• Kuulumisia kunnasta

A

Tällä sivulla julkaisemme eri kirjoittajien tekstejä Punkalaitumesta ja punkalaitumelaisuudesta, välillä muitakin ajankohtaisia aiheita sivuten.

RSS
10. syyskuuta 2020 8.00

Teknisellä muutoksen tuulia

Teknisellä puolella on ollut muutoksen tuulia viimeisen vajaan parin vuoden sisään. Eläkkeelle on jäänyt valtava määrä kokemusta ja paitsi koko päällystö, paljon henkilöstöä on vaihtunut verrattain lyhyen ajan sisään. Uusi kunnanrakennusmestari aloitti vasta reilu vuosi sitten, tekninen johtaja vajaa vuosi sitten, ja uusi työpäällikkö kesäkuun alusta.

Uusi koulu on saatu vastaanotettua ja päiväkoti jo aiemmin. Pakarin rakennuskompleksi aiemmin mainittujen lisäksi on melkoinen tekniikkarypäs, ja automaatiota on vanhemmissakin rakennuksissa. Vaikka monella on mielikuva kiinteistönhoitajien töistä vielä Pekka Puupää-elokuvien katuja lakaisevasta talonmies Pikkaraisesta, on totuus aivan toinen. Tämän päivän moderneissa rakennuksissa on ohjelmoidut toisiinsa koko ajan vaikuttavat ims-venttiilit ilmanvaihdon suuruutta säätämässä erilaisilta antureilta saamiensa tietojen mukaan, sprinklerijärjestelmiä, paloilmaisinjärjestelmiä/paloilmoitinkeskuksia, rikosilmoittimia, kameravalvontaa, jäähdytysjärjestelmiä, äänentoistojärjestelmiä, tietoliikenneverkkoja, laitoskeittiöiden ultraviolettivalolla rasvaa käsitteleviä huuvia, vedenpehmentimiä, sähköisiä lukituksia vain osan näistä mainitakseni. Vaatii paljon perehtymistä, että oppii näitä käyttämään, saatikka korjaamaan ja huoltamaan. Ne ulospäin näkyvät pihatyöt ovat enää vain pieni osa toimenkuvasta. Punkalaitumella on otettu digiloikkaa eteenpäin ja siirrytty kuluneen vuoden aikana sähköiseen huoltokirjaan. Huoltohistorian taltioituessa muistiin on helpompaa päästä ”kärryille” tulevienkin kiinteistönhoitajien vanhojen siirtyessä eläkkeelle. Rakennusosastomme on korjaillut nurkkia monessa paikkaa. Vuokrataloyhtiöillä, vanhemmilla koulurakennuksilla, vapaa-ajan toimintapaikoilla kuten Porttikalliolla, ja terveysasemalla on ilmettä kohennettu ja vikoja korjattu.

Kiinteistöissä kyllä riittää vielä syynättävää, etenkin pienikäyttöasteisissa rakennuksissa, joita tahtoo kertyä helposti kuluja kasvattamaan, ja nyt Haukankosken vastanottokeskuksen lopettaessa niihin varmasti päättäjiltä saadaankin jotain ratkaisuja kunnan kiinteistökantaan.

Vesilaitos on myös elänyt murroksessa. Henkilöstö on vaihtunut. Suuria ja kriittisiä osia verkostoa kulkee käyttöikänsä loppupuolta ja vanha vedenottamo Kanteenmaalla on vielä näin 2020-luvullakin avoprosessissa. Jokivarren viemärit paljastuivat kuvauksissa saneerausta vaativiksi.  Suunnitelmia on valmistumassa näiltä osin. Vesimittarit ovat muuttumassa etäluettaviksi, ja vuotovahtiominaisuudessa kunnan omissa kiinteistöissä sellaiset jo onkin. Huittinen- Punkalaidun yhdysvesijohto on tarkoitus saattaa valmiiksi, ja ottaa käyttöön vielä kuluvan vuoden aikana.

Katuvaloissa on aloitettu kolmivuotinen projekti ledeihin siirtymiseksi. Ensimmäisenä uusittiin kokoojakadut Riissuontie, Sarkkilantie ja Iso-Jaakkolantie, sekä tonttikadut Tolperinkuja ja Kajavanpolku. Priorisointi tapahtui liikennemäärien, vanhustenhoidon ja päiväkodin sijainnin sekä säästettävien kilowattituntien perusteella. Led-valaisinten avulla on mahdollista alle puolittaa sähkönkulutus ja vähentää huoltokäyntejä.

Katuja on päällystetty uuden päiväkodin osalta ja viime vuonna kolmelta eri tonttikadultakin. Moni ELY-keskuksen virkamies epäilemättä tulisi kateelliseksi Punkalaitumen asfaltointitilanteesta. Ainakin jos tulisi Punkalaitumelle katsomaan Vesilahdentietä pitkin.

Riissuon alueella on ojituksia parannettu, samoin jokivarressa. Olisi hienoa, jos yksityinenkin sektori katsoisi omien maanomistustensa alueelta ojat kuntoon. Sadevedet ovat kuitenkin yksittäinen suuri syy moniin kiinteistöjen alapohjien kosteusongelmiin ja olisi kaikkien etu, jos sadevesien johdatus olisi asuntoalueilla kunnossa.

Puistoalueillakin on tapahtunut pientä muutosta. Kurtturuusut poistettiin vieraslajiksi julistamisen myötä. Tosin se tuntui vain ihanalta tekosyyltä parantaa monien risteysten näkyväisyyttä ja sitä kautta liikenneturvallisuutta. Jättiputken torjuntaa kunta on tehnyt useissa paikoissa, mutta yksityisten maiden omistajien toivoisi hoitavan oman osuutensa, että tehty työ ei olisi turhaa. Roskaaminen on ollut ongelmana aina silloin tällöin, mikä ei kyllä olisi suotavaa. Kunnassa on kuitenkin jäteasema, joka on auki tiistaisin ja torstaisin.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että kunnalla on nyt lapsia koskevien rakennusten ja terveysaseman tila oikein hyvä, ja vanhustenhoidon rakennusten tila sangen hyvä. Vaikka muualla ei korjausvelka lopu kesken, niin jo näillä eväillä kelpaisi markkinamiesten kuntaa mainostaa.

Kari Isokivijärvi
Kunnanrakennusmestari

Marko Juurikivi
Työpäällikkö


27. elokuuta 2020 8.00

Paljon löytyy läheltä

Viime viikkoina Punkalaitumen kouluissa on ollut vilinää, kun koulu on aloitettu pitkän kevään jälkeen. Uuteen kouluun pääsyä odotetaan jo innolla, ja osa luokista on jo päässyt tutustumaan tiloihin. Kuitenkin pelko paluusta etäkouluun vaivaa nuorten keskuudessa jatkuvasti, vaikka kouluilla huolehditaan käsien pesusta ja etäisyyksien pitämisistä mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta lohduttavaa on, että nyt sekä opettajilla että oppilailla on kokemusta etäopetuksesta, jos siihen pisteeseen päädytään.

Koulujen lisäksi myös nuorisovaltuusto on päässyt jatkamaan toimintaansa ja suunnittelemaan tulevaa syksyä normaalimmin. Keväällä toteutetuista kyselyistä on ollut hyötyä suunnittelussa, sillä näin olemme saaneet tietoa siitä, mistä nuoret pitävät ja mihin kaivataan muutosta. Olen iloinen, että kyselyillä on tavoitettu suuri osa kunnan nuorista ja näin saatu mahdollisimman monen ääni kuuluviin. Suuremmilla paikkakunnilla tämä onkin usein selvästi haastavampaa. Asioiden toteamisen lisäksi nuorisovaltuusto on myös puuttunut nuoria vaivaaviin asioihin ja vienyt niitä eteenpäin.

Vaikuttamisen ohessa nuorisovaltuuston on tarkoitus järjestää tapahtumia vielä kuluvan syksyn aikana, mikäli olosuhteet sen sallivat. Syksyn suunnittelu on ollut erityisen mukavaa, sillä viime aikoina olemme kokoustaneet muun muassa Pakarin kodalla sekä uudella koululla, ja ensi viikolla olisi tarkoitus tutustua uusiin nuorisotiloihin (KaruSelli). On hienoa, miten näinkin pienestäkin kunnasta löytyy monia laadukkaita tiloja, joita nuoret voivat hyödyntää monipuolisesti omiin tarpeisiinsa. KaruSellin lisäksi nuorisovaltuusto pääsee seuraavassa kokouksessaan tutustumaan kunnan uuteen nuoriso-ohjaajan, mitä itse odotan innolla, sillä voimme vihdoin aloittaa yhteistyön hänen kanssaan.

Yhteistyötä nuorisovaltuustolle toivon myös yhdistysten ja muiden kunnan toimijoiden kanssa, sillä on monia asioita, joita pitäisi tuoda enemmän esiin nuorille, jotta lähialueen palveluiden hyödyntämiseen ei olisi minkäänlaista kynnystä. Laajat ja useimmiten maksuttomat harrastusmahdollisuudet sekä koulujen yksilöllinen opetus eivät ole läheskään kaikkialla samanlainen itsestäänselvyys kuin täällä. Voi tuntua, että Punkalaitumelta käsin moni asia on nuorelle kaukana, mutta paljon löytyy myös läheltä. Olen varma, että kaikille löytyy mieleistä tekemistä ihan läheltä esimerkiksi kunnan tai yhdistysten kautta. Saan olla ylpeä kotikunnastani, kun sillä on tarjota niin monia asioita, joissa voi olla mukana ja joihin on oikeutettu.  

Vilhelmiina Vierjoki
Nuorisovaltuuston puheenjohtaja

Näytä kuva


13. elokuuta 2020 9.00

Positiivista pörinää

Vaikka kulunut kevät ja kesä ovat olleet monella tapaa poikkeuksellisia ja useimpia harrastuksia ja menemisiä on rajoitettu, ei Punkalaidun ole ollut täysin lamaantunut ja hiljainen.

Kunnassa aloitettujen lomautustoimien myötä monien harmiksi myös kunnan tarjoamat nuorten kesätyöpaikat jouduttiin perumaan. Kaikeksi onneksi kuitenkin aktiivisen 4H-yhdistyksen kautta kymmenille nuorille järjestyi kesätyöpesti monissa erilaisissa tehtävissä. Tämä huomioitiin myös eri tiedostusvälineissä, jotka uutisoivat mm. ahkerista taimenistuttajista. Kiitokset myös yrityksille, jotka osaltaan ovat osallistuneet nuorten kesätyöllistämiseen. Pidän erittäin arvokkaana nuorten saamaa kokemusta työelämästä ja arvonsa on myös tehdystä työstä itse ansaitulla  palkalla. Ahkeruus ja aktiivisuus kantavat hedelmää, lomailua ja rentoutumista unohtamatta.

Myös nuorempi väki on otettu huomioon järjestämällä heille monenlaista puuhaa. Perinteinen Koiramäki-kerho on jälleen osoittanut suosionsa jopa niin, että kerho päätettiin tänä kesänä järjestää kahteen otteeseen. Palautuipa mieleeni aika n. 15 vuotta sitten , kun lapseni osallistui Koiramäki-kerhoon. Tärkeässä roolissa pikkuiselle oli oma eväsrasia, johon huolella valittiin kunkin päivän kerhoeväät, mutta äitinä muistan kuinka mielellään lapseni kerhoon lähti ja kuinka iloisena hän sieltä tuli kotiin monta kokemusta rikkaampana. Se kerhossa askarreltu tuohisormus on jossain laatikossa vieläkin tallella.

Lasten kesäpäivä kirjastolla heinäkuun lopulla sai tilaisuuden järjestäjänkin ilmeen kirkastumaan sateisesta säästä huolimatta, kun kirjasto täyttyi iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Lapset kiersivät temppurataa, askartelivat, värittelivät ja välillä istahdettiin herkuttelemaan paistotuoreilla vohveleilla hillolla ja jäätelöllä höystettynä, tietysti mehun kera. Kutsu oli tavoittanut mukavan määrän lapsiperheitä, meinasipa parkkipaikat loppua kirjaston ympäristöstä. Tilausta on siis tällaisellekin aktiviteetille.

Tätä kirjoittaessani odotan innolla kuntaan valitun uuden nuoriso-ohjaajan tapaamista hänen aloittaessa työt elokuun alussa. Nuori ja reipasotteinen nainen tuo varmasti uusia tuulia tullessaan ja uutta virtaa nuorisotyöhön tuonee myös nuorisotilan muutto entiseen poliisitaloon "Pietarinvirastoon" myöskin elokuun alkupäivinä. Tähän uuteen "hyvinvointikeskukseen" on suunniteltu siirrettäväksi myös muita kunnan hyvinvointilautakunnan alaisia palveluja kuten esim. työvoimapalvelut. Näistä muutoksista kuulemme lisää lomien jälkeen, kunhan toiminnat taas polkaistaan toden teolla käyntiin.

Tässä ei suinkaan ole mainittuna kaikki, mitä kunnassa on hyvinvointipalvelujen piirissä tehty. Kulttuuri-, liikunta- ja kädentaitoryhmiä ja -tapahtumia on ollut ja tulee olemaan useita ja uskonkin jokaiselle löytyvän jotain mieleistä. Ja kaiken huipuksi, osallistuminen on pääosin maksutonta.

Marju Pihlajamaa
Hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja

 

Näytä kuva


6. elokuuta 2020 7.50

Sateenkaaren päässä Punkalaidun

Stina Alapirtti käsitteli kolumnissaan ”Nykypäivän maaseutu ei ole mustavalkoinen” (Aamulehti 24.7.2020) kaupunkilaisten asenteita maaseutua ja siellä asuvia kohtaan. Vaikka kirjoittaja halusi tuoda esiin, että kuten missä tahansa muualla, maaseudulla on omat hyvät ja huonot puolensa, sai kolumni silti niskakarvani pystyyn.

Kirjoittaja oli itse varttunut pienen 3000 asukkaan kunnan sivukylällä maatilalla, josta hän koki saaneensa tulevaisuutta varten evääkseen vain kiinnostuksen kasveja ja eläimiä kohtaan. Omat lähtökohtani ovat hyvin samanlaiset. Liitsola voisi hyvinkin olla tuo 3000 asukkaan kunnan sivukylä ja itsekin vartuin maatilalla. Koen, että minun reppuuni pakattiin kuitenkin paljon laajemmat eväät tulevaisuutta ajatellen ja ne pitivät sisällään paljon muutakin kuin kasvit ja eläimet.

Vaikka juureni ja asuinpaikkani ovat Punkalaitumella, en ole kokenut sen rajoittavan mahdollisuuksiani elämässä. Vaikka pieni maaseutukunta tuo mukanaan pitkät välimatkat ja rajoittuneita palveluita, tuo se mukanaan myös paljon hyvää.

Yksi esimerkki pienen kauneudesta on oma lukiomme. Punkalaitumen lukiota on arvosteltu suppeammasta kurssitarjonnasta kaupunkien lukioihin verrattuna ja muun muassa laajemman kielivalikoiman perässä on lähdetty naapurikaupunkien lukioihin. Kuinka moni kaupunkien lukioita käyvistä kuitenkaan pystyy hyödyntämään tuota kattavampaa kurssitarjontaa? Jatko-opintojeni aikana tutustuin moneen paljasjalkaiseen kaupunkilaiseen. Yllättäen heidän ylioppilastodistuksistaan ei löytynyt sen enempää tai sen parempia arvosanoja kuin minultakaan. Laajempi kurssitarjonta antaa ehkä enemmän mahdollisuuksia, mutta ei tuo lukiolaisille yhtään enempää aikaa tai resursseja hyödyntää niitä. Laajemmastakin tarjonnasta on tehtävä valintansa ja pakolliset kurssit suoritettava lukion sijainnista huolimatta. Punkalaitumen eduksi voin kuitenkin lukea opettajat, jotka muun muassa tarkastivat aineitani lomillaan, jotta pystyin valmistautumaan mahdollisimman hyvin ylioppilaskirjoituksiin. He myös vetivät perässään, jos jonkun opinnot laahasivat. Pystytäänkö kaupunkilukioissa tähän? En usko.

Kolumnissa oli nostettu esille myös maaseudun rajoittuneet harrastusmahdollisuudet. Tämä toki on totta ja kuntamme kattavasta valikoimasta huolimatta Punkalaitumella ei pysty harrastamaan kaikkea mitä isommissa kaupungeissa on tarjolla. Väitän kuitenkin, että Punkalaidun ja sen lähikunnat tarjoavat enemmän mahdollisuuksia kuin kaupungit huokeiden hintojen ja matalan kynnyksen ansiosta. Omat lapseni harrastavat jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandya. Monien kaupungissa asuvien tuttavaperheidemme lapsille tällainen yhdistelmä ei kattavista mahdollisuuksista huolimatta ole todellinen. Kaupungeissa harrastusmaksut nousevat niin korkeiksi, että usein jo niiden takia valintoja on pakko tehdä. Harrastusryhmiin edellytetään niin suurta sitoutuneisuutta, että harkkoja ja pelejä on mahdotonta jättää väliin toisen harrastuksen takia. Lisäksi isot seurat vaativat monesti jo kymmenvuotiailta junioreilta niin kovaa taitotasoa, että siihen on useammassa lajissa haastava yltää. Punkalaitumella et voi ehkä harrastaa kaikkea, mutta voit harrastaa enemmän.

Nämä seikat eivät toki tee Punkalaitumesta kolumnissa mainittua stressitöntä paratiisia, jossa on jatkuva kiireetön kesäilta. Toivon kuitenkin, että koronan myötä laajentuneiden etätyömahdollisuuksien ansiosta useampi näkisi maaseudun varteenotettavana mahdollisuutena asua ja elää sekä näkisi myös pienuuden tuomat mahdollisuudet.

Riikka Suominen
kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja

Näytä kuva


30. heinäkuuta 2020 8.30

Sailaksen ajan kasvatti

Mielestäni paras kotimainen talouskirja on  ”LAMAN TAITTAJA, Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä”, kirjoittanut Jarkko Vesikansa.   Sailas luotsasi  Suomen taloutta valtiovarainministeriön tehtävissä yli 40-vuoden ajan, vuodesta 1971 vuoteen 2013, läpi kolmen laman. Sailas muistetaan erityisesti 1990-luvun laman kääntämisestä kasvuun, vuoden 1992 kovasta leikkauslistasta ja siitä että Suomi hyvinvointivaltiona kehittyi kurituksesta huolimatta. Muistan 90-luvulta sananlaskun ”Ilman Viinasta elämä on Sailasta” ja tv-ohjelmista budjettineuvos Raimo Sailaksen ja apulaisbudjettipäällikkö Erkki Virtasen vahvat kannanotot Suomen talouden tilasta ja  heidän satiirisen huumorinsa ja keskinäisen hyväntahtoisen piikittelynsä.  Sailaksen uralle mahtuu  osittain tämä viimeisinkin laskusuhdanne, joka alkoi vuoden 2008 finanssikriisillä ja jatkuu  pitkän taantumakauden jälkeen vuoden 2020 Pandemian vaikutuksilla terästettynä.

Jos Vesikansan kirja” Laman Taittaja” on paras kotimainen talouskirja, niin paras ulkomainen talouskirja on John Quigginin ”Zombitalous”. Kirja kyseenalaistaa   taitavasti  maailmantalouden lainalaisuuksia ja finanssimarkkinoiden   käyttäytymismalleja. Lyhyesti kirjan esipuhetta lainaten: ”Euroopan komissio on kulkenut järkähtämättä  markkinaliberalististen zombiajatusten, kuten laajan yksityistämisen ja vaurauden valumavaikutuksiin perustuvien verouudistusten viitoittamaa tietä. Nämä ajatukset ja uskomukset ovat osoittautuneet kriisin myötä vääriksi, ja niinpä niiden olisi pitänyt aikanaan myös kuolla pois. Ne ovat kuitenkin nousseet zombeina haudoistaan Eurooppalaisen vakauttamispolitiikan hahmossa. Seurauksena   on ollut vuosien taantuma tai jotain vieläkin pahempaa.”

Sailaksen ja  Quigginin sanomat eivät riitele keskenään, vaan jopa täydentävät toisiaan. Kumpikin teos peräänkuuluttaa muutoksen tarvetta. Kriisi avaa aina uuden mahdollisuuden kääntyä kestävämmälle polulle. Onko maailmalla rohkeutta lopettaa vakauttamispolitiikka ja päästää talous niinsanotusti vapaalle vaihteelle?

Vuoden 2015 Helsingin Sanomien haastattelussa Sailas luonnehtii Suomea halvaantuneeksi ja perää valtion talouteen kovia leikkauksia."Olemme eläneet pitkään nilkuttavassa hyvinvointivaltiossa. Kutsumme yhä kylmän rauhallisesti hyvinvointivaltioksi maata, jossa on kymmenen prosentin työttömyys ja valtaisasti pitkäaikaistyöttömiä". Sailaksen hyvinvointivaltion ylläpito edellyttää verotulojen karttumista valtion ja kuntien kassaan ja korkeaa työllisyysastetta. Hyvinvointivaltion tulevaisuus on uhattuna nyt, kun valtakunnan työttömyysaste on jo lähes 16  prosenttia (lomautukset mukaan lukien)  ja tulevaisuus on hämärän varjossa.

Sailaksen mielipiteeseen politiikasta (HS/2013) on helppo yhtyä: ”Puolueet eivät ole vieläkään havahtuneet siihen, missä mennään. Reformikilpailua jatketaan, eikä meillä ole sellaista puoluetta, joka jarruttaisi kilpailua. Kaikki puolueet makaavat päällekkäin tämän hyvinvointivaltio-käsitteen päällä niin että se tukehtuu siellä alla.”

Yksi suurin tukehduttaja on ollut yli 14 vuotta jauhettu sote-/maakuntauudistus, jonka tulokseton valmistelu on syönyt kansallisisa voimavaroja kohtuuttomasti. Kansallinen politiikkamme ei kaipaa lainkaan eturyhmäpolikointia, vaan vakautta ja luotettavuutta päätöksentekoon. Todellisuus on kuitenkin se, että nytkin tavoitellaan palvelujen esim. ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista, vaikka pitäisi tavoitella työn ja työpaikkojen lisäämistä eli  todellista lisäarvoa taloudelle. Kaikki taloudellisen katastrofin merkit -teollisuuden rapautuminen, julkisen talouden velkaantuminen ja investointipula -  ovat tätä päivää. Hyvinvointia ei voi enää pelastaa poppakonstein, näpertelyin eikä eturyhmien selän taakse piiloutumisella.

Meillä on ratkaisematta ennenkokematon Korona-kriisin terästämä globaalinen muutos, josta voimme selviytyä käyttämällä hyväksemme Sailaksen perintöä eli uudistumme ja kehitämme määrätietoisesti yhteiskuntaamme tehden myös kipeitä muutoksia. Päätöksentekoa vaikeuttavat  pandemian arvaamattomuus, ilmastonmuutos, finanssikriisi ja kansainväliset selkkaukset.

 

R.I.P.  Ministeri Raimo Sailas

 

Tuija Ojala
Sailaksen ajan kasvatti
Punkalaitumen kunnanjohtaja          

 

Näytä kuva


25. heinäkuuta 2020 8.15

Kesä - hyvä aika hetki hengähtää

Kesäaikana kunnan kuulumiset, parhaassa tapauksessa, ovat kohtuullisen vähäisiä, etenkin näin kunnantalon ollessa suljettuna. Tilanteen voi päätellä olevan hyvä silloin kun asiat sujuvat omaan tahtiinsa eikä edes vesilasissa myrskyä. Eduskunnan kesätauon aikana eivät kuntien asiat silläkään suunnalla ole käsittelyssä. Suomi hengähtää hetkisen ja siinä samalla hengähtävät myös kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt. Ja hyvä niin. Kaikelle on aikansa.

Kunnasta ei siis varsinaisesti kuulu kummia juuri nyt, mutta kunnassa kyllä kuuluu ääniä: työnteon ja rakentamisen ääniä, lomanviettäjien ääniä ja kesämökkiläisten ääniä. Koronakevät vaihtui rajoitettujen kontaktien kesään, joka näkyy Punkalaitumella, kuten muuallakin, toisaalta ulkoliikuntatapahtumien ja -paikkojen väkimäärissä, myös ilahduttavasti Vehkajärven mökkirannoilla. Olosuhteiden pakosta ja niiden salliessa olen viettänyt Vehkajärven rannalla paljon aikaa, osin etätöissä, osin vapaa-aikaa viettäen monen muun tavoin. Enemmän kuin moniin vuosiin, raikuu rannoilta rakentamisen ääniä ja veneestä käsin saattaa havaita monessa rannan rakennuksessa tehdyt korjaukset ja kohennukset. Uutta puuta ja maalipintaa näkyy siellä täällä. Mökeille on tultu aikaisin keväällä ja kesää vietettäessä on laitettu paikkoja kuntoon. Sää on ollut suotuisa etenkin kesäkuussa ja järvi meille myötämielinen: vesi on ollut puhdasta. Tähän mennessä vain yhtenä päivänä puolen päivän aikaan oli omassa rannassani näkyvissä vähäisiä levämuodostelmia ja nekin tuuli hajotti iltaan mennessä. Tästä saamme olla kiitollisia etenkin Vehkajärven suojeluyhdistyksen järven hyväksi tekemästä työstä, joka on silmin nähden ollut tuloksellista.

Vehkajärvi on mitä ilmeisimmin saanut uuden polven asukkaita rannoilleen. Aktiivisia, monen ikäisiä ja monella tapaa harrastavia asukkaita. Kotimaanmatkailun suosion kasvun myötä mökit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja maaseutumainen ympäristö, jossa kykenee toimimaan ruuhkia välttäen, välillä jopa ilman pieniäkään sosiaalisia kontakteja, on jälleen suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Ja kun mökkejä kunnostetaan ajan mukaisiksi, niiden käyttöastetta on helppo kasvattaa joka tapauksessa.  Tällaisesta kehityksestä ei voi muuta kuin iloita.

Kesäasukkaat tuskin voivat toivoa mitään erityispalveluita itselleen, mutta kunnassa on jo olemassa monenlaisia toimintoja, joiden olemassaolo lisää myös heidän viihtyvyyttään, kunhan tieto niistä saadaan välitettyä eteenpäin. Jalasjoen kesätori lienee useimmille ohikulkijoille tuttu paikka, jonne on mukava poiketa perjantain mökkimatkalla tai piipahtaa muuten vaan kahville ja ostoksille loman vieton ohessa. Kivirannan kioski on kiva lähipalvelu, kun vaan jostain saa selvitettyä sen aukioloajat. Vehkajärven maastossa on tietysti loistavat mahdollisuudet lenkkeillä ja pyöräillä vaikkapa järveä ympäri, mutta myös Porttikallio ja Vartiolan kenttä ovat lähellä ja tuovat vaihtelua liikunnalliseen harrastamiseen samoin kuin ulkojumpat. Tori, Yli-Kirra ja Sotaveteraanien perinnehuone… onhan meillä näitä omia kohteita, joissa voi vierailla. Sadepäivän kohteeksi käy kirjastokin. Kalastosta on niin ikään pidetty hyvää huolta ja kalastus onnistuu kelillä kuin kelillä, jos kala sattuu syönnillä olemaan.

Toiveenani on, että mikäli jää- ja lumitilanne sen tulevaisuudessa sallii, saataisiin järvelle myös sekä hiihtoladut että retkiluistelurata, koska entistä paremmin varustelluilla mökeillä voi viettää aikaa myös talvella.

Vehkajärven facebook-ryhmä on mukavasti tuonut esiin ranta-asukkaiden nimiä kommenttien takana ja vaikka sitä kautta ei nyt aivan tutuiksi tullakaan, niin kuitenkin on mukava nähdä kuvia kauniista maisemista ja saada tietoonsa, minkä niminen ihminen niitä kulloinkin on kuvannut. Ryhmässä on seurattu myös vuodenaikojen vaihtumista rannoilla ja välitetty tietoa lumi-, jää ja tulvatilanteesta. Näin muodostuu tunne siitä, että täälläkin on olemassa yhteisö, johon voi kuulua, kukin omalla tavallaan.  Toivottavasti tämä tunne ja tämä tieto on myös heillä, jotka eivät seuraa sosiaalista mediaa, koska elämää todellakin on myös sen ulkopuolella.

Outi Uusi-Kouvo
kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Näytä kuva


16. heinäkuuta 2020 12.05

Kuulumisia kunnasta, naapurikunnista ja kauempaakin...

Kuulumisia kunnasta - mutta mitä muualla puhutaan meistä?

Suomalaisuuteen kuuluu vahvana piirteenä pelko, että mitä meistä ajatellaan muualla. Työnkuvani vuoksi tulee aika paljon oltua kuntarajojen ulkopuolella. "Hauskaa" ajankulua ihmetellä mitä kukakin tietää toisten kotikunnista. Yllättävää ei ollut koulutyömaan ja bioenergiayhtiön nousu useinpiin keskusteluihin. Samoin Punkalaidun tunnetaan Särkästä, Ylikirrasta ja monet mainitsivat myös Tellervo Koiviston sekä Seppo Rädyn keihäskaaren. On hienoa huomata kun omaa kotikylää tunnetaan positiivisistakin asioista. Niemisen Jussin ideoiman Rollaattor Cruiser Club Finlandin tempauksellakin päästiin moniin uutisiin ja tietoisuuteen.

 

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä me puhumme täällä?

Korona ja sen myötä vaikeutunut julkistaloudellinen tilanne ei edesauta kunnan kiintestöjen tai kunnallistekniikan korjausvelan pienentämistä. Vaikeusia ei ole vaikea ennustaa olevan tulossa, kun säästöjä pitää tehdä samalla kun verotulot ja valtionosuuden pienenevät. Vesitaksat, vuokratalot, vanha koulu, rakennuskannan ylläpitokustannukset (vastaanottokeskuksen loppuminen ja kiinteistön, myös uimahallin kunto). Siinäpä miettimistä kustannustason laskuun ja tulojen kasvuun teknisellä puolella.

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä me emme puhu?

Tiedossa on, että lähitulevaisuudessa kunnassamme joudutaan tekemään erittäinkin kipeitä päätöksiä. Harmillisesti vaalien läiheisyys vaikuttaa niin että kannanotot ovat selvästi varovaisempia.

 

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä pitäisi puhua?

Lyhyt vastaus: Kaikesta!! Ehdottakaa, ihmetelkää, kysykää - antakaa ideoita. Joskus voi tapahtua vaikka ihmeitä. Pienilläkin asioilla viedään kuntaa eteenpäin. Ota vaikka selfie ja mainosta Punkalaidunta #selfiepirkanmaa 

 

Sami Uutto (PS) Teknisen lautakunnan pj 

 

Jk Jatka Tiia kunnasta kertomista - sen tuoma näkyvyys on muuallakin huomattu

Sami

 

Näytä kuva


9. heinäkuuta 2020 7.15

Voiko rahalla saada oikotien onneen?

”Kun ei ole oikein rahaa siihen.” ”Mutta millä se maksetaan?” ”Mistä saisimme lisää tuloja tai mistä voisimme säästää?”

Tällaiset ajatukset ovat liikkuneet päässäni ja varmasti monen muunkin päättäjän ja virkamiehen mielissä useampaan kertaan viimeisten vuosien aikana.

Tuntuu siltä, että rahaa ei ole mihinkään ja aina se on päällimmäisenä mielessä.

Kunnan palveluiden tulisi palvella jokaista kuntalaista eikä raha saisi olla kaiken mittari. Hyvin ja tehokkaasti järjestetyt palvelut ovat lähtökohtaisesti usein edullisia.

Paljonko mikäkin palvelu maksaa yhtä kuntalaista kohden? Sitäkin mietimme ja paljon.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, että mitä raha on ja miksi siitä on tullut kaiken mittari.

Rahan tulisi olla väline saavuttaa haluttu päämäärä. Nyky-yhteiskunnassa raha tuntuu olevan päämäärä.

Eihän maailma ja yhteiskunta voi pyöriä niin, että otetaan koko ajan lisää velkaa? Mutta voiko se pyöriä tälläkään tavalla, että valtio ajaa kunnat ja varsinkin pienet kunnat ahdinkoon antamalla lisävelvoitteita ja niin ikään pakottamalla talousahdinkoon?

Nämä ajatukset lähtivät kumpuamaan viime viikkojen tapahtumista.

Uusi hieno puukoulumme on valmis. Olemme tehneet investoinnin tulevaisuuteen. Jotta tulevienkin sukupolvien olisi mahdollista kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä.

Toinen viime viikkoina puhututtanut asia on Punkalaitumen vastaanottokeskuksen lakkauttaminen. Sen kokonaistaloudelliset vaikutukset tulevat olemaan huomattavat koko alueellemme, ei vain meidän kunnallemme.

Kolmas asia, jonka olen huomannut herättävän keskustelua, ovat lomautukset. Niin ikävää ja kurjaa kuin se onkin, tilanteessa, jossa päätöksen teimme, tuntui ettei ollut juuri muita vaihtoehtoja.

Nämä kaikki kolme edellä mainitsemaani asiaa liittyvät jokainen kiinteästi kuntamme taloustilanteeseen.

Uusi koulu on suuren luokan investointi, johon olemme joutuneet ottamaan lainaa. Mutta investointi tulevaisuuteen ja terveisiin tiloihin painoi enemmän vakassa, totta kai.

Vastaanottokeskusten lakkauttaminen tarkoittaa kunnan kannalta tyhjäksi jääneitä tiloja, joissa on kiinteät kulut. Lisäksi valtionosuuksia jää ainakin koulupuolelta pois ja tilanne vaikuttaa myös kunnan verotuloihin suorasti. Mikä tässä asiassa painaa kaikista eniten?

Kolmantena lomautukset, jotka riipaisevat niin paljon, niitä jo ajatellessakin. Olisimmeko voineet ne välttää ja jos olisimme, miltä taloustilanteemme sitten näyttäisi?

Sen olen kuitenkin oppinut, että kunnan taloudessa ei ole oikotietä onneen. Kovalla työllä, joskus vaikeillakin päätöksillä ja toisiamme kunnioittamalla saavutamme lopulta halutun päämäärän. Ja se päämäärä ei tässä tapauksessa ole raha, vaikka kunnan tasapainoinen talous yksi tavoitteistamme onkin.

Taloutemme tulee olla tasapainossa, jotta kunnallamme on toimintaedellytykset ja mahdollisuus kehittyä seuraava askel eteenpäin.

Raskas aihe näin keskellä kesää, mutta halusin kirjoittaa siitä, miltä kuluva kesä on näyttänyt minun silmin ja ajatuksin.

Nautitaan jokaisesta aurinkoisesta päivästä, nautitaan lähimatkailusta sekä kuntamme palveluista. Mukavaa kesää ja loma-aikaa jokaiselle!

Linda Lähdeniemi
kunnanhallituksen puheenjohtaja


2. heinäkuuta 2020 8.00

Vain muutos on pysyvää

Näin sanoi kreikkalainen filosofi Herakleitos 500 vuotta eaa. Onko muutos uusi normaali? Etenemmekö kohti uutta normaalia? Yleisen käsityksen mukaan uusi normaali tarkoittaa sitä, että siihen Suomeen, jossa vielä alkuvuodesta elettiin, ei kovin pian ole paluuta. Näin totesi muun muassa pääministeri Sanna Marin toukokuussa 2020.

Mikä sitten on ”Suomen normaali”? Suomenniemi on ollut murroksessa kautta aikain ja muutos on ollut se normaali. Väkeä niemelle on tullut lisää kaikista ilmansuunnista ja isompia ja pienempiä sotia on nykyisen Suomen alueella käyty siitä lähtien, kun ensimmäiset vakituisemmat asukkaat tänne asettuivat. Viimeisen viidensadan vuoden aikana väkeä on niittänyt kymmenkunta influenssaepidemiaa. Teollinen vallankumous saavutti Suomen 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen olemme eläneet jatkuvaa uutta normaalia, jota siis hallitsee muutos. Ja vauhti sen kun kiihtyy. 1980-luvulla käynnistyi digitaalinen vallankumous.

Kanadalainen kulttuurifilosofi Herbert Marshall McLuhan kehitti vuonna 1964 ilmestyneessä kirjassaan Ihmisen uudet ulottuvuudet, termin maailmankylä, joka tarkoittaa tilannetta, jossa helpottuneet kommunikointikeinot ovat tehneet pitkistäkin välimatkoista merkityksettömiä. Toisin sanoen hän ennusti tilanteen, jossa me nykyään elämme eli kaikki digitaaliset laitteet ovat ”naimisissa” keskenään erilaisten verkkojen kautta globaalisti. Siis kaikki! Ilmiön nimi on digitaalinen konvergenssi. Uskoisin, että McLuhania pidettiin 1960-luvulla vähintäänkin maailmankylänsä kylähulluna.

Televisio tuli Suomeen 1950-luvulla: ensimmäinen antennien välityksellä esitetty lähetys toteutettiin 24. toukokuuta 1955 Helsingissä. Suomen ensimmäinen kannettava matkapuhelin oli Saloran SRP-24. Se julkaistiin vuonna 1974. 1980-luvulla avattiin internet, joka tarkoitti muun muassa sähköpostia, uutisryhmiä, tiedostonsiirtoa ja verkossa pelattavia pelejä. Vuonna 1981 avattiin Suomessa ensimmäinen automaattinen matkapuhelinverkko. 1990-luvulla Internet tuli koteihin ja WWW syntyi. Voidaan kai sanoa, että tuolloin muutimme maailmankylään. 2000-luvun alussa kehittyi sosiaalinen media ja älypuhelimet alkoivat syrjäyttää vanhoja matkapuhelimia 2010-luvulla. Nykypäivää ovat älytelevisiot ja monet muut lukemattomat älylaitteet, jotka ovat ”naimisissa”. Viestinnässä käytettävien laitteiden kehitys on edennyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hurjaa vauhtia. Muutosten nopeus nyky-yhteiskunnassa on armoton. Saamme kuulla viikoittain uusista digitaalisista innovaatioista tai teknologisista lähestymistavoista, joilla on mullistavia vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

16.3.2020 Suomi pysähtyi hetkeksi. Hallitus totesi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Puhutaan siis melko järeästä päätöksestä. Vuonna 1991 voimaan tullutta valmiuslakia ei ole koskaan aiemmin käytetty. Edellisen kerran Suomessa on ollut voimassa poikkeuslainsäädäntö sotien aikana. Oltiin taas suurten muutosten edessä, jotka koskivat jokaista suomalaista vauvasta vaariin. Rajoitusten ja suositusten tavoitteena on ollut hidastaa ja estää koronaviruksen leviämistä Suomessa, turvata terveydenhuollon kapasiteetti ja kantokyky kaikkialla maassa sekä suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Nyt suurin osa rajoituksista on poistettu ja osaa ollaan poistamassa kesän aikana. Olemme taas muutosten edessä. THL:n ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan riski koronan toiseen aaltoon on edelleen huomattava. Hän muistutti 24.6. A-studiossa, että pandemia ei ole kadonnut minnekään, vaikka rajoituksia on nyt höllennetty. Puumalainen pitää mahdollisena, että kesän aikana tulee uusia tautiryppäitä, sillä ihmiset liikkuvat enemmän ja ovat lähekkäin. 25.6. järjestetyssä tiedotustilaisuudessa sama mies totesi, että epidemia supistuu, kuihtuu ja laantuu. Ota tästä nyt sitten selvää. Joka tapauksessa liikkua pitää ja olla lähekkäin - tutussa ja turvallisessa seurassa.
Ollaan ihmisiksi ja nautitaan kesästä!

Aki Mikkola, elinvoimaluotsi

Näytä kuva


25. kesäkuuta 2020 9.00

HINKUA ja hunajaa

Mitä yhteistä on aamuteehen lisätyllä lähihunajalla ja kunnan ilmastotavoitteilla? Nopeasti ajateltuna ei paljoakaan, mutta kuten luonnossa yleensä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja luonnon prosessit ovat meille ihmisille vielä kovin vaikeaselkoisia. Avataan asiaa siis hieman. 

Ympäristöhallinto julkaisi 17.3.2020 verkkosivuillaan uutisen, jonka otsikko oli seisauttavasti: Pölyttäjät vähenevät  maailman ruoantuotanto vaarantuu! Uutinen piti sisällään tiedon maailman ensimmäisestä ruoantuotannon ja pölyttäjien suhdetta käsittelevästä arvioinnista. Arvioinnissa selvisi, että pölyttäjien häviäminen on uhka maailman ruoantuotannolle, koska yli kolme neljäsosaa maailman tärkeimmistä ruokakasveista on riippuvaisia pölyttäjähyönteisistä tai - eläimistä. Arvioinnissa oli myös selvitetty, että koko maapallon viljelykasvituotannosta 5–8 prosenttia on eläinpölytyksen ansiota, jolloin maailmanlaajuisen ”pölytyspalvelun” hinnaksi voidaan laskea jopa 216–529 miljardia euroa. Eipä pienet mesipistiäiset tiedä kuinka isojen asioiden äärellä ovat, kun kasveihin pölytyskeikalle lähtevät! 

Mikä sitten uhkaa pölyttäjiä ja sitä kautta vaarantaa myös ruoantuotantomme? Tutkijat ovat löytäneet monia, valitettavan tuttuja syitä pölyttäjien häviämiseen: ympäristön yleinen saastuminen, maankäytön muutokset, torjunta-aineiden käyttö, ilmastonmuutos jne. Selittäviä tekijöitä on paljon. 

Onneksi peli ei ole vielä menetetty pölyttäjien osalta, vaan vielä on mahdollisuus pelastaa pörriäinen! Pölyttäjille on eduksi, kun niiden elinoloja parannetaan; lisätään elinympäristöjen monimuotoisuutta, vältetään torjunta-aineiden levitystä niin, etteivät pölyttäjät altistu torjunta-aineille, jarrutetaan ilmastonmuutosta kaikin mahdollisin keinoin. Näihin kaikkiin toimiin voimme ja pystymme vaikuttamaan – ei aina isosti, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä, kun niitä on paljon.  

Punkalaitumen valtuusto teki 15.4.2020 päätöksen, että kunta liittyy nk. HINKU-hankkeeseen. HINKU-lyhenne tulee sanoista ”kohti hiilineutraalia kuntaa” ja se tarkoittaa kuntaa, jonka päästöt ilmakehään ovat saman suuruiset kuin sen hiilinielut. HINKU-verkosto  johon tällä hetkellä kuuluu jo 73 kuntaa ympäri maan – tavoittelevat vähintään 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Jotta kunta saavuttaa päästövähennystavoitteensa tarkoittaa se, että päästötalkoisiin tarvitaan mukaan kaikki kuntalaiset sekä alueen yritykset ja yhdistykset. Pelkillä kunnan toimenpiteillä ei päästövähennystavoitteeseen päästä. 

Miten päästöjä sitten vähennetään? Isossa osassa ovat mm. kiinteistöjen öljylämmityksen korvaaminen muilla lämmitysmuodoillamaatalouden lannoitteiden käytön tehostaminen sekä tuulivoiman rakentaminen. Suomen ympäristökeskus (SYKLI) on laskenut vuoden 2018 ilmastopäästöjen määrän, ja Punkalaitumen suurin päästölähde oli maatalous (26 %), seuraavana tieliikenne (17 %) ja kolmantena työkoneet (4 %). Koko Pirkanmaalla suurin päästölähde oli tieliikenne (29 %). SYKLI:n laskennasta saa oivan osviitan siihen, mihin Punkalaitumella kannattaa päästövähennystoimia kohdentaa, unohtamatta muitakaan mahdollisia päästövähennyskohteita. 

Alussa esitettyyn kysymykseen siitä, miten hunaja ja kunnan ilmastotavoitteet liittyvät yhteen on helppo vastata. Siirtyminen ekologisesti kestävämpään ja monimuotoisempaan elinympäristöön auttaa pölyttäjiä. Nämä samat toimenpiteet, kuten esimerkiksi maatalouden hiilivarastoja säilyttävät viljelytoimenpiteet edistävät hiilinielujen toimintaa, jolloin hillitään myös ilmastonmuutosta. 

Satu Alajärvi 
Tekninen johtaja 
Punkalaitumen kunta