A
6. heinäkuuta 2018 12.25

SEITSEMÄN VELJEKSEN SEURASSA - JA VÄHÄN MUIDENKIN

Punkalaitumella voi löytää itsensä aika monesta ihanasta paikasta. Täällä tapahtuu päivittäin. Jos ei jaksa ihan aina tapahtumissa vierailla, tuo luonto omat sirkuksensa vaikkapa kodin takapihalle.

Kotipihassani olen saanut seurata linnun keskittymistä madon väsyttämiseen. Aikamoista taidetta! Eräänä sunnuntaina hymyilin helteisellä parvekkeellani. Oli aikaa istua ja aurinkoa riitti. Kunnes huomasin, että jokunen sata naakkaakin nautti naapuripuussa kesästä. Sitä mekkalaa voi huoletta kutsua melusaasteeksi. Päätin kuitenkin kestää ja sulkea kraakkumiselta korvani. Otin radion mukaani ja nautin. Radiostani tulikin parhaillaan oopperalaulaja Jussi Björlingin kertakaikkisen upeaa laulantaa. Björlingin kajauttaessa O Paradison, hiljentyivät naakat tyystin. Ihan kerrasta! En oikein tiennyt, olisinko nauranut vai itkenyt. Musiikin vaiettua naakat etsiytyivät toisiin puihin, kauas pois. Taisivat vähän hävetä ääntään.

Eräästä paikallisesta siivekkäästä, kylän kingistä - nimittäin komeasta, kirjavasta kukosta punkalaitumelaisten pitäisi ottaa mallia. Se kun pitää ääntä itsestään. Se ei kukoille tyypillisesti laula vain aamulla aikaisin. Se kiekuu aamusta iltaan ja koko ajan. Erityisesti silloin, kun joku puhuu tärkeää asiaa sen pihapiirissä. Erityisesti isoille vierailuryhmille puhuvat oppaat saavat usein muistutuksen kukolta. Niin, että on täällä muitakin tärkeitä! Olisi kaikille hyväksi, jos paikkakunnan yritykset, yhdistykset ja tapahtumien järjestäjät kiekuisivat kukon lailla vähän isommillekin porukoille, hieman laajemmin itsestään. Kertoisivat paljon ja usein, jotta muutkin kuin naapurit tietäisivät, että olemassa ollaan ja hienojen juttujen parissa painitaan.

Ketunpoikasia olen saanut seurata useammankin kerran Punkalaitumen lähiseuduilla. Eräs isäntä sanoikin, että ketunpojat häiritsevät vähän töitäkin. Ovat niin söpöjä, ettei päällekään voi traktorilla ajaa, eivätkä ne mitään tunnu ymmärtävän, kun traktorin renkaan edessä telmivät. Alkuaikoina puin nyrkkiä kaikille peuroille, jotka pyrkivät autoni eteen. Nykyään osaan jo ajaa hiljaa ja pysähtelenkin joskus tuijottelemaan niitä silmiin. Peuraa isompia otuksia tapasin, kun pääsin elämäni ensimmäistä kertaa haikkusafarille. Mäki-Laurilan pariskunta vei minut unohtumattomalle matkalle ihailemaan highlander-karjaansa. Sain tutustua näihin ihmeellisiin, sympaattisiin karvalehmiin ihan lähietäisyydeltä. Tunnustan, että safarilla juoksin välillä takaisin autoon ja laitoin auton ikkunatkin kiinni.

YLI-KIRRALLA ARKI UNOHTUU

Talonpoikaismuseo Yli-Kirran porteista sisään astuessaan ihminen muuttuu. Kiire jää taakse ja murhe tulevasta unohtuu. On vain se vanha, täydellinen hetki, kun kaikki oli hyvin, eikä mikään uhannut. Nelisentuhatta kävijää nautti Yli-Kirran tunnelmasta viime viikonloppuna. Tule kotiin-hankkeesta näyttelyvieraille kertoessani sain kuulla hienoja tarinoita siitä, miten rakas ja kallisarvoinen Punkalaidun on niin monelle. En tiedä, olenko missään työssäni aiemmin nähnyt niin paljon liikutuksen kyyneleitä. Tällä paikkakunnalla on monen sydämessä oma paikkansa.

Tapasin Yli-Kirralla myös seitsemän veljestä. Tai melkein. Jouduin hieman suostuttelemaan yhtä poikaa valokuvaan, jotta lukumäärä saatiin oikeaksi. Hieno, ainutlaatuinen tapahtuma tuo Kaikkien aikojen Maatalousnäyttely! Parisataa talkoolaista käärii hihansa ja tekee hymyssä suin pitkää päivää, jotta vierailijoilla olisi mukava viikonloppu. Suurin osa palaa vuodesta toiseen takaisin.

TAPAHTUMA POIKINEEN

Anni-kanttori kertoi, että joku keskiviikon yhteislauluissa laulanut oli tokaissut tilaisuuden jälkeen: "Voi, miksi ei voisi aina piano soida ja yhteislaulut raikaa?" Niinpä. Tämä kaikki yhteisöllisyys, mitä me saamme kokea arjessa, näkyy vahvasti myös kaikessa tekemisessä, kaikissa erilaisissa tilaisuuksissa. Tulkaa siis tekin mukaan, tulkaa kotiin!

Lähetyskahvilassa vilkkaalla kesätorilla käy jokainen torstai noin sata kahvittelijaa. Lähetystyötä tuetaan samalla, kun tullaan moikkaamaan vanhoja tuttuja. Siellä kohtaavat mökkiläiset, turistit ja paikkakuntalaiset. Ehkä sielläkin jollekin kävijälle herää ajatus muutosta Punkalaitumelle. Kaikissa kohtaamisissa on mahdollisuus. On siis tärkeää, miten kotiseudustasi puhut. On myös tärkeää, miten ihmisen kohtaat. Siinä edessäsi voi olla uusi naapurisi, uusi ystäväsi. Joku, joka kaipaa sitä kaikkea hienoa ja hyvää, mikä meillä jo on.

Heinä- ja elokuussa on Punkalaitumella useita eri tapaamisia vanhojen koulukavereiden kanssa, mökkiläisten Kesäjuhlat, Liitsolan Kírppislenkki, Y-Tori.... Särkkä on tupaten täynnä tanssijoita jokainen kesäkeskiviikko, mutta joukkoon mahtuu. Tunnelma on tällä kesälavalla ihan ihmeellinen ja ihmiset tulvivat sinne ympäri maan. Pakarilla voi minigolffata, golf-kentällä tutustua tähän hienoon lajiin ihan oikeasti, Kivirannan uimarannalla voi saunoakin, puistojumppa ja lavis ovat suosittuja, Vartiolan ja Pakarin kuntosaleilla pääsee nostelemaan rautaa. Seurakunnassa tapahtuu monenlaista ja jumikset päälle.

Huomataan hyvä. Sillä tavalla annetaan sille mahdollisuus kasvaa. Ihanaa kesää kaikille!

Hanna-Mari Kamppikoski