Kuulumisia kunnasta

Kesä - hyvä aika hetki hengähtää

Kesäaikana kunnan kuulumiset, parhaassa tapauksessa, ovat kohtuullisen vähäisiä, etenkin näin kunnantalon ollessa suljettuna. Tilanteen voi päätellä olevan hyvä silloin kun asiat sujuvat omaan tahtiinsa eikä edes vesilasissa myrskyä. Eduskunnan kesätauon aikana eivät kuntien asiat silläkään suunnalla ole käsittelyssä. Suomi hengähtää hetkisen ja siinä samalla hengähtävät myös kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt. Ja hyvä niin. Kaikelle on aikansa.

Kunnasta ei siis varsinaisesti kuulu kummia juuri nyt, mutta kunnassa kyllä kuuluu ääniä: työnteon ja rakentamisen ääniä, lomanviettäjien ääniä ja kesämökkiläisten ääniä. Koronakevät vaihtui rajoitettujen kontaktien kesään, joka näkyy Punkalaitumella, kuten muuallakin, toisaalta ulkoliikuntatapahtumien ja -paikkojen väkimäärissä, myös ilahduttavasti Vehkajärven mökkirannoilla. Olosuhteiden pakosta ja niiden salliessa olen viettänyt Vehkajärven rannalla paljon aikaa, osin etätöissä, osin vapaa-aikaa viettäen monen muun tavoin. Enemmän kuin moniin vuosiin, raikuu rannoilta rakentamisen ääniä ja veneestä käsin saattaa havaita monessa rannan rakennuksessa tehdyt korjaukset ja kohennukset. Uutta puuta ja maalipintaa näkyy siellä täällä. Mökeille on tultu aikaisin keväällä ja kesää vietettäessä on laitettu paikkoja kuntoon. Sää on ollut suotuisa etenkin kesäkuussa ja järvi meille myötämielinen: vesi on ollut puhdasta. Tähän mennessä vain yhtenä päivänä puolen päivän aikaan oli omassa rannassani näkyvissä vähäisiä levämuodostelmia ja nekin tuuli hajotti iltaan mennessä. Tästä saamme olla kiitollisia etenkin Vehkajärven suojeluyhdistyksen järven hyväksi tekemästä työstä, joka on silmin nähden ollut tuloksellista.

Vehkajärvi on mitä ilmeisimmin saanut uuden polven asukkaita rannoilleen. Aktiivisia, monen ikäisiä ja monella tapaa harrastavia asukkaita. Kotimaanmatkailun suosion kasvun myötä mökit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja maaseutumainen ympäristö, jossa kykenee toimimaan ruuhkia välttäen, välillä jopa ilman pieniäkään sosiaalisia kontakteja, on jälleen suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Ja kun mökkejä kunnostetaan ajan mukaisiksi, niiden käyttöastetta on helppo kasvattaa joka tapauksessa.  Tällaisesta kehityksestä ei voi muuta kuin iloita.

Kesäasukkaat tuskin voivat toivoa mitään erityispalveluita itselleen, mutta kunnassa on jo olemassa monenlaisia toimintoja, joiden olemassaolo lisää myös heidän viihtyvyyttään, kunhan tieto niistä saadaan välitettyä eteenpäin. Jalasjoen kesätori lienee useimmille ohikulkijoille tuttu paikka, jonne on mukava poiketa perjantain mökkimatkalla tai piipahtaa muuten vaan kahville ja ostoksille loman vieton ohessa. Kivirannan kioski on kiva lähipalvelu, kun vaan jostain saa selvitettyä sen aukioloajat. Vehkajärven maastossa on tietysti loistavat mahdollisuudet lenkkeillä ja pyöräillä vaikkapa järveä ympäri, mutta myös Porttikallio ja Vartiolan kenttä ovat lähellä ja tuovat vaihtelua liikunnalliseen harrastamiseen samoin kuin ulkojumpat. Tori, Yli-Kirra ja Sotaveteraanien perinnehuone… onhan meillä näitä omia kohteita, joissa voi vierailla. Sadepäivän kohteeksi käy kirjastokin. Kalastosta on niin ikään pidetty hyvää huolta ja kalastus onnistuu kelillä kuin kelillä, jos kala sattuu syönnillä olemaan.

Toiveenani on, että mikäli jää- ja lumitilanne sen tulevaisuudessa sallii, saataisiin järvelle myös sekä hiihtoladut että retkiluistelurata, koska entistä paremmin varustelluilla mökeillä voi viettää aikaa myös talvella.

Vehkajärven facebook-ryhmä on mukavasti tuonut esiin ranta-asukkaiden nimiä kommenttien takana ja vaikka sitä kautta ei nyt aivan tutuiksi tullakaan, niin kuitenkin on mukava nähdä kuvia kauniista maisemista ja saada tietoonsa, minkä niminen ihminen niitä kulloinkin on kuvannut. Ryhmässä on seurattu myös vuodenaikojen vaihtumista rannoilla ja välitetty tietoa lumi-, jää ja tulvatilanteesta. Näin muodostuu tunne siitä, että täälläkin on olemassa yhteisö, johon voi kuulua, kukin omalla tavallaan.  Toivottavasti tämä tunne ja tämä tieto on myös heillä, jotka eivät seuraa sosiaalista mediaa, koska elämää todellakin on myös sen ulkopuolella.

Outi Uusi-Kouvo
kunnanvaltuuston puheenjohtaja

---

Kuulumisia kunnasta, naapurikunnista ja kauempaakin...

Kuulumisia kunnasta - mutta mitä muualla puhutaan meistä?

Suomalaisuuteen kuuluu vahvana piirteenä pelko, että mitä meistä ajatellaan muualla. Työnkuvani vuoksi tulee aika paljon oltua kuntarajojen ulkopuolella. "Hauskaa" ajankulua ihmetellä mitä kukakin tietää toisten kotikunnista. Yllättävää ei ollut koulutyömaan ja bioenergiayhtiön nousu useinpiin keskusteluihin. Samoin Punkalaidun tunnetaan Särkästä, Ylikirrasta ja monet mainitsivat myös Tellervo Koiviston sekä Seppo Rädyn keihäskaaren. On hienoa huomata kun omaa kotikylää tunnetaan positiivisistakin asioista. Niemisen Jussin ideoiman Rollaattor Cruiser Club Finlandin tempauksellakin päästiin moniin uutisiin ja tietoisuuteen.

 

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä me puhumme täällä?

Korona ja sen myötä vaikeutunut julkistaloudellinen tilanne ei edesauta kunnan kiintestöjen tai kunnallistekniikan korjausvelan pienentämistä. Vaikeusia ei ole vaikea ennustaa olevan tulossa, kun säästöjä pitää tehdä samalla kun verotulot ja valtionosuuden pienenevät. Vesitaksat, vuokratalot, vanha koulu, rakennuskannan ylläpitokustannukset (vastaanottokeskuksen loppuminen ja kiinteistön, myös uimahallin kunto). Siinäpä miettimistä kustannustason laskuun ja tulojen kasvuun teknisellä puolella.

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä me emme puhu?

Tiedossa on, että lähitulevaisuudessa kunnassamme joudutaan tekemään erittäinkin kipeitä päätöksiä. Harmillisesti vaalien läiheisyys vaikuttaa niin että kannanotot ovat selvästi varovaisempia.

 

Kuulumisia kunnasta - mutta mistä pitäisi puhua?

Lyhyt vastaus: Kaikesta!! Ehdottakaa, ihmetelkää, kysykää - antakaa ideoita. Joskus voi tapahtua vaikka ihmeitä. Pienilläkin asioilla viedään kuntaa eteenpäin. Ota vaikka selfie ja mainosta Punkalaidunta #selfiepirkanmaa 

 

Sami Uutto (PS) Teknisen lautakunnan pj 

 

Jk Jatka Tiia kunnasta kertomista - sen tuoma näkyvyys on muuallakin huomattu

Sami

 

---

Voiko rahalla saada oikotien onneen?

”Kun ei ole oikein rahaa siihen.” ”Mutta millä se maksetaan?” ”Mistä saisimme lisää tuloja tai mistä voisimme säästää?”

Tällaiset ajatukset ovat liikkuneet päässäni ja varmasti monen muunkin päättäjän ja virkamiehen mielissä useampaan kertaan viimeisten vuosien aikana.

Tuntuu siltä, että rahaa ei ole mihinkään ja aina se on päällimmäisenä mielessä.

Kunnan palveluiden tulisi palvella jokaista kuntalaista eikä raha saisi olla kaiken mittari. Hyvin ja tehokkaasti järjestetyt palvelut ovat lähtökohtaisesti usein edullisia.

Paljonko mikäkin palvelu maksaa yhtä kuntalaista kohden? Sitäkin mietimme ja paljon.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, että mitä raha on ja miksi siitä on tullut kaiken mittari.

Rahan tulisi olla väline saavuttaa haluttu päämäärä. Nyky-yhteiskunnassa raha tuntuu olevan päämäärä.

Eihän maailma ja yhteiskunta voi pyöriä niin, että otetaan koko ajan lisää velkaa? Mutta voiko se pyöriä tälläkään tavalla, että valtio ajaa kunnat ja varsinkin pienet kunnat ahdinkoon antamalla lisävelvoitteita ja niin ikään pakottamalla talousahdinkoon?

Nämä ajatukset lähtivät kumpuamaan viime viikkojen tapahtumista.

Uusi hieno puukoulumme on valmis. Olemme tehneet investoinnin tulevaisuuteen. Jotta tulevienkin sukupolvien olisi mahdollista kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä.

Toinen viime viikkoina puhututtanut asia on Punkalaitumen vastaanottokeskuksen lakkauttaminen. Sen kokonaistaloudelliset vaikutukset tulevat olemaan huomattavat koko alueellemme, ei vain meidän kunnallemme.

Kolmas asia, jonka olen huomannut herättävän keskustelua, ovat lomautukset. Niin ikävää ja kurjaa kuin se onkin, tilanteessa, jossa päätöksen teimme, tuntui ettei ollut juuri muita vaihtoehtoja.

Nämä kaikki kolme edellä mainitsemaani asiaa liittyvät jokainen kiinteästi kuntamme taloustilanteeseen.

Uusi koulu on suuren luokan investointi, johon olemme joutuneet ottamaan lainaa. Mutta investointi tulevaisuuteen ja terveisiin tiloihin painoi enemmän vakassa, totta kai.

Vastaanottokeskusten lakkauttaminen tarkoittaa kunnan kannalta tyhjäksi jääneitä tiloja, joissa on kiinteät kulut. Lisäksi valtionosuuksia jää ainakin koulupuolelta pois ja tilanne vaikuttaa myös kunnan verotuloihin suorasti. Mikä tässä asiassa painaa kaikista eniten?

Kolmantena lomautukset, jotka riipaisevat niin paljon, niitä jo ajatellessakin. Olisimmeko voineet ne välttää ja jos olisimme, miltä taloustilanteemme sitten näyttäisi?

Sen olen kuitenkin oppinut, että kunnan taloudessa ei ole oikotietä onneen. Kovalla työllä, joskus vaikeillakin päätöksillä ja toisiamme kunnioittamalla saavutamme lopulta halutun päämäärän. Ja se päämäärä ei tässä tapauksessa ole raha, vaikka kunnan tasapainoinen talous yksi tavoitteistamme onkin.

Taloutemme tulee olla tasapainossa, jotta kunnallamme on toimintaedellytykset ja mahdollisuus kehittyä seuraava askel eteenpäin.

Raskas aihe näin keskellä kesää, mutta halusin kirjoittaa siitä, miltä kuluva kesä on näyttänyt minun silmin ja ajatuksin.

Nautitaan jokaisesta aurinkoisesta päivästä, nautitaan lähimatkailusta sekä kuntamme palveluista. Mukavaa kesää ja loma-aikaa jokaiselle!

Linda Lähdeniemi
kunnanhallituksen puheenjohtaja

---

Vain muutos on pysyvää

Näin sanoi kreikkalainen filosofi Herakleitos 500 vuotta eaa. Onko muutos uusi normaali? Etenemmekö kohti uutta normaalia? Yleisen käsityksen mukaan uusi normaali tarkoittaa sitä, että siihen Suomeen, jossa vielä alkuvuodesta elettiin, ei kovin pian ole paluuta. Näin totesi muun muassa pääministeri Sanna Marin toukokuussa 2020.

Mikä sitten on ”Suomen normaali”? Suomenniemi on ollut murroksessa kautta aikain ja muutos on ollut se normaali. Väkeä niemelle on tullut lisää kaikista ilmansuunnista ja isompia ja pienempiä sotia on nykyisen Suomen alueella käyty siitä lähtien, kun ensimmäiset vakituisemmat asukkaat tänne asettuivat. Viimeisen viidensadan vuoden aikana väkeä on niittänyt kymmenkunta influenssaepidemiaa. Teollinen vallankumous saavutti Suomen 1800-luvun lopulla ja sen jälkeen olemme eläneet jatkuvaa uutta normaalia, jota siis hallitsee muutos. Ja vauhti sen kun kiihtyy. 1980-luvulla käynnistyi digitaalinen vallankumous.

Kanadalainen kulttuurifilosofi Herbert Marshall McLuhan kehitti vuonna 1964 ilmestyneessä kirjassaan Ihmisen uudet ulottuvuudet, termin maailmankylä, joka tarkoittaa tilannetta, jossa helpottuneet kommunikointikeinot ovat tehneet pitkistäkin välimatkoista merkityksettömiä. Toisin sanoen hän ennusti tilanteen, jossa me nykyään elämme eli kaikki digitaaliset laitteet ovat ”naimisissa” keskenään erilaisten verkkojen kautta globaalisti. Siis kaikki! Ilmiön nimi on digitaalinen konvergenssi. Uskoisin, että McLuhania pidettiin 1960-luvulla vähintäänkin maailmankylänsä kylähulluna.

Televisio tuli Suomeen 1950-luvulla: ensimmäinen antennien välityksellä esitetty lähetys toteutettiin 24. toukokuuta 1955 Helsingissä. Suomen ensimmäinen kannettava matkapuhelin oli Saloran SRP-24. Se julkaistiin vuonna 1974. 1980-luvulla avattiin internet, joka tarkoitti muun muassa sähköpostia, uutisryhmiä, tiedostonsiirtoa ja verkossa pelattavia pelejä. Vuonna 1981 avattiin Suomessa ensimmäinen automaattinen matkapuhelinverkko. 1990-luvulla Internet tuli koteihin ja WWW syntyi. Voidaan kai sanoa, että tuolloin muutimme maailmankylään. 2000-luvun alussa kehittyi sosiaalinen media ja älypuhelimet alkoivat syrjäyttää vanhoja matkapuhelimia 2010-luvulla. Nykypäivää ovat älytelevisiot ja monet muut lukemattomat älylaitteet, jotka ovat ”naimisissa”. Viestinnässä käytettävien laitteiden kehitys on edennyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hurjaa vauhtia. Muutosten nopeus nyky-yhteiskunnassa on armoton. Saamme kuulla viikoittain uusista digitaalisista innovaatioista tai teknologisista lähestymistavoista, joilla on mullistavia vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

16.3.2020 Suomi pysähtyi hetkeksi. Hallitus totesi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Puhutaan siis melko järeästä päätöksestä. Vuonna 1991 voimaan tullutta valmiuslakia ei ole koskaan aiemmin käytetty. Edellisen kerran Suomessa on ollut voimassa poikkeuslainsäädäntö sotien aikana. Oltiin taas suurten muutosten edessä, jotka koskivat jokaista suomalaista vauvasta vaariin. Rajoitusten ja suositusten tavoitteena on ollut hidastaa ja estää koronaviruksen leviämistä Suomessa, turvata terveydenhuollon kapasiteetti ja kantokyky kaikkialla maassa sekä suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Nyt suurin osa rajoituksista on poistettu ja osaa ollaan poistamassa kesän aikana. Olemme taas muutosten edessä. THL:n ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan riski koronan toiseen aaltoon on edelleen huomattava. Hän muistutti 24.6. A-studiossa, että pandemia ei ole kadonnut minnekään, vaikka rajoituksia on nyt höllennetty. Puumalainen pitää mahdollisena, että kesän aikana tulee uusia tautiryppäitä, sillä ihmiset liikkuvat enemmän ja ovat lähekkäin. 25.6. järjestetyssä tiedotustilaisuudessa sama mies totesi, että epidemia supistuu, kuihtuu ja laantuu. Ota tästä nyt sitten selvää. Joka tapauksessa liikkua pitää ja olla lähekkäin - tutussa ja turvallisessa seurassa.
Ollaan ihmisiksi ja nautitaan kesästä!

Aki Mikkola, elinvoimaluotsi

---

HINKUA ja hunajaa

---

Covid-19 ja elämän Villi kortti

Kirjoitin vuosineljännes sitten Koronasta, joka tulee muuttamaan meidän kaikkien elämää pitkäksi ajaksi, ehkä vuosiksi.  Meillä on takana kuukausien kokemus kriisivalmiudesta ja varautumisesta.  Julkinen sektori, kunnat, valtio, terveydenhuolto ja pelastusviranomaiset ovat selviytyneet hyvin ja tauti-tilanne pysyi kevään ajan hyvin hallinnassa.  Käyttäydyimme kansakuntana yhteisvastuullisesti ja etenimme mielestäni koko ajan terveys edellä.

Edessämme on ratkaistavia ongelmia, joista vaikein on ilmaston lämpeneminen.  Ilmastokriisiä voi parhaiten kuvata metaforalla kiehuvasta sammakosta.  Kun Sammakko laitetaan vesikattilaan, jota kuumennetaan vähitellen myös sammakko alkaa säädellä omaa lämpötilaansa. Sammakolle tulee mukavan lämmintä, sammakkoa nukuttaa ja lämpimässä on hyvä kelliä, sammakko ei edes huomaa, että vesi alkaa vähitellen lämmetä liikaa, se tottuu lämpöön. Lopulta sammakko huomaa olevansa poreilevassa vedessä ja yrittää hypätä. Se ei enää pysty hyppäämään pois kiehuvasta vedestä, se on menettänyt toimintakykynsä ja kuolee. Paradoksaalista on, että ei kiehuva vesi sammakkoa tappanut vaan se, että se ei ymmärtänyt hypätä ajoissa.  Olemme ihmiskuntana samassa tilanteessa, meidänkin pitää globaalisti ymmärtää hypätä ajoissa tai paremminkin toimia niin, että kuumeneminen ei enää jatku.

Estääkö taantunut talous meitä hoitamasta ympäristöasioitamme kuntoon vai jähmetymmekö näille sijoille odottamaan veden kuumentumista? Monet ääriliikkeet vahvistuvat kuten Trumpismi (kansallismielisyys ja kansallinen itsekkyys), globalisaatioon kohdistuva kritiikki, protektionismi, rasismi, yksilön vapauksien rajoittaminen, kansalaisoikeuksien valvonta. Toimintaympäristömme vaikeutuu koko ajan lisää. Elämme juuri nyt globaalia ihmiskunnan stressitestiä, jota sävyttää pandemian ohella jättimäinen talouskriisi.

Näyttää jo nyt varmalta, että talouden kriisistä tulee pitkä ja aaltoileva. Ensimmäinen vaihe Korona-kriisissä iski kovimmin palvelusektoriin. Olemme nyt luisumassa haitariliikkeeseen Koronan suhteen. Palvelusektori etsii  uutta tapaa palvella asiakkaita seuraavan toimintakatkon aikana ja selviytyy tehtävästään.  Ennustetaan, että maailman talouden peräaalto iskee kovimmin vuosina 2021- 2024 vientialojen kautta, moni vientiala joutuu selviytymään pelkän kotimaan kysynnän varassa. Varautumisen taitoja tullaan edellyttämään sekä yrityksiltä, että yksityisiltä. Saattaa olla, että yhteiskunnan taloudellisia tukitoimenpiteitä ei seuraaviin kriiseihin enää riitä, ainakaan samassa määrin kuin tässä alkuvaiheessa.

Yhteiskunnallamme on edelleen ratkaisematta se, miten Korona-kriisistä päästään tyylikkäästi ulos. Talouden toimintaympäristö elää muutosvaihetta, rahan arvo elää muutosvaihetta. Elinympäristöömme on tullut uusi väljyyden vaatimus, joka saattaa aikaa myöten kääntää kaupungistumisen trendin laskusuuntaiseksi.   Olemme käännekohdassa, jossa meidän pitää osata hyödyntää pandemia-kriisin opit. Arvostamme digitaalisuutta, joka mahdollisti nopean siirtymisen etätöihin ja etäopetukseen.  Arvostamme vesihuoltoa ja muita toimivia julkisia palveluita. Erityistä arvostusta nauttii kouluruokailu, joka ilman oli suorastaan mahdotonta tulla toimeen muutamien viikkojen ajan. Arvostamme kotimaisuutta ja varautumista.   

Tulevaisuudessa uusimme  toimintamallejamme,  sote-uudistus etenee lopultakin ja sen myötä muutama muukin vanhahtava käytäntö ja laki uudistetaan.  Yhteiskuntamme kaipaa uudistumista. Muutamme arvostuksemme teoiksi.

Hyvää Juhannusta Kuntalaiset ja muistakaa turvavälit !

Tuija Ojala, kunnanjohtaja

---

Varhaiskasvatus ja korona

Eipä kukaan osannut arvata kuinka pieni virus kaukana maailmalla voisi muuttaa meidän jokaisen arkipäivää. On eletty mahdollisesti matkan jälkeen kotikarenssissa tai ainakin lähes jokainen tietää tai tuntee jonkun, joka on sairastunut, vaikkakin Punkalaitumella ei tiettävästi ole vielä virusta epäilyistä huolimatta todettu. Joka tapauksessa arjen käytänteet ovat kyllä muuttuneet.

Päiväkoti pääsi hädin tuskin muuttamaan uusiin tiloihin ja totuttelemaan uutta arkea, kun virus muutti tilanteen täysin. Poikkeusolojen asettamisen jälkeen tuli kiire järjestellä asiat valtiovallan edellyttämään tilaan. Varhaiskasvatus on poikkeusoloista huolimatta toiminut koko ajan lähes normaalisti. Varhaiskasvatus katsottiin välttämättömäksi toiminnaksi, joka takaa kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien työssäkäynnit. Suomen hallituksen ohje oli, että varhaiskasvatus toimii, vaikka koulut lähes pääsääntöisesti suljettiin. Hallitus ohjeisti, että ne, joilla oli mahdollisuus pitää lapsi kotona olisivat poissa päivähoidosta. Punkalaitumellakin vanhemmat ottivat kiitettävästi ohjeista vaarin, ja lapsia oli poissa hoidosta vaihtelevasti lähes puolet.

Rajoitustoimet ovat myös tehonneet hyvin. Maaliskuussa elettiin aikaa, jolloin kaikenlaiset taudit kausiflunssasta vatsatautiin mylläsivät ympärillä. Kun kanssakäymistä rajoitettiin ja pienimmästäkin sairausoireesta ohjeiden mukaan piti olla poissa hoidosta, ollaan varhaiskasvatuksessa eletty harvinaisen tervettä kevättä, kiitos poikkeusolojen ja tehostettujen käsienpesujen.

Kun on kyseessä pienten alle kouluikäisten lasten hoidosta on selvää, että lapset eivät osaa huolehtia turvaväleistä, eivätkä kaihda syliä ja haleja, ja hyvä niin, kunhan me aikuiset huolehdimme, että ympäristö on lapselle turvallinen. Lasten pitää saada leikkiä ja touhuta iloisella mielellä, eikä murehtia asioita, jotka meitä aikuisia murehduttavat. Toki asioista pitää lasten kanssa puhua heille sopivalla tavalla. Päiväkodillakin käsienpesusta tuli toisille lähes rituaali, käsiä pestään hartaudella ja kauan. Leluja on pesty usein ja muutenkin siivousta on tehostettu, viereisen ryhmän tiloihin ei noin vain mentykään leikkimään ja ruokailut tehtiin porrastetusti, muuten lasten arki on ollut aika normaalia.

Kun koulut toukokuun puolivälissä avautuivat, palasi suurin osan varhaiskasvatuksenkin lapsista takaisin hoitoon. Oli kiva nähdä kavereita, joita oli ollut jo vähän ikävä, ilo ja onnellisuus näkyivät lasten kasvoilta. Nyt on kesä edessä, ja ehkä kesä, jolloin ollaankin enemmän hoidossa kuin aikaisempina kesinä, moni vanhempi kun piti jo lomiaan etupainotteisesti, ja näin olen tekevät työtä kesällä. Toivottavasti lapset kuitenkin saisivat nauttia myös kesästä ja lomasta perheen kanssa, nyt kun rajoituksia kuitenkin pikku hiljaa puretaan, ja vapaampi eläminen ja kulkeminen sallitaan, pääsisivät uimaan ja rannalle leikkimään, syömään jäätelöä ja nauttimaan kesäisestä yhdessäolosta ulkona.

Ja jospa syksyllä päästäisi aloittamaan uusi toimikausi vapaissa ja terveissä merkeissä. Uuden päiväkodin tutustumispäiväkin jouduttiin perumaan Koronan takia, voitaisiin ottaa uusi yritys avoimien ovien päivään ja pääsisivät kaikki halukkaat tutustumaan uuden päiväkodin tiloihin.

 

Pirkko-Liisa Henttinen
varhaiskasvatusjohtaja

---

10 tärppiä punkalaitumelaiseen kesään

1. Uimapaikat

Odotan yleensä heinäkuun alkuun, että vedet ovat lämminneet tarpeeksi uimiseen. Tänä vuonna olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi mennä uimaan ennen heinäkuuta, katsotaan miten käy. Punkalaitumelta löytyy paljon uimapaikkoja! Vehkajärvelle pääsee kahdestakin paikkaa uiskentelemaan, Kivirannasta ja Järvelästä. Kummassakin on hyvä ranta ja laituri. Emmanpuiston läheisyydessä sijaitseva Ankkalampi, toiselta nimeltään Emmanlampi oli lapsena taianomainen paikka: ankat olivat tuoneet aarteita kaikkialta maailmasta ja aarteet oli haudattu pohjan syvyyksiin. Enää en lähtisi aarteita etsimään, mutta pulikoimaan olisi mukava päästä! Vammalantien varressa sijaitsevalta Navettokankaaltakin löytyy lampi, jossa olen viimeksi lapsena käynyt. Hiekkaleikkejä varten paikka oli paras!

Kivirannan uimaranta: Itäinen rantatie 24, 31900 Punkalaidun

Järvelän uimaranta: Läntinen rantatie 18, 31900 Punkalaidun

Ankkalampi / Emmanlampi: Riissuontie 4 (Emmanpuisto)

2. Pitäjänpolku

Polun voi aloittaa joko kunnantalolta tai pappilasta, ja se kiertää keskellä kylää. Olen kyllä kierrellyt siellä sun täällä Punkalaitumen raitilla, mutta en vielä ole päässyt Pitäjänpolkua testaamaan, joten se täytyy ehdottomasti korjata tänä kesänä. Polku mutkittelee myös Emmankallion läpi, ja lapsena uskoin (uskon kyllä edelleen), että mammutit ovat tuoneet jättimäiset kivet polun varrelle opasteiksi.

Lähtöpaikat: Punkalaitumen kunnanvirasto (Vesilahdentie 5) ja Punkalaitumen Pappila (Kostilantie 67)

3. Sarkinranta

Jos oikein kuuma kesäpäivä sattuu lenkkipäiväkseni, voisin korjata toisenkin epäkohdan ja vihdoin käydä Punkalaitumenjoessa uimassa. Sarkinrannan laiturilta jokeen pääsee helposti. Ranta jatkuu Hosianpoluksi, ja alueelta avautuu kauniit näkymät sekä pappilaan, että riippusillalle.

Sarkkilan sillan kupeessa. Auton voi jättää esimerkiksi torialueelle (Kauppakatu, 31900 Punkalaidun).

4. Konatun kellari

Viime aikoina tämä luonnon luola on tullut vastaan erinäisissä yhteyksissä, ja olen suunnitellut täällä vierailua pitkän aikaa. Tarinoita paikasta on monia, ja taidankin ottaa kaverin mukaan, jos vaikka hiisiä tai piruja sattuu tulemaan vastaan.

5. Porttikallio

Pelkään äärettömän paljon korkeita paikkoja, mutta Porttikallion näkötornilta on niin kauniit maisemat, että taidan taas tänä kesänä uskaltaa kiivetä sinne. Kiipeämisen jälkeen aion ehdottomasti palkita itseni grillaamalla makkarat tornin alla sijaitsevalla kodalla. Lenkkipolkujen yhteydessä on myös nähtävillä taideteoksia, jotka aina yllättävät minut kekseliäisyydellään.

Laasjärventie 30, 31900 Punkalaidun

6. Frisbeegolf

Tähän lajiin tutustuin jo vuosia sitten, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen ”oikeasti” alkanut perehtymään lajiin. Punkalaitumella on peräti kaksi rataa, Porttikallion frisbeegolfrata ja Vartiolan frisbeegolfrata. Laji on siitä mukava, että kehittymisen huomaa helposti ja nopeasti (ainakin minun kohdallani). Melkein saan jo heitettyä kiekon antsassa, tiedä sitten mitä se tarkoittaakaan.

Porttikallio: Laasjärventie 30, 31900 Punkalaidun.

Vartiola: Urheilutie, 31900 Punkalaidun.

 

7. Mato-onkiminen

Setäni kanssa käytiin lapsina useaan otteeseen Punkalaitumenjoella mato-ongella. Matoihin en tykkää koskea, mutta taidan raahata samaisen setäni tänä kesänä uudestaan ongelle pujottamaan matoni koukkuun. Kun kala nappaa, palkitsen itseni herkullisella jäätelöpallolla.

8. Mökkeily

Mökkitarjontaa Punkalaitumelta löytyy, ja tänä kesänä yritän löytää hiljaisen viikon itselleni ja vuokrata mökin oman kunnan alueelta. Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen jotain uutta, ja lomailemalla lähellä kotia toivon löytäväni uusia paljon uusia paikkoja.

9. Punkalaitumen kirjasto

Arjessa kotona en osaa keskittyä kirjoihin, mutta esimerkiksi mökillä se onnistuu helposti. Olen ollut aina kova lukija, ja vaikka kotoa kirjoja löytyykin, Punkalaitumen oma kirjasto tulee olemaan kesän aikana varmasti kovassa käytössä. Taisin saada ensimmäisen kirjastokorttini (joka on edelleen käytössä) ehkä 15 vuotta sitten, ja edelleen muistan kuinka stressaavaa oli kirjoittaa oma nimi mahdollisimman nätisti kortin taakse. Kirjastoon siis!

Urjalantie 30C, 31900 Punkalaidun

10. Kätketyt helmet

Punkalaitumella on paljon sellaisia paikkoja, polkuja, lenkkejä ja nähtävyyksiä, joista vain osa tietää. Jaa oma kätketty helmesi tunnisteella #punkalaitumenkätkettyhelmi tai vinkkaa minulle 0406650446 / tiia.korhonen@punkalaidun.fi, niin minä ja minun minion-sukkani koostetaan listaa!

 

Tiia Korhonen
Matkailusihteeri

---

Poikkeuksellista hyvinvointia

Aloitin hyvinvointijohtajan viransijaisena vuoden alussa. Edessäni oli upea mahdollisuus työskennellä hyvässä porukassa ja olla mukana kehittämissä toimintaa notkeassa ja virkeässä kunnassa. Hiljattain lomamatkalta palanneena olin tiedostanut jossain kaukaisuudessa jylläävän viruksen. Euroopassa, Suomessa, saati Punkalaitumella se ei kuitenkaan näkynyt. Laajaan työnkuvaan kuului paljon myös uuden oppimista ja siitä innostumista, vuosi näytti valoisalta!

Kelataan tammikuun alusta kaksi ja puoli kuukautta eteenpäin.

Hallitukset tiedotustilaisuus 16.3.2020 antoi yksiselitteisen listan. Suljetaan valtion ja kuntien museot, teatterit, Kansallisooppera, kulttuuritalot, kirjastot, kirjastoautot, Kansallisarkiston asiakas- ja tutkijasalipalvelut, harrastustilat ja –paikat, uimahallit ja muut urheilutilat, nuorisotilat, kerhotilat, järjestöjen kokoontumistilat, vanhusten päivätoiminta, kuntouttava työtoiminta ja työkeskukset. Useissa kunnissa aloitettiin lomautukset välittömästi rajoitusten julkistamisen jälkeen. Punkalaidun valitsi kuitenkin toisen, ja mielestäni paremman tien. Kuten Tiia Korhonen viime viikolla kirjoitti, on Punkalaitumella hyvä yhteishenki. Näin ollen jokainen kunnan työntekijä oli valmis joustamaan ja tekemään kaikkensa yhteisen edun eteen.

Hyvinvointilautakunnan alaisiin osastoihin kuuluvat liikuntatoimi, nuorisotoimi, työllisyystoimi, sekä kirjasto- ja kulttuuritoimi. Jokaiselle näistä tiedotustilaisuus tarkoitti nykymallisen toiminnan välitöntä alasajoa. Vaikka pientä jarruttelua oli aloitettu jo ennakkoon, piirsi toimintojen pysäyttäminen kuvan tilanteen vakavuudesta. Oili Mölsä kirjoitti aiemmin tällä palstalla muuttuneesta työstä. Varsinkin hyvinvointilautakunnan alaisilla osastoilla pääsimme kokemaan muutoksen lähes täydellisesti. Toimintojen sulkeminen ei tarkoittanut työn loppumista vaan mahdollisuutta muutokseen, sekä tietenkin niiden vuosia roikkuneiden rästitöiden tekemisen, jotka Oili mainitsi. Oli kyse sitten poikkeusolojen vuoksi väliaikaisesta muutoksesta, tai pysyvämmästä toiminnan kehittämisestä. Me emme jääneet surkuttelemaan tilannetta vaan käänsimme katseen kohti tulevia mahdollisuuksia ja parempaa huomista.

Yleensä hyvinvointilautakunnan alaisten osastojen toimintojen näkyvyys on kirjastossa, liikuntaryhmissä, asiointipisteessä ja liikuntahallissa. Vaikka työhön kuuluu paljon mikä ei ulospäin näy herää kysymys; Mitä me sitten muka olemme tehneet, kun nämä näkyvät toiminnot on suljettu.

Kirjaston hyllyt ja huonekalut ovat saaneet uuden esteettömän järjestyksen, asiointipistettä ja kuntouttavaa työtoimintaa on toteutettu etäyhteyksin, Porttikallion ja muiden liikunta-alueiden ohjeita ja opasteita on parasteltu. Lisäksi olemme valmistaneet kotihoidolle hengityssuojaimia, koordinoineet kouluruokakassien valmistamista ja olleet mukana kunnan tiedotustiimissä. Tässä vain päällimmäiset, paljon muutakin erilaisiin olosuhteisiin sopivaa toimintaa on jo valmisteilla. Työskentelyni on erilaisista olosuhteista huolimatta ollut täynnä juuri sitä, mitä odotinkin. Olen oppinut enemmän uutta, kuin kukaan olisi arvannut ja päässyt innostumaan ja innostamaan uskomattomista asioista. Lisäksi olen kohdannut ”omassa” tiimissä uskomatonta ammattitaitoa, joustamista ja valmiutta kehittämiseen.

Kesäkuun alusta alkaen siirrymme hybridistrategiaan. Oman autoni ja polkupyöräunelman lisäksi se tarkoittaa toimintojen asteittaista hallittua palauttamista. Vaikka tätä kirjoittaessa viimeiset tarkentavat ohjeet kunnille ovat vielä tulossa tiedetään jo, että suljetut tilat saadaan avata. Elämme kesän ajan uudenlaista normaalia, jossa pidetään etäisyyttä ja siivotaan paljon, mutta voimme pitää jälleen ovet avoinna.

Tuomo Kallio vs. hyvinvointijohtaja

---

Ulkonäkö A ja O?

Eläessäni porilaisena kohtasin monenlaisia ennakkoluuloja Punkalaitumesta. ”Eloton ja tyhjä maalaiskylä” ja ”ai siis Punkaharju?” -kommentit tuli tutuiksi. Sanat kuten maalainen, juntti, landepaukku ja heinähattu olivat myös kovassa käytössä. Viimeisinä vuosinani punkalaitumelaisena kuljin pitkälti sievit jalassa ja valtra-lippis päässä (joskus saatoin jättää tukkani harjaamatta). En sen kummemmin miettinyt vaatetustani - mitä väliä sillä on mitä puen, kaikkialla on vain tuttuja.

Kouluaikana minulla ja parhaalla ystävälläni oli tapana pitää niin sanottuja panostuspäiviä. Laitettiin ”vähän parempaa seppälää”, hän meikkasi (minä en) ja letitettiin hiuksia. Perheelläni oli myös tapana keskittää kaupunkireissut kahteen ajankohtaan, jouluun ja koulunalkuun. Näillä kaupunkireissuilla käytiin ostoskeskuksessa - ostettiin lähinnä uusia vaatteita ja koulutarvikkeita. Panostuspäivät ja kaupunkireissut olivat minulle niitä hetkiä, kun pukeuduttiin ”paremmin”.

Muuttaessani Poriin äitini piti minulle pitkän puheen. Voisi ajatella, että se olisi koskenut sellaisia asioita kuin ”miten pärjätä yksin”, ”muista kaupungin vaarat” tai ”älä kulje yksin pimeällä”. Ylläripylläri, iso keskustelutilaisuus koski kuitenkin pukeutumistani. Lippis saisi jäädä kotiin, kuten myös sievit. Kotoa lähtiessä farkut ja nätti paita päälle. Tukka harjataan ja meikkiäkin voisi käyttää.

Ensimmäisen kuukauden jaksoin - nyt kun paremmin mietin niin en ehkä niinkään kauaa. Kerran päädyin menemään kouluun ja siitä työpalaveriin sievit jalassa ja minionpipo päässä. Ei minua kiinnostanut mitä ihmiset ajattelevat - Punkalaitumella sain mennä yöhousuissa Pourulle kuulematta ainuttakaan kommenttia pukeutumisestani (äitiä lukuun ottamatta). Miksi en saisi Porissa kulkea sievit jalassa? Miksi pitäisi kuunnella junttikommentteja?

Tästä hetkestä lähtien aloin hiljaisesti markkinoimaan Punkalaidunta lähipiirini vitsailijoille. Punkalaitumella ei olla kiinnostuneita vaatetuksesta vaan siitä, mitä ihmisillä on sanottavana. Joku saattaa kysyä miten isovanhemmat jaksavat, mitä uutta omaan elämään kuuluu ja kuinka paljon on kahvia juotu tänään, kelpaisiko vielä yksi kupillinen. Näitä kysymyksiä kohtaa yhtä paljon (ellei enemmän) lippis päässä tukka harjaamattomana kuin korkokengät jalassa meikattunakin. On testattu.

Minulle Punkalaidun tarkoittaa turvallista ja hiljaista seutua. Meillä on paljon luontoa ja hyvä yhteishenki. Punkalaidun ei ole tyhjä, pelkkien maanviljelijöiden asuttama pikkupaikkakunta. Yritinkin (ja yritän edelleen) päättäväisesti luoda porilaisille (ja tamperelaisille, oululaisille, helsinkiläisille ja muille kaupunkilaisille) erilaisen mielikuvan kotikunnastani. Kotikuntani on minulle oikein rakas paikka, ja olen äärimmäisen iloinen saadessani mahdollisuuden työskennellä Punkalaitumen kunnan matkailusihteerinä. Innolla odotan, mitä työni tuo tullessaan!

Oletko sinä kohdannut ennakkoluuloja Punkalaitumeen liittyen? Soita, tekstaa, lähetä video tai sähköposti 040 665 0446 / tiia.korhonen@punkalaidun.fi

PS. Minuun saa ottaa yhteyttä ihan muutenkin vain. Livenä minut on nykyään vähän vaikeampi tunnistaa, sillä vaihdoin minion-piponi minion-sukkiin. Lippalakki kuitenkin on ja pysyy.

---