HYVÄKIN VOI OLLA TOTTA
Toimittaja totesi taannoin, ettei Tule kotiin –hankkeen FB-sivulta tai kotisivulta paljon pahaa taida löytyä. Vastasin hänelle, että olen halunnutkin nostaa esiin vain hyvän. Hyväkin kun voi olla totta. Ja hyvää oikeasti riittää Punkalaitumella.
Vaikka olen hankevetäjänä ehtinyt kohdata jo tuhansia ihmisiä, saanut olla mukana eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa, tutustunut yrityksiin, yhdistyksiin ja ihaniin paikkakuntalaisiin, tunnen silti hieman murhetta. Olen vähän murheinen siksi, että tiedän jo nyt, miten paljon jää kertomatta, kun hanke huhtikuussa päättyy. Miten paljon valokuvia ottamatta, vaikka niitä onkin jo satoja - ja taas satoja.
Tulin vuodeksi ja sain tehdä työtä vielä ylimääräisen vuoden, jotta ehtisin kertoa mahdollisimman monelle tästä upeasta pirkanmaalaisesta kunnasta. Lukuisin tarinoin ja kuvin olen työtäni tehnyt. Enemmän ja enemmän saan vinkkejä ja ideoita paikallisilta ja yhä vaan työpöytäni täyttyy muistilapuista koskien paikkoja, henkilöitä ja muuta mielenkiintoista. On niin paljon kerrottavaa!
Hienointa olisi, jos hanke voisi toiminnallaan tehdä itsensä tarpeettomaksi. Jos hankkeen myötä paikallisten silmät avautuisivat näkemään paikkakunnan ainutlaatuisuuden hieman entistä selvemmin. Erityisen tärkeää olisi se, että suut avautuisivat kertomaan toisillekin, miten paljon paikkakunnalla on annettavaa! Puhutaan Punkalaitumesta hyvää! Kerrotaan muillekin. Ei Punkalaidun voi olla vain punkalaitumelaisten. Vieraatkin mahtuvat tänne hyvin - ja uudet tulokkaat!
Olen saanut olla todistamassa ihania asioita näiden hankekuukausien aikana. Tietysti liikuttavinta oli olla vastaanottamassa Arkkipooki-tunnustusta piispa Kallialalta huhtikuussa. Hanke sai tämän kerran vuodessa jaettavan palkinnon merkityksellisestä, ansiokkaasta ja innovatiivisesta työstä kirkon, hiippakunnan, seurakuntien ja niiden jäsenten hyväksi. Tuossa juhlavassa tilaisuudessa sain nähdä ihan konkreettisesti sen, miten monipuolisesti lahjakkaita muusikoita Punkalaitumella on! Maailmallakin moisesta loksahtaisi suu poikineen auki.
Olen omin silmin nähnyt senkin, kun pikkulapsi saapuu Yli-Kirralle ja tunnistaa alueen Koiramäki-kirjojen piirroksista. Voi sitä hämmästyksen kummastusta! Olen myös saanut tutustua lukuisten eri alojen huippuammattilaisiin Punkalaitumella. Paikkakunnallamme osataan punoa köyttä ja luoda designia huovasta. Meillä valmistetaan käsityönä kauniita ruumisarkkuja viimeiselle matkalle, mutta myös palkittua makkaraa ja Punkamokkaa. Meiltä lähtee miljoona ämpäriä maailmalle vuodessa – ja paljon muuta! Yrityksiä Punkalaitumella on kolmisensataa. Ei siis ole sattumaa, että torin Niittäjäpatsaassakin lukee: ”Rukoile ja tee työtä.” Vireässä, dynaamisessa kunnassa ovat arvotkin kohdallaan.
Punkalaitumen kunta on satsannut hienosti sekä kuntalaisten hyvinvointiin että lapsiperheiden viihtyvyyteen. Jos ei Punkalaidun ole ainut laatuaan niin hyvin harvinainen ainakin siinä, että se tarjoaa kaikenikäisille asukkailleen lukuisia maksuttomia liikuntakerhoja. Aika pian ovat valmistumassa sekä hirsinen päiväkoti että hirsinen koulu. Uuden koulukuraattorin viran myötä koululaisemme saivat syksyn alussa ammattiauttajan, rinnallakulkijan pulmia ratkomaan. Liikuntahalli vetää hyvin monen eri lajin harrastajia, mutta myös messuilijoita ja lasten juhlien kävijämassoja. Meillä on sekä iso kiipeilyseinä että oma uimahalli, golfkenttä, Porttikalliolla hienot reitit ja uusia liikuntavälineitä. Kivirannan uimarannalla sauna lämpiää kesät talvet.
Punkalaitumella siis kaikki hyvin! Ja mikä parasta: meille mahtuu uusiakin asukkaita! Maalla on mukavaa, mutta Punkalaitumella erityisen mukavaa. Sijainniltamme olemme somasti monen kaupungin kainalossa. Ihanan keskellä, kuuluu mottommekin.
26.9.2019
Hanna-Mari Kamppikoski