Tällä sivulla julkaisemme eri kirjoittajien tekstejä Punkalaitumesta ja punkalaitumelaisuudesta, välillä muitakin ajankohtaisia aiheita sivuten.
8.00
Muutos on myös mahdollisuus
Pari kuukautta sitten poikkeusolojen alkaessa seurasi suuri hämmennys. Ensireaktio oli, että asioita siirretään tehtäväksi myöhemmin. Pian tavoitteeksi kuitenkin asetettiin, että teemme kaiken niin tavallisesti kuin mahdollista. Onnekkaasti kunnassa oli juuri aloitettu Teams-sovelluksen käyttöönotto, joten etäkokousten kanssa ei tarvinnut lähteä ihan nollasta liikkeelle. Epidemia toki vauhditti ohjelman haltuunottoa merkittävästi.
Työn tekeminen mullistui kertaheitolla kunnassa kuten useimmilla työpaikoilla. Pääosin kunnan henkilökunnan työtehtävät ovat säilyneet entisinä, vain työntekotapa on muuttunut. Osalla työtehtävät ovat loppuneet, mutta kaikille on löydetty korvaavaa työtä ja osalla henkilöstöstä työt ovat päinvastoin lisääntyneet.
Näkyvimmät ja kuntalaisiin vaikuttavimmat muutokset tapahtuivat opetuksessa, päivähoidossa ja vapaa-ajan palveluissa. Meillä toimistotyötä tekevillä siirryttiin hyvin pienellä varoitusajalla etätöihin. Vaikka muutos aiheutti kaikenlaisia ongelmia niin laitteiden, yhteyksien kuin monen käytännön asian kanssa, niin kohtuullisen hyvin siitä selvittiin. Sastamalan Tukipalvelussa tehtiin pitkää päivää ja saimme sieltä hyvää palvelua, kiitos siitä!
Poikkeusolojen alkaessa ensin kalenteri tyhjentyi palavereista ja tapaamisista. Muutaman päivän päästä yhtä nopeasti kalenteri täyttyi etäkokouksista ja -palavereista, jotka toivottavasti jäävät aktiiviseen käyttöön. Moni muukin asia muuttui etä-alkuiseksi. Etävaltuusto sujui hienosti Toni Dahlin hoitaessa tekniikan. Luovutimme etänä itsenäisyyspäivän kunniamerkin ja etänä on myös juhlittu syntymäpäiviä ja vietetty läksiäisiä.
Vanha sanonta ”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin” on pitänyt paikkansa. Kun yhtäkkiä piti taikoa kymmenen läppäriä etätöihin, niin otimme käyttöön tietokoneet, jotka odottivat uuden koulun valmistumista. Koulunkäynninohjaaja Katja Saikkosen töiden päätyttyä työllistimme hänet selvittämään saavutettavuusdirektiivin koukeroita ja kunnan nettisivut ottivat aimo askeleen parempaan suuntaan saavutettavuuden näkökulmasta. Nyt Katja työstää uuden tiedonhallintalain mukaista tiedonhallintamallia.
Valitettavasti poikkeusolot romahduttivat niin valtion kuin kuntienkin talouden. Kun julkinen talous ei ole aikaisemminkaan ollut parhaalla mahdollisella tolalla, niin talous tulee ilman muuta olemaan lähivuosien iso ongelma. Vielä emme edes tiedä, minkälainen loppulasku poikkeusoloista aiheutuu. Varmaa on, että kuntien tulot tulevat pienenemään ja todennäköistä on, että menot tulevat kasvamaan.
Viime vuoden tilinpäätöksen ennakoitua paremmasta tuloksesta saimme iloita vain hetken. Punkalaitumella on talouden sopeuttaminen jo aloitettu ja päätös henkilökunnan lomautuksesta tehty. Myös muiden toimenpiteiden valmisteluun on ryhdytty.
Elinvoimaluotsi Aki Mikkola kyseli viime viikon lehdessä, millä adjektiivilla kuluvaa vuotta voisi kuvata. Akin tarjoamista vaihtoehdoista valitsen hankalan. Uskon, että kuluva vuosi tulee olemaan myös hyvin erilainen ja ennalta-arvaamaton.
Jälleen kerran havaittiin, että kunta on koneisto, jossa eri osa-alueiden ja toimijoiden tulee pelata yhteen. Tarvitaan joustoa ja luovia ratkaisua ja niitä on ihailtavasti löytynyt. Muutokset tarjoavat myös mahdollisuuden uusiutua ja tehdä asioita uudella tavalla. Kaikesta huolimatta kunnassa tehdään työtä kuten ennenkin.
Oili Mölsä
hallinto- ja talousjohtaja
9.00
Vuodesta 2020 on tulossa haasteellinen
Nykyisin käytetään runsaasti haasteellinen-sanaa teksteissä kuin teksteissä. Se on varsin vaativa sana. Sen merkitys on sekä vaativa, vaikea, hankala että kiehtova ja houkutteleva. Usein tuntuu siltä, että käyttämällä haasteellinen-sanaa piilotetaan vaikea asia: on tilanteita ja asioita, joista ei pystytä puhumaan tai ei haluta puhua ”oikeilla sanoilla”. Saattaa olla myös niin, että ei tiedetä haasteellinen-sanan kaikkia merkitysvivahteita; sen ehkä ajatellaan olevan vain sanojen vaativa ja hankala synonyymi hiukan lievennettynä.
Voisin sanoa, että otin vastaan haasteellisen työn 2.3.2020, kun Punkalaitumen kunta palkkasi minut elinvoimaluotsiksi. Se voisi tarkoittaa, että otin vastaan vaativan, vaikean tai hankalan työn. Näin ei kuitenkaan ole, sillä koen työni pikemminkin kiehtovana ja houkuttelevana. Lähtötilanne oli se, että kunta oli päättänyt hoitaa elinvoiman kehittämisen toisin kuin aiemmin eli itsenäisesti. Tämä tarkoittaa, että kunnan elinvoimaa pyritään lisäämään ns. omana toimintana luomalla myönteistä kuntakuvaa parantamalla elinkeinoelämän edellytyksiä ja, että elinkeinoelämän palveluiden tuottamiseen etsitään uusia ratkaisumalleja yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Lyhyesti sanottuna elinvoima on kulloinkin riittävää toiminta- ja uudistumiskykyä.
Käytännössä tämä tarkoittaa yhdessä tekemistä ja kuuntelemista herkällä korvalla. Esimerkiksi yrittäjiä ja yrittäjäyhdistyksiä tavataan tyytyväisyyskyselyn kanssa, sitten kun tilanne sen sallii. Me eli kunnan henkilöstö ja luottamushenkilöt haluamme tietää mitä voisimme tehdä vielä paremmin, jotta kunnan palvelut vastaavat kysyntään ja ovat niin laadukkaita, että kuntalaiset kokevat saavansa vastinetta verovaroilleen. Kunnan on myös tarjottava mahdollisimman kilpailukykyinen toimintaympäristö elinkeinoelämälle, jotta työpaikat ja niiden myötä verotulot kehittyisivät myönteisesti.
Olemme oikealla tiellä. Punkalaidun koetaan turvalliseksi ja yhteisölliseksi kunnaksi, jossa on toimivia palveluja ja lukuisia harrastusmahdollisuuksia. Näin ovat kertoneet Tule kotiin -hankkeen toteuttamaan kyselytutkimukseen vastanneet kuntaan hiljattain muuttaneet. Eräs vastaajista on kuvannut Punkalaidunta ihmisenmittaiseksi asuinpaikaksi. Pidetään se sellaisena.
Ai niin! Otsikon Google-haku tuotti 558 000 tulosta alle sekunnissa. Mitenkä tuo äärimäisen tylsä otsikko sitten liittyy tähän kaikkeen? No ei oikeastaan mitenkään, mutta annan sinulle tehtävän: Vaihda otsikon viimeinen sana johonkin yllä olevista synonyymeista, kerro se minulle ja perustele valintasi. Ota yhteyttä vaikka jollakin näistä nykyajan viestintähärpäkkeistä. Soittaakin saa. Numero on 040 185 5253.
P.S. Edellä olevassa blogissa ei esiinny kertaakaan sanaa ”korona”.
Aki Mikkola
elinvoimaluotsi
8.00
Suvivirttä ei lauleta Suomen kouluissa tänä keväänä
Tämän hetken ohjeiden ja tietojen perusteella Suomen kouluissa ei järjestetä kevätjuhlia ainakaan suurelle yleisölle. Kuntaliitto on ohjeistanut, että kevään valmistujais- ja ylioppilasjuhlia ei suositella pidettäväksi 30.5.2020. Juhlatapahtumat suositellaan siirrettäväksi elokuun viimeisen viikonlopun yhteyteen. Tämän jo niin perinteisen juhlapäivän siirtyminen on ikävää ennen kaikkea kevään ylioppilaille, ammattiin valmistuville ja perusopetuksen päättäville nuorille ja tietysti valmistuvien nuorten lähipiirille. Kaikki nämä nuoret olisivat varmasti ansainneet kovan työn palkinnoksi myös perinteiset kevätjuhlat. Ehkä kesän jälkeen suvivirsi kajahtaa sitten entistä komeammin Suomen kouluissa. Suvivirsi sopii muutenkin tähän hetkeen ja aikaan paremmin kuin aikoihin. Suvivirren juuret ulottuvat 1690-luvulle, jolloin Pohjoismaita kurittivat nälkä ja kulkutaudit.
Koulut ovat olleet etäopetuksessa reilun kuukauden. Luokanopettaja Sari Vainio-Knuutila kuvasi viikko sitten hyvin osuvasti opettajan, oppilaan ja perheiden arkea etäopetuksessa. Tämä meneillään oleva etäopetusaika on paljastanut monia asioita suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen merkityksestä yhteiskuntaan.
Opettajat ja oppilaat nostivat hyvin lyhyessä ajassa etäopetuksen ja etäoppimisen varsin korkealle tasolle. Tämän teki mahdolliseksi osaava opetushenkilökunta ja nopeasti oppiva nuoriso. Tietysti tähän kaikkeen on tarvittu monien lasten ja nuorten kotona myös vanhempien apua ja opastusta. Jos jotain hyvää on haettava tästä etäopetusajasta, niin varmasti opettajien ja oppilaiden digitaaliset taidot ovat kasvaneet huimasti, ja siitä voi olla myöhemmin hyötyä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Monissa maissa koulut ovat olleet ja ovat kiinni edelleen, mutta etäopetusta ei ole annettu.
Etäopiskelu ei kuitenkaan ole läheskään niin tasa-arvoista kuin lähiopetus. Lähiopetuksessa kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus opetukseen ja oppimiseen, jos se mahdollisuus vain käytetään hyväksi. Kotona opiskeltaessa oppilaiden olosuhteet ja välineet etäoppimiseen eivät ole samat. Joillakin on oma huone ja hyvä tietokone nopean nettiyhteyden kanssa. Joku toinen taas saattaa joutua tekemään töitä hälyssä ja huonojen välineiden kanssa. Tukea ja ohjausta tarvitsevat lapset ja nuoret jäävät ehkä nyt huonomman tuen piiriin, kuin olisi lähiopetuksessa.
Etäopetus jakaa mielipiteet ja kokemukset varmasti kahtia. Toisille etäopetus sopii hyvin, jopa paremmin kuin lähiopetus. Joillekin lapsille ja nuorille etäopetus on äärimmäisen uuvuttava ja väsyttävä kokemus. Olemme kaikki erilaisia ihmisinä ja oppijoina.
Mitä kauemmin etäopetusta on jatkunut ja jatkuu, niin sitä suuremmalta osin koulu näyttäytyy paikkana, jolla on hyvin suuri merkitys lasten ja nuorten hyvinvointiin. Koulu on sosiaalinen paikka, jota lapset ja nuoret kaipaavat, koulussa saa lämpimän aterian, koulut ovat Suomessa myös turvallisia paikkoja.
Sanna Marinin johtama hallitus päättää vapun tienoilla, aukeavatko koulujen ovet vielä tämän kevään aikana. Sosiaaliset ja hyvinvointiin liittyvät argumentit tulevat olemaan ehkä painavin syy koulujen ovien avautumiseen.
Joka tapauksessa koulujen ovet aukeavat ennemmin tai myöhemmin. Keskimäärin myös lähiopetus on parempi ratkaisu kuin etäopetus. Koulujen ydintehtävä on opetustehtävä, mutta hyvin tärkeitä asioita ovat myös lasten ja nuorten sosiaaliset kontaktit ja heidän hyvinvointinsa.
Hyvää kevään jatkoa ja toivotaan, että Donald Trump kerrankin on oikeassa ja auringon valo hävittää koronaviruksen. Valoahan meillä täällä Suomessa riittää näin keväisin ja kesäisin.
Arto Asa
Yhteiskoulun ja lukion rehtori
8.00
Ajatuksia etäkoulusta
Mitä kuuluu oppilaani? Mitä kuuluu kotiväki? Ehdittekö jo lukea aamun whatsapp-viestiketjuni? Senkin, joka oli menossa pojalleni armeijaan? Pääsittekö teamsiin tällä kertaa? Soitanko? Verkko taitaa olla taas kuormittunut? Kuuluuko ääneni? Entä nyt? Saitko tehtyä matikan tehtäväsi? Mitä mukavaa teit viikonloppuna? Väsyttääkö? Onpa komea kissa teillä! Voisiko se kuitenkin siirtyä pois pöydältä, että näkisin videopuhelun aikana myös sinut ja kirjasi?
Huhtikuisena maanantaina opettaja lukee satua koulun kirjastossa videopuheluna luokkansa etä- ja lähioppilaille. Yhdessä ruudussa tarinaa kuuntelee etäoppilas pää kallellaan pehmolelukasan keskellä. Lähioppilas kahistelee opettajan vieressä säkkituolissa pinkki dinosaurus kainalossaan. Samat elkeet, välimatkaa kilometrejä.
Oppilas mainitsee, että open tukassa on enemmän harmaata kuin ennenvanhaan koulussa. Digihikeä puskeva opettaja haikailee kampaajalle ja yrittää samalla kutsua linjoilta pudonnutta oppilasta takaisin keskusteluun.
Etäopetus kuormittaa opettajia ja ohjaajia. Koulumme opettajat ja ohjaajat huolehtivat tiimeinä lähiopetuksesta. Etäpäivinä olohuoneesta muodostuu työhuone, jonka pyhyyttä opettajan koira koettelee pontevasti. Opettajan omat kolme etäkoululaista ovat päivät omillaan, illalla paikataan hommia tarvittaessa yhdessä.
Opettaja digiloikkii sähköisten sisältöjen ja sovellusten pikakursseilla, tubettaa ja kuvaa, kokeilee ja kiroilee. Kävelee pitkin metsäpolkuja sen sometähdeksi pyrkivän koiran kanssa ja hengittelee. Yrittää vielä kerran iltamyöhällä ja onnistuu. Seuraavana aamuna ei muista, miten ongelma ratkesi.
Opettaja karsii oppisisältöjä rankalla kädellä, vähemmän on nyt enemmän. Perheistä ei voi kouluttaa opetusalan ammattilaisia wilmaviesteillä.
Opettaja peruu sielu kirvellen kevään opintoretkiä ja teemapäiviä. Kaipaa koulun pihalle oppilaiden välituntimeteliä. Kaipaa halauksia ja kaatuvia vesivärikuppeja. Odottaa videopuhelua yhtä hartaasti kuin oppilaatkin. Murehtii, toteutuuko oppimisen tuki kaikille sitä tarvitseville. Iloitsee lasten spontaaneista viesteistä ja kuvista. Kiittelee tehdyistä tehtävistä. Miten luovia ja erilaisia lopputuloksia kodeissa syntyykään!
Etäopetus vastuuttaa ja kuormittaa perheitä. Pitää huolehtia tehtävistä ja palautuspäivämääristä, on askartelua, jumppaa ja leipomista. Pitää ottaa haltuun sähköisiä sisältöjä salasanoineen. Yläkouluikäisillä useamman tunnin rupeama koneen ääressä on intensiivistä ja väsyttävääkin. Vanhempien rooli omien töiden ohessa on kannustaa ja paimentaa. Lohduttaa kaverin kaipuussa, pitää kiinni kyläilykiellosta, erotuomaroida ja taas kerran muonittaa. Kiitos, kun jaksatte!
Jokainen meistä opettajista ottaisi iloiten luokkaansa oppilaat ja tekisi työtään ihan siinä kasvokkain. Jokainen meistä toivoo, ettei yksikään oppilaista putoaisi koulupolultaan. Ettei yksikään perhe uupuisi liian ison kuorman alle. Oppimistavoitteita voimme kursia kiinni myöhemmin. Tähän on opetusministeriökin myöntämässä taloudellista tukea kunnille. Juuri nyt on olennaista pitää turvallisuudesta ja arjen rutiineista kiinni. Muistettava, että maailman tärkeimmät asiat ovat siinä ihan lähellä.
Sari Vainio-Knuutila
Luokanopettaja
Pohjoisseudun koulu
8.00
Covid-19 ja elämää ilman avocadoa
Olemme viime aikoina päässeet todistamaan maailman laajuista ilmiötä. Pienen pieni virus, nimeltään Korona on suistanut ihmiskunnan täydelliseen kaaokseen. Korona on johdattanut talouden kriisiin, romahduttanut lentoliikenteen, sairastuttanut ihmisiä jokaisessa maailman kolkassa, sulkenut rajoja, tehtaita, kouluja. Monessa maassa kuten Suomessa eletään poikkeusoloissa. Suomessa nyt aluksi, ainakin 13.4.2020 asti, tilannetta tarkkaillen.
Koronan nimi tulee siitä, että virus muistuttaa mikroskoopissa Auringon ulointa kaasukehää eli Koronaa. Nimi taitaa olla enne, joka johdattaa koko ihmiskunnan pakolliseen ilmastonmuutoksen torjumiseen ja antaa henkiset eväät siihen. Epidemia on kaikin tavoin hidastanut elämäämme ja suurin voittaja on eittämättä ilmakehä. Hengitysilma on puhdistunut samassa suhteessa kuin liikenteen ja teollisuuden päästöt ovat vähentyneet.
Covid-19 tulee olemaan yhteiskunnan käännekohta siihen, miten suhtautuminen esim. elintarvikeomavaraisuuteen muuttuu. Ostammeko jatkossa halpaa tuontievästä vai lisäämmekö huoltovarmuutta luottamalla kotimaisiin elintarvikkeisiin? Pidämmekö kansakuntana kotimaisen ruoan tuotantoketjut kunnossa? Tuemmeko valinnoillamme tuotannon tehokkuutta vai paikallista omavaraisuutta?
Virusepidemia on sysäys myös sille, että kaupungistuminen hidastuu ja ihmiset näkevät maallemuuton todellisena lisäarvona. Pitkät etäisyydet ja raikas ulkoilma ovat tartuntoja rauhoittavia tekijöitä. Epidemia on myös synnyttänyt tahtotilan luoda valtakuntaan toimivat ja kattavat digitaaliset etätyömallit, jotka entistä paremmin mahdollistavat maalla asumisen ja yhteyksien pitämisen. Maaseutu koetaan turvapaikkana, kehotetaanhan ihmisiä nytkin vetäytymään kesämökeille turvaan.
Talouskasvu ja kuluttamisen kiihdyttäminen eivät saa jatkossa olla yhteiskunnan tavoitteita. Kulutustottumusten muutos, elämänjuoksun hidastaminen ja paluu taaksepäin pienempiin yksiköihin tarjoavat apua terveempään elämään. Yhteiskunnan toimintatavat ovat juuri nyt muutoksessa ja paluutietä vanhaan ei ole. Kulutuksen hidastumisen täytyy olla uusi normaali. Tämän kriisin ei saa antaa mennä hukkaan, vaan tästäkin täytyy oppia.
Kokemuksena tämä epidemia tulee olemaan sukupolvikokemus. Me muistamme tämän ajan eri asioista kuten läheisen kuolemasta, valmistumisen viivästymisestä, työpaikan katoamisesta, uuden elämäntavan omaksumisesta ja vessapaperin loppumisesta kaupoista. Jos yhteiskuntamme suojautuu hyvin tältä molekyyliltä, korona jäänee planeetallemme kiertolaiseksi. Jos suojaudumme huonosti korona kasvattaa väestön laumasuojaa nopeasti, mutta kuolleisuus saattaa karata käsistä. Teepä niin tai näin vaihtoehto on huono ja valittu agenda tulee haukutuksi.
Koronasta tulee varmasti meille uusi normaali. Tulemme kiinnittämään enemmän huomiota hygieniaan, vähennämme vaistomaisesti matkustelua, opimme nauttimaan luonnosta aidoimmillaan (ilman tekaistuja huvittelukeskuksia), opimme huomioimaan muut ihmiset valinnoissamme. Tulemme nauttimaan lomasta ilman ulkomaan matkaa ja lentokentillä jonottamista, opimme tuottamaan omaa ruokaa ja syömään salaattimme ilman avocadoa.
”Meidän tulee ottaa toisistamme etäisyyttä fyysisesti, mutta samalla lähentyä henkisesti. Tässä tarvitaan sellaista ajattelua, että minä en ole täällä yksin, vaan me olemme täällä joukolla toinen toistamme tukemassa” Näin kiteytti Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
Kirjoittaja on Punkalaitumen kunnanjohtaja Tuija Ojala
8.00
Hymystä hyvinvointia
Hymyllä on aivan käsittämätön voima. Heti aamulla sängystä noustessa voi kokeilla peilin edessä toimiiko naama ja nostaa suupielet ylös. Hymyn myötä ensimmäinen ja päivän tärkein liikuntasuoritus on tehty. Hymyn vaikutus on moninkertainen, kun väläytät sen satunaiselle vastaantulijalle hyvän huomenen kera.
Hymy auttaa pääsemään eroon kehostressistä ja lievittää jännitystä. Salaisuus on siinä, että hymyillessä poskilihaksista lähtee aivoihin viesti, joka stimuloi aivosoluja erittämään mielihyvähormoneja. Kokeile itse, hymyily on ilmasta.
Jokaiseen päivää voi rutinoida liikuntaa. Sykettä nostavaa liikuntaa, lihaskuntoharjoittelua ja liikehallintaa pitää harjoittaa joka päivä. Pienillä arkirutiinien muutoksilla saa aikaa isojakin korjauksia hyvinvointiin. Aamutoimien yhteydessä voi testailla taipuuko vartalo ja kokeilla vaikkapa pystyykö harjaamaan hampaat yhdellä jalalla seisten.
Postinhakuun voi pukeutua lämpimämmin ja tehdä pikku lenkin. Jo muutaman minuutin kävelyllä päivittäin on parantava vaikutus omaan oloon. Jos tavoitteeksi asettaa kunnon kohottamisen jo puolen tunnin kävely 4-5 kertaa viikossa vaikuttaa. Päivittäinen kävely ehkäisee kansantauteja, parantaa lihaskestävyyttä, auttaa painonhallinnassa ja parantaa unen laatua. Jokaiseen viikkoon tulee sisältyä kestävyysliikuntaa, lihaskuntoharjoittelua ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa.
Iän karttuessa ratkaisevaa ei ole se jaksaako pumpata salilla vaan se pääseekö tuolilta ylös, jaksaako nousta raput ja pystyykö puuhaillemaan puutarhassa tai siivoilemaan kotona. Punkalaitumella on hyvä liikuntatarjonta ja rutiiniliikuntaan voi täydentää myös ohjatulla liikunnalla. Pari tuntia hikiliikuntaa viikossa tekee ihmeitä kunnolle ja ryhmäliikunnassa tapaa tuttuja sekä tutustuu uusiin ihmisiin.
Hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana sosiaalinen kanssakäyminen, terveellinen ravinto, virkistävät harrastukset. Liikunnan lisäksi itseään pitää myös helliä. Aamukahvi kaikessa rauhassa lehtiä lukien, keskusteluhetki kaupan kulmalla ajankohtaisista asioista, lempi tv-sarjan katsominen ja muu vastaava oleminen pitävät mielen hyvänä ja vähentävät paineita.
Marraskuun motoksi voisi asettaa seuraavan neljän päivittäisen tehtävän haasteen eli
hymyile, hengitä, hengästy ja helli. Hymy tarttuu ja hyvä olo säteilee voimaa ja jaksamista muillekin.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen viikolla 7.11.2019
Tuija Ojala, kunnanjohtaja
8.00
Kunnanjohtajan katsaus
Kunnanjohtajan katsaus
Talouslukujen pohjalta on 31.8.2019 pääteltävissä se, että tilikauden 2019 alijäämä ei muodostune niin syväksi, mikä talousarviossa ennakoitu -1,2 milj.euroa olisi. Päässemme ehkä puolta pienempään alijäämään.
Tiedossa on, että suuret muuttujat erikoissairaanhoito ja Sotesi pysyvät budjetoiduissa varauksissa. Yllätysmomentteja toki loppuvuoteen liittyy mm. se miten verotulot toteutuvat ja kirjautuvat vuodelle 2019.
Punkalaitumella on vuonna 2019 panostettu viestintään ja näkyvyyteen. Näkyvyyttä olemme saaneet Tule kotiin-hankkeen ja Arkkipookin myötä, Suomen nuorimman hallituksen puheenjohtajan myötä, kunnanjohtajan noita-harrastuksen myötä ja positiivisen yrittäjäyhteistyön ja järjestökumppanuuden myötä. Olemme onnistuneet ylittämään valtakunnallisen uutiskynnyksen useammankin kerran. Kunnanhallitus hyväksyi uuden osallisuus- ja viestintäohjeen 2.9.2019. Toimintatapamuutoksen jalkauttaminen kohti avoimempaa ja osallistavampaa toimintaa on hyvässä vauhdissa.
Henkilöstölle suunnatulla työhyvinvointikyselyllä on saatu eväitä kehittää esimiestyötä ja organisaatiokulttuuria. Positiivista oli se tieto, että suurin osa Punkalaitumen kunnan henkilökunnasta voi hyvin.
Hyvästä kuntamaineesta kertovat kunnan onnistuneet rekrytoinnit. Päteviä hakijoita on löytynyt mm. koulukuraattorin, erityislastentarhanopettajan, rakennusmestarin ja teknisen johtajan tehtäviin. Laitosmiehen ja kiinteistönhoitajien rekrytoinneissa on onnistuttu. Ainoastaan työpäällikön tehtävään ei soveltuvaa hakijaa ole löytynyt.
Harmitusten osastolle kuuluvat sopimusyhteistyön ontuminen henkilöstöresurssien puutteen vuoksi rakennusvalvonta- ja kaavoitusasioissa sekä elinkeinoasioissa. Näihinkin asioihin on toki muutosta tulossa.
Punkalaitumella on menossa lähihistorian suurimmat investoinnit. Yhteiskoulu-lukion uudisrakennuksen viivästymisen vuoksi koulu ei syksyllä päässytkään uusiin tiloihin. Uudisrakennuksen taloudelliseen loppulaskentaan ja käyttöönottovaiheeseen ei olla vieläkään 13.9.2019 päästy. Tärkeintä kuitenkin on se, että rakennuksesta tulee hyvä.
Uusi päiväkoti on edennyt suunnitellusti ja valmistunee vuoden vaihteen tienoilla. Taloudellinen vaikutus näillä kahdella hankkeella on valtava. Poistojen määrä käyttötaloudessa ja lainamäärä taseessa kasvavat voimakkaasti. Tarve toimia taloudellisesti ja kasvattaa käyttötalouden vuosikatetta on edelleen pakottava.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ulkoiset puitteet alkavat olla kunnossa. Kokonaisuus ei kuitenkaan toimi, jos ei panosteta myös sisältöön. Koulukuraattorin palkkaamisen myötä Punkalaidun nousi Pirkanmaan parhaimmistoon yhden kuraattorin vastuulla olevien oppilaiden määrässä. Näyttää siltä, että oikealla tiellä ollaan.
Punkalaitumella 13.9.2019 Tuija Ojala
12.45
Retroheimolaiset, osa 1—infinity
Retroheimolaiset, osa 1—infinity
Tämänkin kesän juhlat ja tilaisuudet on piakkoin juhlittu. Monenmoista kivaa on nähty ja koettu. Oripäässäkin käytiin levittämässä Punkalaidunta isolle kulmatontille muun maailman ihmeteltäväksi. Kyllä meitä sitten ihmeteltiinkin, ihan lehdistöä myöten. Pitäjällä oli maatalousnäyttely, elokuvafestari ja toritapahtumia alvariinsa. Juhlittiin 380-vuotista kirkkopitäjää, urheiluseuraa, Marttoja, Sakkolan väkeä ja Karjalaisen kansan messukin pidettiin. Sitten oli kirppislenkkejä, ne vasta mukavia tapahtumia olikin. Päästiin toisten nurkkiin, ihan luvan kanssa, kyyläämään.
Monessa eri tilaisuudessa pohdittiin, kerran ihan tohtorinkin johdolla, että mistä me oikein ollaan kotoisin. Ihmisen juuret ovat omituinen asia. Jollakin juuret voivat olla hyvinkin suorat ja syvällä mullassa. Toinen saattaa taas olla juuriltaan väkisin reväisty ja juuret ovat sykkyrässä ja sekaisin kuin Jukolan veljesten tukka. Eläminen syntysijoillaan taitaa sekin olla katoavaa kansanperinnettä ja jo muutamien vuosikymmenten päästä harvinaistakin.
Punkalaidun ja Loimaa kuuluvat juurevien kuntien joukkoon, yli 55 prosenttia asukkaista on syntynyt kotikunnassaan ja asuu siellä. Juurevuudesta johtuen lähialueemme murteet ja kielen nuotti elää edelleen vahvana. Kun käyt täälläpäin kylässä, huomaat itsekin laulelevasi tietyllä nuotilla vielä vierailun jälkeenkin. Punkalaitumella murteen konsonantin kahdentuminen esimerkiksi sanassa hyvvää ja kovvaa on tyypillinen piirre. Myös vokaalin korvaaminen konsonantilla on mahdollista esim. Punkalaitumella lausutaan nimi Teuvo levveesti kahdella v-kirjaimella Tevvo. Loimaan puolella ääntämys on keveämpi kun mukaan lisätään sulavasti u-kirjainkin eli Teuvvo. Kysyinkin joskus pöytäkirjaa Loimaalla pitäessäni puheenjohtaja-Teuvolta, että kirjoitanko nimesi kahdella vai kolmella v-kirjaimella. Hän ei vastannut, katsoi kylläkin ”hitaasti”.
Punkalaitumen kielestä puuttuvat myös lähes kokonaan kirjaimet D, G ja F eli Ree, Kee ja Ähävä. Vanha sanaparsihan sanoo, että ”Ei Punkalaitumen kiälesä Ähävää o, muuta ko sanassa pesufati”. Eikä näitä ulkomaan kirjaimia sitten Punkalaitumelainen korvakaan erota. Aikanaan kauppaopistossa kielistudiossa istuttiin aina viimeisinä minä ja se toinen Punkalaitumelainen. Oltiin jääty kiinni ääntämyksellisistä näkemyksistä ja pois ei päästy ennen kuin Ree, Kee ja Ähävä oli paikallaan.
Karttasiirtymä Punkalaitumelta Loimaalle on pikkuruinen, mutta myös ajanymmärryksessä on yksi melkoinen eroavaisuus. Kun Loimaalla olet kymmenen minuuttia ennen tilaisuuden alkua paikalla, et näe ketään muita. Just kun olet kaivellut kutsut ja selvitellyt missä sinun olisi pitänytkään olla, muut saapuvat paikalle ja kello on minuuttia vaille. Punkalaitumella kun tulet tilaisuuteen kymmentä vaille, kaikki istuvat jo penkeissään ja ajattelevat ”Hui kauheeta! Se on taas myöhäsä, mitäs tästäkin taas tullee.” Kummassakkaan heimossa ei kuitenkaan ikinä kukkaan myöhästy, paitsi ilkeyttään tai vahinkosa.
Ymmärrettävyyden lisäämiseksi kirjoitelma on laadittu ainakin pääosin kirjakielellä.
Tuija Ojala, Punkalaitumen kunnanjohtaja
11.30
Juhannustervehdyksenä kuntalaisille tarina neljästä noidasta
Erään muistiinmerkityn kertomuksen mukaan vuonna 1632 poltettiin Tyrvään noitakäräjillä vanha rouva nimeltä Maria Ericsdotter Kynders (tai Kinni, Kinnilä, Kente). Maria oli syntynyt vuonna 1570 Kuurinmaalla. Aikansa mittakaavan mukaan hän oli sivistynyt ihminen. Hän osasi kirjoittaa ja lukea sekä ymmärsi useita kieliä. Hänen vauraassa kodissaan Tyrvään Liitsolassa oli useita kirjoja, jopa ranskankielisiä. Todennäköisesti Maria oli uskonnoltaan katolinen.
Maria keräsi kasveja ja valmisti niistä lääkkeitä. Hän paransi uutteillaan sekä karjaa että ihmisiä. Lääkkeitä voimallisempana keinona pidettiin siihen aikaan rukousta. Vieraskielinen rukous kuulosti kansan korvissa manaukselta tai loitsulta.
Marian tytär Valpuri Kyni tai Wallburg Mariansdotter Kynders, oli yksi suomen tunnetuimmista noidista. Valpuri syntyi Kuurinmaalla 1600 luvun alussa. Äitinsä tavoin Valpuri tunsi lääkekasveja ja valmisti niistä lääkkeitä ihmisten ja eläinten vaivojen hoitoon. Kansa piti häntä parantajana ja tietäjänä. Sanavalmis Valpuri tehosti lääkintää vironkielisillä loitsuilla palkkiotaan ja uskottavuuttaan korottaakseen. Toimillaan hän suututti paikallisen papiston lisäksi, myös oman velipuolensa.
Valpuri oli noitakäräjillä kolmesti, toisella käräjäkierroksella vuonna 1649 Valpuria rangaistiin julmasti, raipoilla ja molempien korvien irti leikkaamisella. Vasta vuonna 1663, kolmannelle käräjäkierroksella, Valpuri Kyni tuomittiin noituudesta kuolemaan ja hänet mestattiin ja poltettiin Hämeenlinnassa vuonna 1665.
Korvien irtileikkaaminen vuonna 1649 oli niin kova rangaistus, että siitä ei olisi voinut selvitä hengissä ilman apua. Valpuria auttoi toinen tunnettu Punkalaitumelainen parantaja Markku Kouvo. Valpurin arvellaan majailleen kolmisen vuotta metsäpiilossa Markun luona. Majoituksensa hän maksoi opettamalla lääkitsemistaitoja.
Markku oli kopea ukko, sahanomistaja ja hyvin tunnettu Huittisten käräjäsalissa. Hän riitautui helposti naapureidensa kanssa maan omistuksista, rajariidoista, häirinnästä ja muusta sellaisesta. Naapuririitojen vuoksi hän vaihtoi tilansakin Huittisten pitäjän Kouvonojalta Talalan Rasiin.
Markku oli ammattimainen noita, hän myi palveluksiaan rahasta. Hän ei piilotellut taitojaan. Hän oli karjan ja ihmisten parantaja. Ilmeisesti suolan käyttö lääkinnässä oli hänen uusia taitojaan. Ja suolan käyttö se vasta noituutta olikin. Useiden noituustuomioiden myötä Markunkin sosioekonominen asema heikkeni ja hänestäkin tuli kiertelijä.
Markun rinnalla työskenteli Markun toinen vaimo (vihitty 1658) Margetha Jöransdotter Harittu eli Maisa Kouvo. Käräjätodistuksen mukaan Maisa osasi lähettää ihmisille tyriä sekä noitua karjan ja pilata oluenpanon. Huittisten talvikäräjillä 1665 Maisa ja Markku tuomittiin noitina kuolemaan. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan koskaan toteutettu.
Vuonna 1674 Markku Kouvo tuomittiin karkotettavaksi läänistä kuolemantuomion uhalla, tämä on viimeinen pöytäkirjamerkintä Markusta. Tämän jälkeen hänestä ei ole muistiinmerkittyä tietoa ja myös tiedot Maisasta ovat loppuneet. Lähtikö pariskunta maanpakoon vai kuolivatko he kulkutautiin, sitä ei kukaan tietäne.
Näillä neljällä noidalla oli yhteys toisiinsa. Äiti ja tytär, sairas ja auttaja, opettaja ja oppilas, mies ja vaimo. He olivat aikansa vaikuttajia, parantajia ja taikauskoisen kansan mielestä uhkaavia ja papiston mielestä kapinoitsijoita. He olivat olosuhteiden uhreja. Toisenlaisessa ilmapiirissä Mariasta, Valpurista, Markusta ja Maisasta olisi kehittynyt arvostettuja parantajia.
Punkalaitumella 14.6.2019 Tuija Ojala, kunnanjohtaja
(ps. kuntarajoja on kautta aikojen muuteltu, Liitsola oli vuoteen 1639 asti Tyrväätä)
8.00
Työharjoittelussa Punkalaitumella
”Meinasin lähteä Keniaan, mutta tulinkin Punkalaitumelle”
Olen sosionomiopiskelija Noora Mäkiranta ja olen ollut työharjoittelussa Punkalaitumen kunnassa kahdeksan viikkoa. Tulen itse Etelä-Pohjanmaalta Alavudelta, 60 järven kaupungista ja Tuurin kyläkaupan kupeesta. Suunnittelin lähteväni Keniaan tähän työharjoittelun, mutta päädyinkin jäämään Suomeen ja tulla Punkalaitumelle. Lähdin tutustumaan Punkalaitumen kuntaan avoimin ja uteliain silmin. Ennen harjoittelun alkua en ollut käynyt Punkalaitumella koskaan aikaisemmin, enkä tiennyt Punkalaitumen kunnasta oikeastaan mitään.
Kokemuksia kunnasta
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota peltojen leveyteen ja virtavan joen pituuteen. Punkalaidun näyttäytyi ulkoa päin pienenä maalaisena kuntana kauniin luonnon ympäröimänä, mutta miltä Punkalaidun näytti lähempää katsottuna?
Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan laajasti kunnan toimintaan ja vastaanotto oli positiivinen. Erityisesti huomioni kiinnittyi seuraaviin asioihin. Punkalaitumen kunnassa kukoistaa hieno peruskorjattu yleisurheilukenttä ja jalkapallokenttä Vartiolassa tarjoten liikkujille ja urheilijoille loistavat puitteet monipuoliseen harjoitteluun. Liikuntahallista löytyy yllättävän monipuolista toimintaa kaiken ikäisille. Lisäksi kunnasta löytyy ulkoliikuntapaikkoja ja uimahalli. Kunta voi vaikuttaa pieneltä, mutta tarjonta on suurta. Liikuntapalveluiden käyttäjiä vaikuttaisi olevan mukavasti, mutta toivon silti käyttäjien määrän lisääntyvän entisestään. Jotta ihan jokaiselle löytyisi oma tapa liikkua, on kuntalaisten oltava aktiivisia osallistumaan myös toiminnan suunnitteluun.
Aivan kivenheiton päässä liikuntahallista siintää valmisteilla oleva hirsirakenteinen yhteiskoulu- ja lukio. Kuntaan rakennetaan juuri myös uutta päiväkotia. Nämä investoinnit kertovat Punkalaitumen kunnan halusta olla elinvoimainen, itsenäinen ja kehittyvä kunta. Kunnassa uskalletaan olla rohkeita ja panostaa tärkeisiin asioihin. Turvallisuus ja terveellisyys ovat tämän päivän arvoja ja uskoisin uuden koulun sekä päiväkodin lisäävän kunnan vetovoimaisuutta.
Punkalaitumesta huokui yrittäjähenkisyys sekä yhdistystoimijoiden aktiivisuus. ”Tehdään yhdessä kuntaa” kuvastaisi näiden toimijoiden yhteistyön rikkautta. Pienen kunnan valttikorttina on yhteistyö yhdistysten, yritysten ja muiden toimijoiden välillä. Punkalaidun on yhteisöllinen kunta ja tulevaisuuden kannalta tärkeää on saada lapset ja nuoret innostumaan laitumelaisuudesta. Yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, motivaatio, sitoutuminen ja läheisyys. Hieno osoitus kunnalta nuoria kohtaan on tarjota kesätyöllistämistukea yrityksille, järjestöille ja yhdistyksille alle 25-vuotiaan kesätyöntekijän palkkaamista varten.
Tutustuin myös Punkalaitumen nuorisovaltuuston toimintaan ja siellä porskutetaan hyvällä asenteella. Nuorisovaltuustossahalutaan vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi nuorisovaltuustolta lähti idea yhteiskuntasimulaattori-peli hankinnasta. Asiat etenivät nopeasti, kun paikallinen yhdistys lahjotti nuorisovaltuustolle varat simulaattorin hankintaan. Viimeisimpänä näin tummansinisiä nuva-huppareita edustamassa suuressa mopotapahtumassa Monakon FK-radalla. Omalla toiminnallaan he näyttävät esimerkkiä muille nuorille ja tuovat nuorten ajatuksia mukaan kunnalliseen päätöksentekoon.
Pakkasin laukkuuni harjoittelumatkan varrelta hienoja kohtaamisia, pienen kunnan positiivisuutta, tulevaisuuden kuvia, yhteistyön voimaa ja kiitollisuutta. Täytyy seuraavan kerran tulla isomman rinkan kanssa. Nyt nautitaan kesästä ja päivitetään sosiaalista mediaa!
Opiskelija Noora Mäkiranta