A

MAAILMAN HÄLYSTÄ PUNKALAITUMEN PÄRNÄNMAALLE

Satu Santala Jouni Hemberg ja Pupu

-       Ei me kyllä maailman poliittisesta tilanteesta kesäpaikassamme juurikaan puhuta. Keskitymme konkreettiseen tekemiseen tai vain lepäämiseen. On ihana, kun saamme yhdessä ja ajan kanssa nakertaa ja nykertää tätä maaseutukotiamme itsemme näköiseksi, kertoivat Satu Santala ja Jouni Hemberg. He ovat viettäneet kesiään Punkalaitumen Pärnänmaalla jo parikymmentä vuotta.

Perheen lomakoti on Sadun isän isovanhempien tilalla. Myös pariskunnan aikuiset lapset, tyttö ja kaksi poikaa viihtyvät paikassa.

-       Olemme asuneet ulkomailla vuosia ja kovasti kaipasimme kotimaahan omaa kotia. Tästä tuli sitten sellainen ja vuosien varrella siitä on tullut rakas lepopaikka, jota ehtiessämme myös remontoimme.

Nykyisin heillä on koti Nummelassa, mutta Punkalaitumella tulee vietettyä paljon aikaa. Jatkossa mahdollisesti myös talvella. Kun pariskunta puhuu kansainvälisistä kohteista, he eivät puhu tutuista eurooppalaisista kaupungeista. He ovat asuneet useita vuosia mm Intiassa, Afrikassa, USA:ssa.

-       30 vuotta on kierretty maailmaa. Olemme aina tykänneet olla siellä, mihin olemme päätyneet. Malawi Itä-Afrikassa jätti ehkä itselleni kaikista hienoimpia muistoja, jos on valittava joku monista upeista kohteista. Ehkä sekin vaikutti, että olimme juuri menneet naimisiin, kun päädyimme sinne, pohti Jouni Hemberg.

Mikä maailmalla on syöpynyt rouvan mieleen?

-       Intian kulttuuri, koko maa on aarreaitta. Tansaniassa luonto on käsittämättömän hieno, mutta niin paljon on maailmassa koettavaa ja nähtävää, että valinta on todella vaikea. Afrikkaan haluaisin vielä asumaan. Siellä on yhä paljon haasteitakin, joita haluaisin olla mukana ratkaisemassa.

SUURTEN ASIOIDEN ÄÄRELLÄ

Satu Santala toimii osastopäällikkönä Kehityspoliittisella osastolla Ulkoministeriössä, Jouni Hemberg on Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja. He ovat aikoinaan tavanneet SPR:n työssä ja sen jälkeen sukkuloineet maailmalla yhdessä ja erikseen. Pärnänmaa ja Punkalaidun ovat kuitenkin olleet pariskunnalle se paikka, missä saa ladata akkuja, tavata ystäviä ja viettää aikaa perheen parissa.

-       Punkalaitumesta on vuosien saatossa tullut meille monella tapaa tärkeä paikka. Tänne aina mielellämme palaamme. Kaksi Amerikasta tuotua koiraammekin viihtyvät täällä hyvin. Lunalla on EU-passikin eli tottunut reissaamaan hänkin. Lähimetsässä sienestämme (salaista tietoa) ja terassillamme saamme osallistua hienoihin luontonäytelmiin. Aikamoiseen draamaankin välillä. Jouduimme nimittäin hiljattain silminnäkijöiksi, kun röyhkeä tikka nappasi yhdestä monista pöntöistämme linnunpoikasen. Kettujen ja peurojen vierailuista nautimme ja onhan luonto kaikkineen täällä ihan mahtavan upea ja runsas.

Ihanaa taloaan pariskunta on rakentanut toimivaksi kodiksi tunteella ja ajan kanssa.

-       Sadun isän isoisä Kalle Niemelä toimi aikoinaan Punkalaitumen kappalaisen pappilan tilanhoitajana ja hän osti tämän tilan 20-luvulla. Kyllähän sitä monesti istahtaa alas miettimään, miten täällä on mahdettu ennen asua ja olla. Me ostimme tontin ja sillä olevat rakennukset vuonna 1996 ja siitä lähtien se on ollut meille kesäkoti ja rakas harrastusprojekti. Lapsemmekin ovat sitä mieltä, että ovat Pärnänmaasta kotoisin. Ostoa harkitessamme ihanat sukulaisemme sanoivat, että varmasti auttavat, jos tänne tulemme ja apua tarvitsemme. Olemme sen lupauksen hyvin muistaneet. Puutarhanhoitoa emme harrasta kuin raivaussahalla, naurahtaa muhkean, vanhan luumupuun alla istuva pariskunta.

Jouni Hemberg luotsaa järjestöä, joka toimii hauraissa konfliktimaissa. Kirkon Ulkomaanavulla on peräti 2 200 työntekijää 15 maassa.

-       Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö. Toimimme siellä, missä hätä on suurin. Teemme työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Toimintaamme ohjaavat tasa-arvo, syrjimättömyys ja vastuullisuus. Työtämme ohjaavat strategiset teemat: oikeus rauhaan, oikeus koulutukseen ja oikeus toimeentuloon.

Satu Santalalla on mittava ura Maailmanpankin johtokunnassa, Ulkoministeriössä ja suurlähetystöissä Tansaniassa ja Intiassa. Nykyisessä tehtävässään Ulkoministeriössä hän on toiminut kolmisen vuotta.

Jos jollain niin tällä huikean kansainvälisen elämän kokeneella pariskunnalla onkin varmasti vastaus vuosia mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen! Miten maailmaan saadaan rauha?

-       Se onkin aika iso kysymys. On ennen kaikkea uskottava siihen, että konfliktit voidaan ratkaista. Työn rauhan puolesta on jatkuttava. Konfliktien taustalla on usein epäluulot, vesi, luonnonvarat, öljy, viholliskuvien luominen ja ylläpitäminen. Niin ikään eriarvoisuus on monesti maailman murheisiin syynä. On kehitettävä parempaa yhteisymmärrystä. Koulutus ja toimeentulo ovat tärkeitä, jotta emme kulkisi konflikteja kohti. Meidän olisi myös kyettävä antamaan ihmisille toivoa, ammatillisia taitoja ja elantoa. Silloin ei esimerkiksi nuoret miehet tulisi niin herkästi rekrytoiduiksi ääriryhmien riveihin. Valitettavasti koulutus ei kuitenkaan aina suojaa väärää tietoa vastaan.

Entä eriarvoisuus, miksi sen kitkeminen on niin tärkeää?

-       Yhteiskunnassa kokonaismenestyksenkin on todettu olevan hitaampaa, jos eriarvoisuus on suurta. Siksikin eriarvoisuutta vastaan tulee kamppailla.  Parhaillaan esimerkiksi Suomen valtion rahoittama hanke digitalisoi pienviljelijöiden maarekisteriä Etiopiassa. Valtio omistaa siellä maan, mutta viljelijällä on sen käyttöoikeus. Kun asiakirjoja ei ole, voidaan maatilkku napata sinulta. Hankkeen myötä he saavat oikeasti oikeuden maahansa ja sitä myöten myös vaikkapa lainaa. Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima Naisten Pankki tukee naisyrittäjyyttä, koulutusta ym. Silläkin vahvistetaan turvallisuutta ja vähennetään mm eriarvoisuutta, Monet järjestöt tekevät eriarvoisuuden ja rasismin vastaista työtä, mutta työ ei ihan heti lopu.

RASISMI HUOLETTAA

Huolestuttavaa pariskunnan mielestä on se, että kristityssä, huippukoulutuksestaan tunnetussa hyvinvointivaltiossamme ruma rasismipeikko nostaa päätään.

-       Rasismi syntyy monesta syystä, ehkäpä tietämättömyydestä, kokemuksen puutteesta ja pelosta. Jokaisen tulisi puuttua, kun rasismia kohtaa. Me suomalaiset emme voi olla saari tässä suuressa maailmassa. Mekin olemme riippuvaisia muista, emme tule yksin toimeen. Ehkä tulisi tavoitella avoimempaa ja rennompaa suhtautumista. Pitäisi olla rohkea ja tutustua muihin ihmisiin, kulttuureihin, maihin. Maailma on aikamoisen upea paikka, siihen ja sen asukkaisiin kannattaa tutustua. Tuntuu järkyttävältä kuulla esimerkiksi siitä, miten koodareita ei kotimaassamme ole - ja Intiasta tulevat ammattilaiset joutuvat sitten perheineen kohtaamaan täällä rasismia.

PUNKALAIDUN PARAS PAIKKA

Jouni Hemberg on syntyisin turkulainen, mutta asunut pitkään Säkylässä. Satu Santala on kotoisin Kokemäeltä.

-       Punkalaitumella olemme olleet paljon lastemme kanssa ja täällä lapsi saa kokea oikeanlaisen suomalaisen lapsuuden. Tällaisessa kasvuympäristössä lapsi saa toteuttaa itseään, kaipa sitä voi kutsua idylliseksi kasvamiseksi. Luonto on vieressä, eikä kenenkään tarvitse olla vahtimassa vieressä jatkuvasti. Täällä myös etätyöskentely on hyvin onnistunut meillä molemmilla ja lähikaupungitkin ovat vieressä, jos niihin asiaa tulee.

Kesää on vielä jäljellä, syksyn tullen pariskunta matkaa työssään erikseen ja yhdessä mm Brysseliin ja New Yorkiin.

-       YK:n Yleiskokoukseen New Yorkissa osallistumme molemmat, mutta minun syksyyni kuuluu perinteisesti eri maiden ohjelmapäälliköittemme tapaaminen Suomessa. Nyt vielä nautimme kesälomasta ja Pärnänmaan rauhasta, päättää Jouni Hemberg.

25.7.2019

Hanna-Mari Kamppikoski