja pihapiirissä melskattua. Nykyisin toimenkuvani on olla auttavana kätenä ja henkisenä tukena, sanoo Jouko Valonen.

TÄHTÄIMESSA TULEVAISUUS

Nelikolla on hienoja ideoita ja paljon suunnitelmia, aivan upea rakennus vaalittavanaan. Rahoitushakemukset ovat nekin heidän pitkällä asialistallaan. Kulttuurilaitoksena työväentalo on ollut merkittävä. Elokuviin jonot ovat luikerrelleet isolle tielle asti ja näytöksiä on ollut jopa useamman kerran päivässä. Esimerkiksi vuonna 1944 myytyjä elokuvalippuja oli yli 34 000 kappaletta! Vuonna 1973 leffanäytökset päättyivät kokonaan. Projektori on yhä olemassa, mutta kunnostusta vailla. Torstaitanssit olivat erittäin suositut ja iltamissa ilakoitiin – tosin silloin sai tanssia vain 1,5 tuntia.

- Onhan tämä ihan mahtavan inspiroiva ympäristö ollut jo lapsena ja nuorena, mutta ei työväentalon loisto ole silmissäni yhtään himmentynyt vieläkään. Saan jatkaa eläkepäivinänikin rakkaiden asioiden parissa, huokaili Irma Rantanen, joka on elänyt kymmenen ensimmäistä vuottaan ihan Työväentalon naapurissa.

Mielenkiintoisen juttutuokion jälkeen sain kavuta Työväentalon torniin. Voi, miten hienot näkymät sieltä onkaan koko pitäjään! Kysyessäni kummituksista, nyökytteli Irma samanaikaisesti, kun miehensä puisteli päätään.

- Joitakin kummitusjuttuja on korviini kantautunut, kertoi Irma.

Tornista laskeutuessamme huomasin pääkallon. Se on toiminut rekvisiittana näytelmissä ja sopisi yhä Työväentalon hienolle näyttämölle.

Viime vappuna talo oli väkeä täynnä. Tuolloin juhlassa olivat puhujina emeritusprofessori Heikki Paloheimo ja sosiaalipsykologi Tapio Kangasniemi. Toivottavasti tulevaisuudessakin tätä taloa kansoittavat kaikenikäiset ihmiset monissa erilaisissa tilaisuuksissa.

19.6.2018

Hanna-Mari Kamppikoski